Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)
Returnal - Sinivalkoista räiskintää
Hulikopteri
Well-Known Member
Olen ennenkin maininnut tästä, mutta aseet ovat huonoja pelin alussa, ja eka bossi on tosiaan aivan liian haastava. En oikein itse arvosta tuollaisia Gate Keepereitä. Tulee vähän Bloodborne mieleen, kun ei alkuun voinut levuttaa ollenkaan.
Viimeksi muokattu:
Ippenator
Well-Known Member
Tuohon kosahti itsellänikin Returnal. Hyvän näköinen peli ihan hyvillä taistelumekaniikoilla sinänsä. Vaikeuden olisin kyllä muutoin hyväksynyt, mutta en tuota aseiden ja varusteiden RNG-vetoisuutta, enkä myöskään tuota aina alusta aloittamisen tarvetta kuollessa. Liian happokkaita ja ärsyttäviä elementtejä minulle tuollaiset.
Jar
Active Member
Vaati multa aika paljon sinnikkyyttä edetä tokalle levelille. Mulla ei ole tuota nyt asennettuna, enkä pääse tarkastamaan, mutta muistaakseni reilusti toistakymmentä kuolemaa ekan levelin loppubossin toimesta. Päätin olla luovuttamatta ja se kannatti. Ehdottomasti palkitsevimpia pelejä pleikkarilla. Platina jäi yhden trophyn päähän ja se on kyllä jäänyt hiukan kaivelemaan. Uudelleenaloituskynnys on vaan aika korkealla.
jhsa
Well-Known Member
Ei tuossa käsittääkseni mitään sellaista ole minkä takia pitäisi aloittaa ihan täysin alusta, muutamat viimeiset on vähän grindin (rng-riippuvainen kesto) takana (ne keräiltävät skannattavat jutut).
Minä pelailin aika vasta pelin platinalle ja ne skannauksethan sitä aikaa pitkitti kun oli niin sattumanvaraista että tuleeko skannattavia vaiko ei. Tosin sen verran sulava ja viihdyttävä teos että ihan mielellään siellä pyöri vielä nekin etsimässä ja lopulta ne viimeiset sitten tulikin nopeammin mitä oletin.
Pelissähän myös on paljon enemmän säilyvää edistymistä mitä ihmiset olettaa. Ensinnäkin peli on jaettu puolikkaisiin, joten kun kun pääsee toiselle puolikkaalle, pääsee jatkamaan aina sieltä. Aseet myös kehittyy ja ne kehitykset pysyy.
Isoin kehitys tapahtuu kuitenkin pelaajan taidoissa, joista tärkein on osata poimia niitä aseita ja varusteita, jotka toimii itsellä. Testaamalla voi tosin löytää huonoina pitämistään aseistakin uusia suosikkeja. Samoin jos vaihtaa vähän pelityyliä.
Onhan peli toki paljolti myös sattumanvarainen mutta minusta parempi että saa tuurilla överit varusteet kuin se, että netistä katotaan mikä buildi on paras eikä muita edes kokeilla ja jyrätään peli läpi ongelmitta. Tässä pelissä kun ei läpäisy itsessään ole mikään saavutus vaan nimenomaan se, että sen onnistuu itse tekemään. En siis koe että tähän pitäisi mitään "story"-vaikeustasoja laittaa vain siksi että pääsee kokemaan pelin. Isoin kokemus kun kuitenkin on pelin selättäminen. Samaan tapaan kuin soulseissa, joissa ei niissäkään mitään varsinaista koettavaa tarinaa ole vaan se kokemus on se haaste ja sen voittaminen.
Parhaiten ns. "story"-vaikeustason ymmärrän tarinapainottaisissa peleissä. Niissä on hyväkin olla vaikeustaso, joka nimensä mukaisesti on sovitettu vain tarinan kokemiselle. Jos pelin idea kuitenkin vain on haaste, niin en oikein ymmärrä mitä pelistä saa jos sen riisuu pois ja juoksee pelin läpi ilman minkäänlaista vastusta. Tosin kun taitotasoja ja oppimisnopeuksia on erilaisia niin onhan se tietysti haastava tasapainottaa peli niin että mahdollisimman moni sen voisi pelata.
Pelissähän myös on paljon enemmän säilyvää edistymistä mitä ihmiset olettaa. Ensinnäkin peli on jaettu puolikkaisiin, joten kun kun pääsee toiselle puolikkaalle, pääsee jatkamaan aina sieltä. Aseet myös kehittyy ja ne kehitykset pysyy.
Isoin kehitys tapahtuu kuitenkin pelaajan taidoissa, joista tärkein on osata poimia niitä aseita ja varusteita, jotka toimii itsellä. Testaamalla voi tosin löytää huonoina pitämistään aseistakin uusia suosikkeja. Samoin jos vaihtaa vähän pelityyliä.
Onhan peli toki paljolti myös sattumanvarainen mutta minusta parempi että saa tuurilla överit varusteet kuin se, että netistä katotaan mikä buildi on paras eikä muita edes kokeilla ja jyrätään peli läpi ongelmitta. Tässä pelissä kun ei läpäisy itsessään ole mikään saavutus vaan nimenomaan se, että sen onnistuu itse tekemään. En siis koe että tähän pitäisi mitään "story"-vaikeustasoja laittaa vain siksi että pääsee kokemaan pelin. Isoin kokemus kun kuitenkin on pelin selättäminen. Samaan tapaan kuin soulseissa, joissa ei niissäkään mitään varsinaista koettavaa tarinaa ole vaan se kokemus on se haaste ja sen voittaminen.
Parhaiten ns. "story"-vaikeustason ymmärrän tarinapainottaisissa peleissä. Niissä on hyväkin olla vaikeustaso, joka nimensä mukaisesti on sovitettu vain tarinan kokemiselle. Jos pelin idea kuitenkin vain on haaste, niin en oikein ymmärrä mitä pelistä saa jos sen riisuu pois ja juoksee pelin läpi ilman minkäänlaista vastusta. Tosin kun taitotasoja ja oppimisnopeuksia on erilaisia niin onhan se tietysti haastava tasapainottaa peli niin että mahdollisimman moni sen voisi pelata.
Pitkään on Returnal ollut aloituslistalla, nyt lähtee pelaukseen Prolla.
m_vierimaa
Well-Known Member
Pelasin noin 11h pääsemättä eka bossista läpi, todella lähellä oli viimeisellä yrityksellä ja olisi onnistunutkin varmaasti jos olisin kuoleman jälkeen päässyt spawnaamaan suoraan bossille ja jatkamaan siitä mihin jäin. Nyt sen sijaan rebirth paiskasi takaisin heräämöön ja toinen yritys täysissä hipoissa olevaa bossia vastaan sujui huonommin mitä ensimmäinen.
Täytyy antaa tälle pari vuotta lepoaikaa ja yrittää sitten uudestaan. Ihan kelpo peli, mutta en nyt vaan jaksa hakata enempää tuntikausia, vaikka uudelleen aloitus myöhemmin tarkoittaakin että muutamia juttuja joutuu opettelemaan taas alusta. En ole rogueliken suurin ystävä, ja huoneiden random generointi ei ole minun suosikkini, poikkeuksena tosin rogue legacy jonka läpäisin yhden kerran.
Jotain Soulsmaista Returnalissa silti on että kipinä uudelleenyritykseen jäi, vaikka nyt pidänkin taukoa.
Täytyy antaa tälle pari vuotta lepoaikaa ja yrittää sitten uudestaan. Ihan kelpo peli, mutta en nyt vaan jaksa hakata enempää tuntikausia, vaikka uudelleen aloitus myöhemmin tarkoittaakin että muutamia juttuja joutuu opettelemaan taas alusta. En ole rogueliken suurin ystävä, ja huoneiden random generointi ei ole minun suosikkini, poikkeuksena tosin rogue legacy jonka läpäisin yhden kerran.
Jotain Soulsmaista Returnalissa silti on että kipinä uudelleenyritykseen jäi, vaikka nyt pidänkin taukoa.
Suomalaisstudio teki pelin, jota kriitikot pitivät liian vaikeana
30-vuotias Housemarque tunnetaan arcade-henkisistä, vaikeista peleistä. Tekijät sanovat, ettei studion myyminen konsolijätti Sonylle vaikuta pelien haastavuuteen.
yle.fi
Yle tehnyt Housesta pienen jutun.
Tuli ostettua steamin tarjouksesta ja pelattua yksi "pitempi" runi eli reippaan tunnin mittainen. Tavallaan pelissä on todella hyvä idea ja varmasti olisin enemmän tykännyt kun täysillä olisi päässyt sisään. Ekassa isossa bossissa kuolin, sain viimeiselle palkille sen helat mutta sitten muutamat virheet johtivat kuolemaan. Bossi vaikutti todella haastavalta ja en todellakaan ole räiskintäpeleissä mikään noviisi ja tykkään juuri haasteesta. Siinä kohtaa vain kun olisi pitänyt taas uudestaan lähteä availemaan paikkoja ns "alusta" niin siinä tuli se fiilis, että ei kyllä tee mieli ja onkohan tämä nyt ihan oma peli.
Olen sellainen pelaaja joka kaipaa paljon vaihtelua pelissä ja ehkä tämä ei ole ihan sitä.
Jos tekee mieli jotain nopeatempoista räiskintää pelata niin on uusin doomi vielä pelaamatta.
Tuli palautettua siis Returnal kun steamissa on se palautusmahdollisuus jos on alle 2h pelannut.
Mahdollisesti ostan vielä joskus uudestaan, mutta nyt on vielä niin paljon muutakin backlogia että ei ole vielä Rerurnalin aika.
Olen sellainen pelaaja joka kaipaa paljon vaihtelua pelissä ja ehkä tämä ei ole ihan sitä.
Jos tekee mieli jotain nopeatempoista räiskintää pelata niin on uusin doomi vielä pelaamatta.
Tuli palautettua siis Returnal kun steamissa on se palautusmahdollisuus jos on alle 2h pelannut.
Mahdollisesti ostan vielä joskus uudestaan, mutta nyt on vielä niin paljon muutakin backlogia että ei ole vielä Rerurnalin aika.
Vaihteluahan tässä nimenomaan on, sillä aina ne asiat muuttuu enemmän tai vähemmän. Doomissa taas joudut vetämään ne samat vihut ja tilanteet uusiksi jos joudut vastaavaan tilanteeseen, jossa et pääse pomoa heti läpi. Tosin ehkä Doom on ainakin oletuksena helpompi, joten siihen tilanteeseen ei niin helposti ehkä joudu.
jhsa
Well-Known Member
Se eka boss on joo haastavin kun ei ole kauheasti parempia aseita vielä. Siihen kuolin useamman kerran, ja myöhemmissä bosseissa aina vähemmän ja vähemmän kun kamat paranee ja omat taidot kanssa.
Remeded
Well-Known Member
Monet tuntuu luovuttavan sen ekan bossin jälkeen ja olettaa että koko peli on yhtä tuskaa. Samaa epäilin itsekin, mutta kuten tossa ylempänä mainittiin se on vaikein juuri sen takia kun itsekin on vielä tuhnu aseilla liikkeellä ja omat taidot ei vielä niin kehittyneitä, ekan bossin kun pääsee toinen onkin jo hieman helpompi, omat taidot pikkuhiljaa vaa kehittyy, sit välillä tulee joku bossi mikä tuntuu aivan mahottomalta, lopuksi sitä huomaakin miten peli vaan etenee ja yhtäkkiä huomaa että helvetin hauskaakin vielä on.
Itse olen sitä mieltä että ehkä liian helposti porukka heittää hanskat tiskiin tän suhteen kun ei ole perinteistä tallenushärdelliä jne, tämä vaatii pikkasen kärsivällisyyttä, itselleni tämä vaan oli niin hauska ammuskelupläjäys minkä takia sitä vaan jaksoi pelata ja yrittää. Suosittelen vahvasti vaan yrittämään muutamia kertoja jos sen ekan bossin pääsis läpi, sen jälkeen vielä pikkasen eteenpäin, voin melkein luvata että kyllä tähän alkaa jäämään koukkuun ja hyväksymään että mikä tämä peli on.
Mutta noh, kuka mä täs oon sanomaan ja pakottamaan ketään pelaa. Meinaan vaan että tämä on vaan hemmetin kova peli minkä takia ei kannata heittää hanskoja tiskiin jo heti pelin alkuvaiheessa.
Itse olen sitä mieltä että ehkä liian helposti porukka heittää hanskat tiskiin tän suhteen kun ei ole perinteistä tallenushärdelliä jne, tämä vaatii pikkasen kärsivällisyyttä, itselleni tämä vaan oli niin hauska ammuskelupläjäys minkä takia sitä vaan jaksoi pelata ja yrittää. Suosittelen vahvasti vaan yrittämään muutamia kertoja jos sen ekan bossin pääsis läpi, sen jälkeen vielä pikkasen eteenpäin, voin melkein luvata että kyllä tähän alkaa jäämään koukkuun ja hyväksymään että mikä tämä peli on.
Mutta noh, kuka mä täs oon sanomaan ja pakottamaan ketään pelaa. Meinaan vaan että tämä on vaan hemmetin kova peli minkä takia ei kannata heittää hanskoja tiskiin jo heti pelin alkuvaiheessa.
Se eka pomo oli itsellekin se, missä vähän jumitin mutta jo ekan kerran aikana tuntui että se on täysin mahdollinen läpäistä. Jo se fiilis on se, millä on iso merkitys, sillä jos se tuntuu oikeasti mahdottomalta niin motivaatiotakin on vähemmän.
Pelissä ei tuon lisäksi ollut kuin yksi pomo, jonka kanssa sai vähän tuskailla. Ja se on se kaikista erilaisin tapaus, jossa nimenomaan se erilaisuus tekee siitä niin ärsyttävän. Vähän sama kuin soulseissa kun pitää olla se joku paska kikkapomo aina mukana. Tosin tuossa nyt ei edes ole mitään muuta kikkaa kuin se, millainen se taistelu noin yleisesti on. Ampua sitä pitää ja väistellä niin kuin muitakin.
Pelissä ei tuon lisäksi ollut kuin yksi pomo, jonka kanssa sai vähän tuskailla. Ja se on se kaikista erilaisin tapaus, jossa nimenomaan se erilaisuus tekee siitä niin ärsyttävän. Vähän sama kuin soulseissa kun pitää olla se joku paska kikkapomo aina mukana. Tosin tuossa nyt ei edes ole mitään muuta kikkaa kuin se, millainen se taistelu noin yleisesti on. Ampua sitä pitää ja väistellä niin kuin muitakin.
Hulikopteri
Well-Known Member
Minulla peli jäi ensimmäiseen bossiin. Ei niinkään se vaikeus, vaan olen todennut itselleni, ettei rogueliket ole se minun kuppi teetä.
Itse kaipaan peleissä selkeämpää tarinaa ja päätavoitetta.
Hyvä kuitenkin, että toinenkin firma tekee suomessa ison luokan pelejä
Itse kaipaan peleissä selkeämpää tarinaa ja päätavoitetta.
Hyvä kuitenkin, että toinenkin firma tekee suomessa ison luokan pelejä
Tää ehkä oli se mikä on omakin fiilis. Pelannut paljon pelejä missä on nimenomaan iso hyvä päätarina, viimeisimpänä Witcher 3 ja nyt menossa Final fantasy XVI. Kun tulee semmoinen hetki että tarinaa ei jaksa seurata niin ehkä palaan vielä Returnalin pariin joskus.Minulla peli jäi ensimmäiseen bossiin. Ei niinkään se vaikeus, vaan olen todennut itselleni, ettei rogueliket ole se minun kuppi teetä.
Itse kaipaan peleissä selkeämpää tarinaa ja päätavoitetta.
Hyvä kuitenkin, että toinenkin firma tekee suomessa ison luokan pelejä
En kauheesti mitään rogue* pelejä ole pelannut, en sinänsä sitä näe ongelmana itse tuossa vaan sen järjettömän bullethell oppimis hipan bossien kanssa,.. ja toki se että aina alusta. joo, rogue sitä ja tätä mutta tuo aloitus alusta ei pakko rogue jutuissa minusta olla. Muutenkin bonukset toistamisesta ovat olemattomat, toisto ei saisi olla vain oppimista varten.. avainsana niin tuossa, bosseissa ja talletuksissa että pitäisi olla kohtuullista ja reilua. No mutta, olen jo tarinoinut näitä silloin kun yritin tätä peliä.. harmitti suuresti että en voinut tarinaa "elää", katsoin sen sitten youtubesta.. noh, vähän ristiriitaiset fiilikset sitten jäi, melkoinen metasolmu koko juttu.Minulla peli jäi ensimmäiseen bossiin. Ei niinkään se vaikeus, vaan olen todennut itselleni, ettei rogueliket ole se minun kuppi teetä.
Itse kaipaan peleissä selkeämpää tarinaa ja päätavoitetta.
Hyvä kuitenkin, että toinenkin firma tekee suomessa ison luokan pelejä
No saa tuolla välillä niin kovia settejä että tuntuu kuin pelaisi eri peliä. Sitten kun vielä oppii mitkä aseet ja yhdistelmät on hyviä ja/tai millä osaa itse parhaiten pelata niin kyllä tuossa sitä edistymistä tulee. Se ei vain tallennus peliin vaan pelaajan omiin kykyihin ja osaamiseen.
Plus toki se puolenvälin juttu, josta pääsee aina jatkamaan eli kyllä pelissä on myös tilanne jonka jälkeen ei tarvitse ihan alusta enää aloittaa. Ellei siis halua, sillä kyllä sielläkin salaisuuksia ja muuta vielä löytyy.
Plus toki se puolenvälin juttu, josta pääsee aina jatkamaan eli kyllä pelissä on myös tilanne jonka jälkeen ei tarvitse ihan alusta enää aloittaa. Ellei siis halua, sillä kyllä sielläkin salaisuuksia ja muuta vielä löytyy.