Star Wars Episode III: Revenge of the Sith arvostelua
Noniin, toisen katselukerta alla. Nyt pystyy ajattelemaan jo vähän selkeämmin.
Nyt kun tarina oli tiedossa, pystyi elokuvaa katselemaan "vapautuneemmin". Ensimmäisellä katselukerralla olin aivan liian jäykkänä, sillä tapahtumien kulku oli niin huumaavaa ja synkkyydessään puristavaa, että sitä vain välillä haukkoi henkeään.
Se, mikä yllätti minut (tai ei nyt aivan yllättänyt, sillä toivon/odotin näin käyvän) oli se, että nyt voin sanoa tämän puhtaasti enää miettimättä: Episode III on aivan tajuttoman hyvä Star Wars -elokuva! Aivan tuossa originaalitrilogian jäljessä mennään. Itse asiassa E III:n viimeinen tunti sisältää PARASTA SW-elokuvaa, mitä koko saagassa nähdään. Kyllä, olen ihan tosissani.
Miksi näin?
Perusteluni kulkee siinä, että vielä toisellakin katselukerralla sydämeni hakkasi kahtasataa ja hengitin todella, todella syvään lähes koko loppupuoliskon ajan. "Käsky 66"-kohtaus on SW-saagan tunteikkain kohtaus, joka varmasti kirvoittaa kyyneleen jos toisenkin usean katsojan silmästä.
John Williamsin uskomaton musiikki ei tue ainoastaan "Käsky 66" -kohtausta loistavasti, vaan koko elokuvan ajan hän pyörittää upeita säveliä, jotka yhdistävät sekä uuden, että vanhan trilogian saumattomasti.
Elokuvan heikoimmat hetket, alkupuoliskolla olevat "palasien asettelut" eivät enää tuntuneet toisella katselukerralla yhtä vesittyneiltä. Toki ohjaus on kuin vasemmalla kädellä hoidettua, mutta tärkeitä nuokin minuutit ovat kerronnallisesti. Elokuvassa on hieman kakkososan tyylistä romantiikkaa, mutta mielestäni se on olennaista, sillä kysehän on Anakin Skywalkerin emotionaalisista hetkistä, jotka johdattavat hänet ratkaisuun minkä hän lopulta tekee.
Tekisi mieli vuodattaa ylistyssanoja vaikka kuinka paljon. Pakko kuitenkin jarruttaa, sillä nyt tämän perusteella moni voi odottaa elokuvalta jo liikoja ja ehkä hieman pettyäkin. Moni, mutta ei kaikki: siitä olen varma! Uskon monen rakastuvan tähän elokuvaan yhtä paljon kuin minä tein. Star Wars on nyt päättynyt ja hyvä tavaton, millä tavalla se päättyikin!
Kiitoksia vaan George Lucasille! Hän todella ylitti itsensä tämän osan kanssa.
Ainiin: monet jenkkikriitikot ovat sanoneet, ettei Jar-Jar puhu elokuvassa ollenkaan. Esitän jyrkän eriävän mielipiteen ja väitän heidän olevan väärässä. Hän sanoo aivan selkeästi "Sorry!" elokuvan alkupuoliskolla.
Ja se vielä, että elokuva ei lopu niihin C-3PO:n vuorosanoihin, mitä tuossa joitain viikkoja sitten väitettiin...