Vastaus: PS3, N5, XBOX2 - kuka vetää pisimmän korren?
xevious sanoi:
Aivan kuten Naahu tuolla aikaisemmin kommentoi, niin pelaamaan ryhtyminen ei välttämättä vaikuta houkuttelevata jos siihen liittyy paljonkin oppimista. Pelaamisen he toteavat mielekkääksi ehkä vasta sitten kun he ovat päässeet mukaan peliin ja kontrolleihin, mutta tähän pisteeseen ei päästä välttämättä ikinä, sillä pelaaminen ei aluksi vaikuta houkuttelevalta oppimiskynnyksen takia. Jotta olisi valmis näkemään vaivaa pelin kontrollien opettelemiseen ( ja usko pois, monille se on suurikin vaiva ), pitäisi olla jo valmiiksi joku innostus peleistä ja halu pelaa niitä, ilman että on edes onnistuneesti pelannut mitään. Se että innostuisi pelaamaan heti ensi kokeilun yhteydessä, on epätodennäköistä, jos ei heti saa edes jonkunäköistä tuntumaa kontrolleihin.
Pyöritäänköhän tässä ympyrää? No kuitenkin, tätähän on hyvä verrata esim. ruuanlaittoon, joka on oikeasti ihan hauskaa puuhaa. Muutettuani omaan kämppään joutui valitsemaan, että vetääkö helpointa linjaa ja syö valmisruokia, vai alkaako kaivamaan keittokirjoja esille ja opettelee laittamaan ruokaa. Koska minulla ei ollut käytännössä edes perustaitoja ennenkö aloitin. Päädyin kuitenkin jälkimmäiseen vaihtoehtoon. Kuitenkin vähitellen taidot karttuu, ja koska kyseessä on sellainen "harrastus", että siinä riittää jatkuvasti uutta opeteltavaa, myös mielenkiinto säilyy. Jos välineillä mitä omistan, tekisi viikosta toiseen makaroonilaatikkoa, voisin hyvin pikaiseltaan siirtyä valmisruokien puolelle.
Eli: Pelien tulee tarjota haasteita. Innostuksen pitää syntyä ihmisen sisällä. Sen voi luoda hetkeksi keinotekoisesti, mutta jos jostakin halutaan tehdä pelaajaa, pitää hänen olla oikeasti itse kiinnostunut aiheesta. Ja jos hän on oikeasti innostunut aiheesta, hän myös nauttii siitä ettei jokainen peli ole läpihuutojuttu. Hän nauttii siitä, että saavutettuaan tietyn tason pelaamisessaan, ei pelejä siltikään ole vielä pelattu. Aina löytyy tiukempia pelejä, tiukempia vastuksia. Koska ihminen haluaa menestyä. Jos ihminen kokee, että hän ei menesty oman hienoutensa ansiosta, vaan toisen huonouden ansiosta, hän ei myöskään nauti siitä samalla tavalla. Pelit ovat yksi tapa tuoda ihmisessä esiin kilpailuhalun nostamaa adrenaliinia, tai voittamisen tuottemaa hyvänolontunnetta. Ilman vastusta ei kuitenkaan tätä synny.
Ja yksinkertaisesti takaisin ympyrässä. Eli yksinkertaiset kontrollit voi toteuttaa nykyisillä ohjaimilla. Styluksen kaltaisella kosketusnäytöllä ei kuitenkaan toteuteta perustason kontrolleja esimerkiksi ajo-, tappelu- tai urheilupeleihin.
Ja toisekseen, ehkä pelit joita olet esitellyt "tytöillesi" eivät vain kiinnosta heitä. Oma tyttöystäväni innostui ensin Simsistä ja on sen jälkeen käytännössä työntänyt minua ostamaan Singstaria. Eyetoyn jo ostin ja hän innostui. Sen sijaan toinen ystävättäreni innostui ensimmäisenä Tekken 3:sta ja opettelikin pelin niin että pätki minua ja porukan muita jätkiä piakkoin siinä 10-0. Kolmas tapaus otti ja innostui pienenä SW-fanina mm. Star Wars: Jedi Knight 2:sta ja sen jälkeen Dead or Alive 3:sta ja mm. Fuzion Frenzystä.
Se, että esim. SMB:n kontrollit tuntuvat ongelmallisilta saattaa kertoa myös siitä, ettei kyseisellä henkilöllä ole kolmiulotteista hahmotuskykyä samalla tasolla kuin itse oletat. Näitäkin tapauksia on olemassa. 8- ja 16-bittisten aikakaudella pelaamisesta nauttineelle varmasti 2D-pelit uppoavat paljon paremmin. Joten lyö eteen vaikka Paper Mario tai joku vastaava. Tai kokeile vaikka Donkey Kongaa. Tai lainaa PS2 ja Eyetoy. Noilla esimerkeillä voit saada sytytettyä kohteeseen kipinän pelaamiseen, jonka kohde itse sitten joko ajan kanssa sammuttaa tai sytyttää todelliseksi aidoksi kiinnostukseksi pelejä kohtaan.
tsinivuo sanoi:
xevious sanoi:
Jos saisin itse päättää miten se loppuisi, niin MS putoisi pelistä pois kokonaan ja Sega palaisi konsolibisnekseen
Niin, oikeastaan vaan MS toi uutta konsolipelaamiseen tässä sukupolvessa. (Kiintolevy, Nettipelaaminen helposti ja custom soundtrackit) Joten ollaanpa hiljaa siitä kuinka vain N on innovaatinen ja toiset on rahat pois ratkaisuilla liikenteessä. Persoonallisuudesta, iso musta boxi on minusta helevetin persoonallinen, vaikkei se kaunis olekaan, mutta karismaa siinä riittää. Vähän niinkuin iso musta jenkkimaasturi, ei kaunis, ei siro, mutta munaa on sitäkin enemmän.
Aivan, puhumattakaan siitä, että kyseessä on ei-japanilainen konsoli mikä on pelkästään tuoretta ilmaa niin itämaiseen pelibisnekseen.
. Taisi pikemminkin olla Sonyn saavutukset, jotka saivat MS:n kiinnostumaan.