Vastaus: Pelilehdet
Menee hieman ohi aiheen, mutta ranttaampa peliarvosteluista, ne kun ovat pelilehtien (ja sivustojen) tärkein aines.
En ole pitkään aikaan ollut tyytyväinen peliarvosteluihin.
Peliarvostelut noudattavat nykyään aina sitä samaa kaavaa. Aluksi upotetaan jopa tekstiarvosteluissa juonen alustukseen yhden introvideon verran, sitten ylistetään grafiikkaa ja äänimaailmaa, kerrotaan vähän lisää juonesta ja todetaan, että tää peli oli kiva, tästä tykkää Matti ja Pertti, ehkä myös Esa. Uus arvostelu tulille, korvataan parit nimet, tehdään parit sanamuutokset ja juonialustus kirjoitetaan uusiksi. Hieno tuli. Tätä on mielenkiintoista lukea... EIKUN. Kärjistettyimpänä esimerkkinä voi hakea Tilt.tv:n arkistoista Oddworld: Stranger's Wrathin arvostelu. Olisin antanut arvostelijalle potkut. Toisaalta silloin kun ohjelmaa viimeksi vilkaisin, pyöri Puhuva pää -tyyliin luetun tönkön tekstiarvostelun taustalla yleensä loopilla kaksi tai kolme kertaakin jokin tylsä peli- tai introvideo, johon ei viitattu arvostelun aikana kertaakaan. Sama kuin katsoisi traileria, ja kaveri lukisi vieressä ääneen maanisella äänellä Pelitin arvostelua. Hurray!
Edes kiinnostavista peleistä en jaksa kuin selailla arvostelut läpi, oli arvostelun lähde sitten Konsolifin, Pelit-lehti, V2 tai jokin muu julkaisu. Muista peleistä arvosteluja ei sitten tule luettua edes huvin vuoksi, toisin kuin useita elokuva-arvosteluja. Yleensä kuvatekstit ovat jopa mielenkiintoisempia kuin itse leipäteksti. Gamer-ohjelmaakin vilkaisin mielenkiinnosta, siinähän sentään pelataan peliä sitä arvostellessa... ainakin Heavy Rainin perusteella koko homma oli oikeastaan vastaavaa tuubaa kuin tekstiarvostelut. Ehkä tosin pitäisi kokeilla katsoa myös jokin toinen arvostelu - Heavy Rain kun on enemmän elokuva, joten siitä arvostelun väkertäminen on yleisesti hieman hankalaa. Tai ainakin videomateriaalin luova käyttö arvostelun yhteydessä.
...mikä sitten olisi mielenkiintoista? Näen pelit viihteenä ennemmin kuin taiteena, joten ei minua loppujen lopuksi niin kiinnostako, onko Kratoksen naama ryppyisä ja kuuluuko taustalta riittävästi linnunlaulua. Äänimaailmaan, grafiikkaan sekä itse tekniseen puoleen saa viitata, jos niitä voi oikeasti ylistää tai kritisoida jotenkin. Relevanttia arvosteluissa olisikin juuri se, MIKSI ARVOSTELIJA PITI TAI EI PITÄNYT TUOTTEESTA. Lukijoita tai yhtiöitä ei nuoleskella! Erityisen tärkeäksi näen kritiikin peliä kohtaan. Useimmat mielenkiintoisimpina pitämäni elokuva-arvostelijat uskaltavat tuoda ne omat näkökantansa esiin, eikä pelien arvostelua jaotella tyylillä "sä oot kovin halo fanipoika, arvosteles tää Reach". Harvemmin nykyään lukee peliarvosteluista, että peli jäi kesken kun oli niin paska, ellei kyseessä sitten ole joku Big Rigs. Jokin on vikana, kun kaikki lähteet arvostelevat pelit ihan samalla tavalla, vaikka kaikki ollaan yksilöitä, joilla on erilaiset preferaatiot. Jos semmoisen perusrykäisyn olisin lukioaikoina luovuttanut äidinkielen opettajalleni arvosteluna, olisi arvostelu todennäköisesti tullut bumerangina takaisin kommentilla "lisää omia mielipiteitä, ja onhan tää nyt ihan saatanan tylsää tekstiä". Peliarvostelumaailmasta puuttuvat elokuva-alan Tapani Maskulat ja Jari Peltoset. Joskus olisi myös mielenkiintoista nähdä edes arvostelun kyljessä pieni Erilainen Näkökanta -palsta, joka olisi pääarvostelun vastainen, tai miksei isukin tai 5-vuotiaan arvostelu. Varsinkin ns. "kohderyhmäpeleissä", eli lasten peleissä ja nykyisissä pelaajien rajoja rikkovissa Wii Fit -tyylisissä ratkaisuissa tämä olisi jopa ihan oleellinen osa arvostelua.
Kun arvostelut nyt ovat sitä yhdestä muotista suollettua tekstiä, niistä usein puuttuu myös ihan relevanttia infoa. En tiedä onko silmissäni vikaa, mutta yhdessäkään Grand Theft Auto 4:n arvostelussa en muista nähneeni mainintaa, että fps huitelee pelinautintoa masentavasti nakertavalla, siedettävyyden rajoilla. Tai että San Andreaksen kaltaiset uudistukset ovat poistettu, mutta ohjattavuus ja kamera ovat edelleen järkyttävän tahmeita... Paha isku, fanipojat järkkyvät, joten otetaan vähemmälle huomiolle jääneestä pelistä esimerkki. Rogue Squadron 2 jäi minulta kesken, koska yhdessäkään lukemassani arvostelussa ei ole mainintaa, että peliä ei voi pelata kuin Invert-ohjauksella. Eipähän muuten ole mainittu asiaa Wind Wakerin tai Sunshinen kohdallakaan.
Ihan oma lukunsa ovat arvosteluasteikot. Tästä sentään plussa Konsolifinille, tähdet ovat jees.... ainakin jos niitä käytetään hyvin. Nykyisellään (ja oikeastaan ennenkin) tuntuu, että suurempia asteikkoja käyttävät peliarvostelujen arvosanat pyörivät joko 85-95 tai 8-10 välillä. Alle 90 on jo keskiluokkaa ja alle 80 jo usein semmoista roskaa, ettei siitä innostu kuin lajityypistä pitävät tai muuten harvemmat ihmiset. Haaste: Linkittäkää viimeisen kahden vuoden (2008-2010) aikana julkaistuista peleistä 10 suomalaista arvostelua, joissa peli on saanut 40 pistettä tai alle. Mitä nämä nykyiset arvosteluasteikot edes on? 70-98? Mielenkiinnosta selailin aikoinaan loistavana pitämäni Jari Tapani Peltosen
arvostelujen tähdet läpi. Vaikka en pidäkään arvosteluasteikossa olevista puolista tähdistä (nythän se on jo sekava 0,5-10 eikä enää 1-5), laskin keskiarvoksi noin ~3,25. Vaikka arvostelujen tahallinen muokkaaminen keskiarvon pitämiseksi ei ole hyvä asia, on mielestäni arvosteluperusteet ja omien mielipiteidensä ymmärtäminen oikealla mallilla, jos arvosanajakauma on edes jollain tavalla normaalijakaumaan päin. Arvosteluasteikon 1-5 ("+ hylätty") on Yliopistomaailmasta tuttu arvosanajakauma, joka on mielestäni ehkä selkein ikinä, jonka takia toivoisin kaikkien peliarvostelujen siirtyvän kyseiseen käytäntöön. Väkisinhän niitä pisteitä tulee joka tapauksessa katsottua, kun se arvostelu on niin kuvottavan tylsä.
Aikoinaan eräs arvostelija mainitsi minulle, että hän näkee ongelmaksi sen, että suurin osa arvostelijoista vertaa nykyisiä "paskoja pelejä" niihin 80-luvun pelikelvottomiin nesin E.T ja Ghostbusterseihin, jolloin ne välttämättäkin tuntuvat hyviltä. Tähän viittaakin edellisellä "+ hylätty" -lisäyksellä. Yliopistomaailmassa on vaatimuksena yleensä yli 50% pisteistä, jotta kokeesta tai kurssista pääsee edes läpi. Jos peliarvostelut toimivat nykyään samalla tavalla kuin tämä nimetön arvostelija mainitsi, voisi mielestäni esittää vertauksen: Lukion arvosteluasteikko muutetaan. Esseitä verrataan ala-asteen ensimmäisen luokan "Mitä tein kesällä" -kirjoitelmiin ja annetaan arvosana siltä pohjalta. Hyvä käytäntö? Tuskin. Tuntuuko todellisuudelta nykyisessä pelimaailmassa? In my honest opinion, kyllä.
Sekavan ajatuksen virran vähentyessä esittäisin vielä oman näkemykseni arvosteluasteikosta. Alunperin toin sen esille V2 -nettisivustolla uutisessa, jossa käsiteltiin maksettua arvostelua.
0 = Big Rigs (Hylätty)
1 = Huono, teknisesti huono, jotenkin pelattava
2 = Tylsä, suunniteluvirheitä. Kenties hyvä pelinä, mutta tekninen toteutus laskee pelin luokkaan "viitsiihän tätä jotenkin pelata". Välipala oikeille peleille.
3 = Niin perusteellisen perus hyvä peli, ettei suuria kritiikkejä/kehuja löydy. Odotusarvosana peleille, suuremman arvosteluarkiston muodostuessa uusia arvosteluja verrataan erityiseti kolmosen saaneisiin peleihin.
4 = Loistava peli, jaksaa ehkä uudemmankin kerran, luo uutta tai toteuttaa vanhan merkittävän hyvin. Pieni viimeistely puuttuu, tai peliä ei voi syystä X suositella kaikille.
5 = Erinomainen, täydellinen hitti. Suositellaan kaikille, jotka edes suostuvat kokeilemaan genren peliä. Tulevaisuuden tiennäyttäjä.
...toisaalta taas, ehkä vika on sitten peleissä. Onhan nämä nykypäivän yksinkertaistetut putkiräiskinnät usein aika järkyttävää shaibaa, kun ohjekirjatkin voidaan poistaa (ubisoft-uutinen) ja peleistä tehdään fool-proof yksinkertaisuudellaan. Tai ehkä 15 vuotta peliharrastamita on vain liian paljon, ja olen kyyninen paska. Mielenkiintoisiimmat tekstiarvostelut olen viime aikoina lukenut Nesretron "Minkä pelin pelasit viimeksi läpi?" -topicissa.
Nykypäivän peleissä ongelmaksi nousee tietysti deadline ja spoiler-free -arvostelut. Toisaalta elokuva-arvosteluista saadaan todella hyviä ilman spoilereitakin, ja monilla pelisaiteilla arvostellaan pelejä nykyään pienemmällä kiireellä, usein vasta viikkoja julkaisun jälkeen. Ongelma on siis selvästi jossain muualla.
Sivuhuomautus videomuodossa olevista peliarvosteluista -Jotta ymmärrätte, mitä haen arvostelun ja videomateriaalin yhdistämisessä takaa, sanotaan näin: ehkä saan mielenkiintoisia videoarvosteluja sitten, kun nykypäivän 15v -angry video game nerdit alkavat 10 vuoden päästä nostalgia fiiliksissään kritisoimaan lapsuutensa GameCube/Xbox/Ps2 -sukupolven helmiä. Vaikka AVGN ei ole ehkä malliesimerkki arvostellessaan lähinnä kuvottavan paskoja pelejä, ainakin peliin paneudutaan kokonaisvaltaisesti, ja videomateriaali tukee koko ajan itse arvostelua. Myös niissä vakavammissa arvosteluissa.
Että näin.
