Ippenator
Well-Known Member
Siitä pitäisi vain tehdä ennakkotapaus. Varsinkin Amerikassa tällainen voisi hyvinkin mennä läpi. Miksei Suomessakin, jos osataan riittävästi tuoda esiin perusteeton eriarvoisuus varsinkin fyysisiä rajoitteita omaavia ihmisiä kohtaan. Eikä kaikkien pidä peliä läpäistä, mutta pitäisi halutessaan olla siihen kuitenkin mahdollisuus, että ainakin tarinapainotteisissa peleissä voi sen tarinan kokea. Muuten ei saa rahoillensa täysipainoista vastinetta asiassa, joka on kuitenkin tuotteen tarjoajalle mahdollista tehdä niille, jotka kohtuullistamista pelin läpäisemiseksi tarvitsevat.Olen jättänyt ennenkin vaikeita pelejä kesken, mutta ei olisi tullut ikinä mieleenkään että kyseessä olisi kuluttajasuoja asia että kaikkien pitäisi päästä peli kuin peli läpi.
Olemme eri mieltä asiasta ja se on ainoa asia mistä voinemme tässä löytää yhteisymmärryksen. Toisenkin erimielisyyden totean tässä. Eli mielestäni pelit eivät ole taidetta. Pelit ovat leikkiä ja viihdettä, jossa annetaan myös pakotie todellisuudesta sitä kaipaaville. Pelissä pelaaja tekee asioita sen pohjalta mitä välineitä pelin kehittäjä on pelissä antanut. Mutta pelaaminen on siis ensisijaisesti leikkiä ja leikinomaisuutta, vaikkakin usein aikuisilla teemoilla.Eli käytännössä, jos asiaa ajatellaan kuluttajansuojan kannalta, jokaisessa pelissä pitäisi olla autoplay-ominaisuus. Mitenkään muuten ei tuota voi kiertää, jos tuolle tielle lähdetään. Tätä voi lähteä myös siirtämään moneen muuhunkin asiaan tennismailasta lähtien.
Palaan vielä pelin visioon siltä kantilta, että kuva pelistäkin alkaa muodostua jo arvostelujen kohdalla. Jopa todella ärsyttävän paljon omasta mielestäni. Ajatellaanpa, että Housemarque olisi keksinyt nerokkaan uuden tavan toteuttaa peli, joka olisi siis tällainen roguelite. Tapa, joka tarjoaa täysin omanlaisena kokemuksen, kuten tietyllä tavalla toteutetut rogueliket ja - litet tarjoavat. Pelissä olisi tämä vaikeustaso kuitenkin vasta unlockin takana tai muuten se "master ninja vaikeustaso" ja "normaalisti" pelattaessa peli olisikin perus checkpointeilla toteutettu. Peli on siis toteutettu vuosia hioen roguelite-visiolla ja House on liekeissä luomastaan kokemuksesta. Arvostelijat pelaavat kuitenkin checkpoint-version, koska "ei tähän uuteen ihmeelliseen permadeath-hommaan jaksa tutustua, jätetään se HC-pelaajille". Tai "ei tässä ole aikaa valita sitä vaikeinta vaikeustasoa, pelaan nyt normal-vaikeusasteella". Jatko on historiaa.
Ja lopuksi lisään vielä sen, että vaikeustasojen tai minkä hyvänsä vaihtoehdon toteuttaminen on vision ja sen lisäksi, mitä taiteilija haluaa luomuksellaan välittää, myös resurssikysymys. Jos siis ei haluta, että tehdään vasemmalla kädellä ihan mitä vain vaihtoehtoja, kun "sillä visiollahan ei ole merkitystä, vaan sillä, että jokainen maailman ihminen voi halutessaan kokea asian kuin asian, kun se nyt vaan haluaa kokea sen"
Tämä nykyajan ajatus siitä, että pelit olisivat jonkinlaista taidetta tai, että niihin pitäisi taidetta väkisin lykätä, on juuri elementti, jonka kautta pelintekijät alkavat unohtaa tärkeimmän, eli hyvän pelattavuuden sekä pelaajan, joka on valmis maksamaan heidän tuotteistaan.
Viimeksi muokattu: