Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)

The Last Of Us Part II

  • Viestiketjun aloittaja Poistettu jäsen 5945
  • Aloituspäivämäärä
Tekisi kyllä itsekin mieli kokea tämän huikea tarina, hahmot ja tunnelma. Lisäksi kiinnostaa tietää mistä kaikesta ne ihmiset on suuttunut tämän pelin parissa, lol :D

Varsinaisesti ei kuitenkaan sen enempää peliä ole tehnyt mieli itse pelata, kun on näköjään 1,5 vuotta ollut kesken parin tunnin kokeilun jälkeen. Ehkä se toimintakin paranee alun jälkeen, vaikka toiminnan ja pelaamisen suhteen Naughty Dogin pelit ei ole ikinä aikaisemmin itselle iskenyt. Kaikki muu onkin sitten yleensä huipputasoa!

Pitää vain ottaa niskasta kiinni ja kun, on kaksi viimeistä puuttuvaa trophyä God of Warista kerätty niin se on sitten joko alkuun jäänyt TLOU 2 tai yli puolen välin oleva Horizon Forbidden West.
 
Koin, että pelin oli tarkoituskin loata Abbyn hahmoa niin paljon kuin mahdollista, jotta pelin edetessä pelaajat voi kokea eräänlaisen metatason redemption arcin. Abby ei varsinaisesti kadu tekojaan missään vaiheessa, mutta pelaaja oppii näkemään tämän kokonaisena ihmisenä, jolla oli syyt tehdä mitä teki. Jos ensimmäinen peli olisikin ollut Abbyn tarina ilman Joelin näkökulmaa, niin todennäköisesti olisimme pelaajina olleet alusta asti paljon suopeampia hänen kostoretkelleen.

Pelin parasta antia on melkeinpä ollut tämä jälkipuinti, jossa pelistä tuntuu löytyvän koko ajan uusia metatasoja ja loppujen lopuksi kaikki jäljet johtaa oman sisimmän tutkiskeluun. Olemme heimoutuvia olioita ja koska koemme Joelin osaksi omaa laumaamme, olemme taipuvaisempia katsomaan hänen kyseenalaisia tekemisiään läpi sormien, koska tiedämme hänen olevan kuitenkin ytimeltään ihan hyvä tyyppi. Takavasemmalta laumamme kimppuun käyvä Abby taas nähdään täysin moraalittomana hirviönä, vaikka jokainen ymmärtää, että Joel tekisi vastaavassa tilanteessa ihan samoin.

Jos siis haluaa pelata vain sankareilla, joiden päämäärien takana voi 100% seista, niin tätä peliä ei todellakaan voi suositella. Jos on taas kiinnostunut yhtään purkamaan keskiverto videopelisankarin sielunelämää ja kyseenalaistamaan sitä, millaisina me nämä "sankarit" näemme, niin parempaa peliä, elokuvaa, kirjaa tai mitään muutakaan viihdetuotetta siihen tarkoitukseen tuskin löytää. En ihmettelisi, jos Part II:n taustalla olikin osittain käsikirjoittajien turhautuminen siihen, miten kirkasotsaisena sankarihahmona useimmat pelaajat näkivät Joelin ensimmäisessä pelissä, kaikista tämän harmaista alueista huolimatta. Taloudellisesta näkökulmasta liika dekonstruktio ei ehkä tällä kertaa kannattanut, mutta taideteoksena tämä seisoo minun mielestäni kaikkien muiden AAA-pelien yläpuolella.
Olen luvannut itselleni etten enää puhu LoU2:sta täällä nähtyäni mihin nämä keskustelut tuppaa yleensä menemään mutta nyt oli sen verran hyvä kirjoitus tässä että pakko kommentoida. Ykkös-osan viesti ei ehkä mennyt perille niin kuin käsikirjoittajat olisivat toivoneet joten sillä on ollut varmasti vaikutusta siihen miksi kakkos-osa on sellainen kuin on. Ykkös-osan loppu oli vähintääkin ristiriitainen ja en muista että Joelin ratkaisua olisi hirveästi kritisoitu vaikka se oli kaikkea muuta kuin oikein. Ymmärrettävä se ehkä oli mutta ei oikein.

Käytännössä Joel kaappasi lapsen jotta hän pääsee toteuttamaan isä-fantasiaansa. Huolimatta siitä että hän varmasti välitti Elliestä oikeasti niin perimmäinen motiivi lopun tapahtumille oli menetyn lapsen korvaaminen Elliellä. Ja lopuksi vielä valehteli Ellielle koko asiasta.

Sinänsä outoa että tämä ei herättänyt aikoinaan kummempaa keskustelua vaan Joel nähtiin edelleen sankarina. Se ei varmasti ollut käsikirjoittajien tarkoitus.
 
Olen luvannut itselleni etten enää puhu LoU2:sta täällä nähtyäni mihin nämä keskustelut tuppaa yleensä menemään mutta nyt oli sen verran hyvä kirjoitus tässä että pakko kommentoida. Ykkös-osan viesti ei ehkä mennyt perille niin kuin käsikirjoittajat olisivat toivoneet joten sillä on ollut varmasti vaikutusta siihen miksi kakkos-osa on sellainen kuin on. Ykkös-osan loppu oli vähintääkin ristiriitainen ja en muista että Joelin ratkaisua olisi hirveästi kritisoitu vaikka se oli kaikkea muuta kuin oikein. Ymmärrettävä se ehkä oli mutta ei oikein.

Käytännössä Joel kaappasi lapsen jotta hän pääsee toteuttamaan isä-fantasiaansa. Huolimatta siitä että hän varmasti välitti Elliestä oikeasti niin perimmäinen motiivi lopun tapahtumille oli menetyn lapsen korvaaminen Elliellä. Ja lopuksi vielä valehteli Ellielle koko asiasta.

Sinänsä outoa että tämä ei herättänyt aikoinaan kummempaa keskustelua vaan Joel nähtiin edelleen sankarina. Se ei varmasti ollut käsikirjoittajien tarkoitus.

Muistaakseni tiedeporukka rynni pyssyt laulaen kimppuun ja porukkaa sai listiä kuin doomissa konsanaan, jotenkin se vesitti täysin moraaliasetelman. Vähän sama vika oli tämän 2:n loppupuolella.

Itte koitin automaattisesti olla ampumatta vihuja, joita ei ollut pakko, mutta peli ei usein antanut mahdollisuutta muuhun, kun ai oli yhtä agressiivinen kuin gta:n poliisit ja touhu eskaloitui usein räiskinnäksi. Tämä pilasi ainakin itsellä nämä moraalisointi hommat täysin. Muutenkin pelattava osuus ja välinäytös saattoi olla ristiriitainen, koska pelityyliä ei huomioitu.

Elokuvana tarina olisi toiminut, mutta peliin ei istunut saumattomasti, ei ainakaan mun pelityylillä.

Homma olisi toiminut paljon paremmin, jos pelaajalle oli annetti jonkinlainen mahdollisuus valita.
 
Viimeksi muokattu:
Muistaakseni tiedeporukka rynni pyssyt laulaen kimppuun ja porukkaa sai listiä kuin doomissa konsanaan, jotenkin se vesitti täysin moraaliasetelman. Vähän sama vika oli tämän 2:n loppupuolella.

Itte koitin automaattisesti olla ampumatta vihuja, joita ei ollut pakko, mutta peli ei usein antanut mahdollisuutta muuhun, kun ai oli yhtä agressiivinen kuin gta:n poliisit ja touhu eskaloitui usein räiskinnäksi. Tämä pilasi ainakin itsellä nämä moraalisointi hommat täysin. Muutenkin pelattava osuus ja välinäytös saattoi olla ristiriitainen, koska pelityyliä ei huomioitu.

Elokuvana tarina olisi toiminut, mutta peliin ei istunut saumattomasti, ei ainakaan mun pelityylillä.

Homma olisi toiminut paljon paremmin, jos pelaajalle oli annetti jonkinlainen mahdollisuus valita.
Joelhan se oli joka rynni tiedeporukan kimppuun pyssyt laulaen mutta joo, loppu oli vähän liian "doomia" munkin mielestä. Tykkään kuitenkin että pelissä on sitä itse peliäkin ettei se nyt mikään kävelysimulaattori ole.

Edit: LoU2:sta on näköjään vaikea puhua ilman että keskustelu muuttuu LoU1 keskusteluksi.:)
 
Viimeksi muokattu:
Joelhan se oli joka rynni tiedeporukan kimppuun pyssyt laulaen mutta joo, loppu oli vähän liian "doomia" munkin mielestä. Tykkään kuitenkin että pelissä on sitä itse peliäkin ettei se nyt mikään kävelysimulaattori ole.
Piti kattoo toi oikeen muistin virkistykseksi tubesta, joo Joelhan siinä nirhaa ilmeisesti yhden väkisin, tai sitten se jäi henkiin, ei varsinaisesti näytetty kuoliko, mutta sen jälkeen voi taas ampua vain itsepuolustukseksi.

Uhrin kohtalo selviää varmuudella vasta tässä 2:ssa. Joelin hahmoon ei tuossa kohti yhdistänyt ”turhaa” raakaa tappoa, joten ainakin itse ajattelin tilanteen näytteneen pahemmalta mitä oli ja läheltä läytyneen avun ehkä pelastaneen tyypin.
 
Viimeksi muokattu:
Piti kattoo toi oikeen muistin virkistykseksi tubesta, joo Joelhan siinä nirhaa ilmeisesti yhden väkisin, tai sitten se jäi henkiin, ei varsinaisesti näytetty kuoliko, mutta sen jälkeen voi taas ampua vain itsepuolustukseksi.
Hmmm, en nyt aivan tiedä sainko kiinni tästä mutta olisiko mielestäsi pelin pitänyt olla sellainen, että ketään ei ole pakko tappaa ja jos päätät olla tappamatta niin kukaan muukaan ei hyökkää sinun kimppuusi? Eli käytännössä olisit voinut kävellä pelin läpi ja tapella vain zombeja vastaan? En tiedä olisinko itse ainakaan halunnut pelata sellaista TLOU:sia. Ainahan peleissä on ristiriitaa tuolta osin tarinan ja itse pelaamisen välillä. Vähän pakko ollakkin, että saadaan kiinnostavaa pelattavaa aikaiseksi.
 
Piti kattoo toi oikeen muistin virkistykseksi tubesta, joo Joelhan siinä nirhaa ilmeisesti yhden väkisin, tai sitten se jäi henkiin, ei varsinaisesti näytetty kuoliko, mutta sen jälkeen voi taas ampua vain itsepuolustukseksi.
Juuh, Joel ampuu sen naisen siinä parkkihallissa(vai missä ne nyt olikaan) ja tämän jälkeen hyökkää sinne sairaalaan. Ei se minusta itsepuolustukselta näytä missään vaiheessa.
:)
 
Hmmm, en nyt aivan tiedä sainko kiinni tästä mutta olisiko mielestäsi pelin pitänyt olla sellainen, että ketään ei ole pakko tappaa ja jos päätät olla tappamatta niin kukaan muukaan ei hyökkää sinun kimppuusi? Eli käytännössä olisit voinut kävellä pelin läpi ja tapella vain zombeja vastaan? En tiedä olisinko itse ainakaan halunnut pelata sellaista TLOU:sia. Ainahan peleissä on ristiriitaa tuolta osin tarinan ja itse pelaamisen välillä. Vähän pakko ollakkin, että saadaan kiinnostavaa pelattavaa aikaiseksi.

Lähinnä tossa näkyy, ettei kyseinen tarina toimi samalla tavalla kaikille pelaajille, koska voi pelata eri tyylillä. Pelaaja voi tehdä hahmoista omalla pelityylillä ”hyviksiä, tai pahiksia”.

Jäi vastaamatta sun varsinaiseen kysymykseen. Kyllähän meikäläinen ampui vihuja vinot pinot, mutta on eri asia vastata tuleen, kuin olla se ekan laukauksen tekijä. Tähän olis voinut laittaa vaikka Telltalen Walking dead sarjasta tuttuja moraalisia-valinto ja noihin muutamiin kohti, mitkä pikku mutkan kautta ei kuitenkaan vaikuta lopputulokseen. Ei maailman helpoin homna, mutta toteutettavissa. Silloin omista hahmostaan olisi saanut ehjemmän kokonaisuuden ja tarina olisi toiminut useammalle pelaajalle paremmin.
 
Viimeksi muokattu:
Vielä sen verran pitää selventää että mun mielestä se lopun räiskintä oli ristiriidassa pelin muun toiminnan kanssa. Aiemmin pelissä kaikki taistelut olivat sellaista epätoivoista selviytymistä mutta lopussa Joel hyökkääkin pienen armeijan kimppuun ja tappaa kaikki ilman suurempia vaikeuksia. Se ei tuntunut erityisen uskottavalta. Ei haitannut mun pelinautintoa mutta kyllä se kontrasti jotenkin pomppasi silmille.
 
Vielä sen verran pitää selventää että mun mielestä se lopun räiskintä oli ristiriidassa pelin muun toiminnan kanssa. Aiemmin pelissä kaikki taistelut olivat sellaista epätoivoista selviytymistä mutta lopussa Joel hyökkääkin pienen armeijan kimppuun ja tappaa kaikki ilman suurempia vaikeuksia. Se ei tuntunut erityisen uskottavalta. Ei haitannut mun pelinautintoa mutta kyllä se kontrasti jotenkin pomppasi silmille.
Joo, se ei ykkösessä haitannut suuremmin, ihmetytti lähinnä, miks pitänyt tehdä näin tökerösti.

2:ssa sit sitä tökeryyttä hierottiin pelaajan naamaan ja siitä rakennettiin selkäranka tarinalle, mikä tuntui jo aika väkisin väännetyltä.
 
No jatketaan täällä sitten sen mitä jaksan. En ehkä jaksa ihan kaikkeen taas ottaa kantaa kun onhan näistä jo väännetty.

Ei kyllä se tarinan kertoja ihan itse porukat jakaa eri leireihin manipulatiivisella kerronnallaan ja hahmojenvaihtokikkailullaan. Eihän minun mitään puolta pitäisi edes valita, ellei tällaisen Abbyn kaltaisen keinotekoisesti rakennetun ”sankari”hahmon takia tällaista tietynlaista puolen valitsemiskuviota rakennettaisi ihan pelin käsikirjoituksen ja ohjattavien hahmojen kautta.
En oikein ymmärrä tätä asennetta/näkökulmaa/tms. Kyllähän myös elokuvissa ja sarjoissa on kautta aikojen tehty sitä että siirrytäänkin seuraamaan sitä "vastapuolen" elämää. Miksi pelin kohdalla pitää lokeroida ja välittää vain siitä yhdestä puolesta? Eikö ole ihan hyvä että "vastapuolen" motiiveja selitetään eikä ole vain "hyvä" vs "paha"? Miksi pitäisi olla sitä yksinkertaistettua mustavalkoista tarinaa, jossa hyvä voittaa ja paha häviää ja pahan motiiveja ei ole muuta kuin että se on paha ja pukeutuu mustaan :p

Tuo jo, että joudun ohjaamaan hahmoa, joka on toiselle ohjaamalleni hahmolle totaalinen vihollinen, on keinotekoinen ja manipulatiivinen tehokeino, jonka kaltaista ei edes todellisuudessa voisi tulla, koska et voi samanaikaisesti olla kukaan muu henkilö kuin oma itsesi.
Nyt menee jo sellaisiin sfääreihin että en yhtään pysty samaistumaan. Nyt puhutaan videopeleistä. Et tietenkään sinä ole Abby, Ellie tai Joel koska he ovat kuvitteellisia hahmoja videopelissä. Viihteessä, ainakin hyvässä sellaisessa, kuitenkin on ihan tavallista että rakennetaan sen päähahmon lisäksi myös vastapuolta tai ainakin sen motiiveja ettei tarina typisty vain siihen "hyvä vastaan paha"-asetelmaan.

Lisäksi väittäisin että aika monessa pelissä on kohtia jossa hypätäänkin vastapuolen puikkoihin. Nimiä en nyt osaa heittää mutta väitän näin olevan. Toisaalta niitä tuskin on paljoa tai ne eivät ole yhtä merkittäviä tarinallisesti koska vain tämän pelin kohdalla on näin kauhea vääntö tästä asiasta.

Ainahan minä olen itseni puolella ensisijaisesti. Ei se toki tarkoita ettenkö halua toisiakin ottaa huomioon ja tietysti yhteisesti sovittuja pelisääntöjä ja lakeja noudattaa. Mutta omat hommat ja läheisten hommat pitää olla kutakuinkin kunnossa ennenkuin alan kuitenkaan enempää muita auttamaan tai heidön asioitaan ottamaan enempää huomioon.
Eli kaikki kiteytyy siihen mitä sanoin jo aiemmin: olet lokeroinut itsesi siihen toiseen jengiin etkä pysty yhtään ymmärtämään ns. "vastapuolen" motiiveja tms. Tämä on minusta outoa koska kyse on viihteestä etkä se ole sinä, joka siellä seikkailee vaan Abby, Ellie ja Joel jne. Viihteessä on nimenomaan hyvää se että voi olla ulkopuolisena kokemassa useammankin eri näkökulman ja pohtia kokonaisuutta sen kautta.

Jos nyt asettuu vain toisen näkökulmaan eikä suostu sieltä pois niin rajoittaa vain omaa kokemustaan ja tekee siitä ikävän itselleen. Vielä oudompaa on nuo perustelut, jotka ovat kuin pelin hahmot olisivat oikeita läheisiä tms. Aika syvällä pitää olla viihteessä tuossa kohtaa mutta toisaalta oliko ne jotkut huudelleet tai jopa uhkailleet jotain Salkkareiden näyttelijöitäkin, joten ehkä osa ihmisistä menee näihin enemmän sisään kuin vaikkapa minä. Toki sympatiseeraan kuvitteellisia hahmojakin mutta minusta on mielenkiintoista nähdä syitä miksi tilanteet ja asiat tapahtuvat kuin tapahtuvat eikä lukittautua johonkin "tämä on minun puoleni"-asenteeseen.

Ja muuten täytyy olla aivan totaalinen dorka, jos ei sinänsä ymmärrä, että kaikilla osapuolilla on omat näkökulmansa ja omat rakkaansa jne. mutta onkin täysin toinen asia pitääkö sellaisia ottaa huomioon millään lailla, jos se toinen osapuoli on vihollisesi. Jos minulla on vihollinen, niin minua ei kiinnosta pätkääkään sen tai sen läheisten hyvinvointi tai muutkaan asiat. Joko taistelen vihollista vastaan tai sitten pyrin välttämään sen kanssa tekemisissä olemista, jos se on mahdollista. Ei minua kiinnosta päivänselvistä asioista tehdä jotain tekotaiteellista ja filosofista pohdiskelua ja jutustelua, koska se on joidenkin mielestä jotenkin hienoa, ylevää ja kovin aikuismaista. Minusta tuollainen pohdiskelu ei ole mitenkään hienoa, mielenkiintoista, saatikka todellisuudessa aikuismaista, joten sellaista en viihteeseeni ainakaan peleissä halua.
Minusta se pointti, tai oma tulkintani siitä, oli se, että peleissä (erityisesti saman firman Unchartedeissa) riehutaan ihan päättömästi eikä mietitä millaista homma olisi jos se olisi totta. Ja jos pidät tätä pelin asetelman siirtoa oikeaan elämään typeränä niin mietipä mitä olet juuri kirjoittanut kuvitteellisista hahmoista välittämisestä ;)

Mielestäni tuo TLOU2:n asetelmien katselu eri suunnasta on aika arkea muussa viihteessä, joten oli korkea aikakin päästä edes hetkeksi eroon niistä "sankari voittaa kaiken, saa tytön ja ilkeä pahuus häviää"-tarinoista. Niissä on ne motiivit sellaista lapsien satukirjojen tasoa, paitsi että niissäkin usein on jokin syy/motiivi (esim. tuhkimon äitipuoli oli kateellinen kauneudesta) miksi paha tekee mitä tekee ja peleissä välttämättä ei.

Minun näkemykseni tässä nyt on että sinä rakastuit pelihahmoihin etkä pitänyt siitä mitä niille tehtiin. Vai oletko myös muun viihteen suhteen sitä mieltä että tekijöiden täytyy "valita puolensa" eikä voida vain tehdä viihdettä, jossa tapahtuu asioita ja kaikilla osapuolilla voi olla ihan pätevä motiivi teoilleen? Ja että ne motiivit on ihan kiva tietää eikä katsoa vaikka leffaa, jossa sankari taistelee sellaista porukkaa vastaan, jolle ei anneta minkäänlaista syytä miksi se tekee mitä tekee?

Elokuvat voivat ainakin periaatteessa olla vähän toinen juttu, kun en itse hahmoja ohjaa. Esim. itse pidin aivan loistavana Game of Thronesin loppupuolta, jossa sankari Danysta kuoriutui vähitellen vallan- ja murhanhimoinen tyranni, joka saikin sitten ansaitsemansa kohtalon. Tuo oli toki nähtävissä hänestä väläyksittäin jo Game of Thronesin ensimmäisestä kaudesta lähtien, vaikka se ilmeisesti tulikin monille karvaana yllätyksenä ja erityisesti siksi viimeistä kautta on niin kovasti vihattu massan toimesta. Itse en taas kiinny elokuva- tai sarjahahmoihin niin voimakkaasti, koska niitä katsotaan enemmän aidosti ulkopuolelta. Pelien interaktiivisuus sotkee tältä osin pakan, joten mielestäni peleissä eivät TLoU 2:n tyyppiset hahmojen vaihtokikkailut toimi, koska se ei ole ensinnäkään luontevaa, ja siinä todellakin sorrutaan hyvinkin manipulatiivisiin keinoihin, jotta pelaaja saataisiin pohtimaan jotain, jonka pitäisi jo muutenkin olla sinänsä päivänselvää, mutta on kuitenkin itse pelissä alunperin ohjaamiesi hahmojen kannalta täysin epäolennaista.
Okei, olit näköjään ottanut tässä kohtaa jo kantaa leffoihin. Ymmärrän eron mutta silti pidän outona kuinka syvälle voi pelihahmoihin upota. Minusta on yhä mielenkiintoisempaa tietää myös "vastapuolen" motiiveja ja tuntoja. Lisäksi ND muuten sanoi että eivät tee pelille jatkoa elleivät keksi jotain syytä. Pelkkä "sankarit jatkavat samalla tavalla voittoon" ei siis olisi toiminut. Sitä paitsi se ykkösen tarina ei tosiaan ollut mikään sankaritarina vaikka sellaisena sitä tunnut pitävänkin. Ehkä osa ongelmaa on myös siinä. Joku jonnekin täällä vasta kirjoittikin mielestäni tosi hyvin siitä mikä Joelin oikea itsekäs motiivi asiassa oli. Ja kuten olen varmasti jo useasti kirjoittanut niin se oli erittäin ymmärrettävä ja samaistuttava mutta jos sitä yhtään mietti "ulkopuolisena", niin se oli myös erittäin itsekäs todella merkittävällä tavalla. Mitään sankarillista siinä ei ainakaan ollut.

Toisaalta olen sitä mieltä että kaikki läheisten puolustaminen on lopulta itsensä puolustamista, koska siinä puolustetaan sitä ettei itseä kohtaisi suru. Eli kukaan ei ole lopulta sankari vaan itsekäs paskiainen.

En silti toki ajattele, että Joel tai Elliekään ovat sarjan peleissä mitään kirkasotsaisia sankareita sinänsä, vaan raadollisesti eri tilanteissa toimivia selviytyjiä äärimmäisen uhkaavassa ja väkivaltaisessa maailmassa. He ovat kuitenkin minun edustamiani hahmoja pelissä, joten sen mukaan ajattelen heitä tarinassa, koska kuitenkin heitä nimenomaan ohjaan ja olen varsinkin ohjannut ensimmäisen kokonaisen pelin ajan. Pelissä tappamillani hahmoilla olisi siellä kotona rakkaita jne. tottakai sellaisen asian ymmärrän, mutta se on kuitenkin TLoU:n pelimaailman ympäristössä ja peleissä muutenkin täysin epäolennaista. Näin toteaminen ei siltikään tarkoita, että ajattelisin, että ohjattavien sankareiden pitäisi olla vain jotain kirkasotsaisia sankareita. Ei sellainen ollut erään todellisen suosikkipelini, eli Days Gonen, päähenkilö Deaconkaan, vaan aika sekaisin ja murtunut sekä varsin epätoivoisesti toimiva kaveri oli kyseessä. Silti kun häntä pelissä ohjaan, niin ajattelen ensisijaisesti hänen näkökulmastaan asiat, ja koen jonkinlaista sympatiaakin häntä kohtaan, vaikka hän oli varsin sekavia sopertava ja ajoittain lähes psykoottinen hahmo.
Totta kai minäkin pelatessani hahmoa pelaan hänen näkökulmastaan mutta kun siirrytään yleiseen tarinaan tai varsinkin toisten hahmojen ohjaamiseen niin pystyn siinä kohtaa hyppäämään toiseen rooliin. Se lienee yksi isoista syistä miksi sinulle TLOU2 tökkii ja minulle se on virkistävää vaihtelua ns. yhden näkökulman perussankarointiin.

Toisaalta pyrin muutenkin miettimään asioita aina monesta näkökulmasta. Joskus vähän liiankin monesta :D
 
"Joku jonnekin täällä vasta kirjoittikin mielestäni tosi hyvin siitä mikä Joelin oikea itsekäs motiivi asiassa oli."

Kiitos. Se "jonne" taisin olla minä, 50v ja risat. En loukkaantunut kuitenkaan. Huvittunut kyllä olen. :)
Mutta asiaan. Mitä enemmän mä ajattelen sitä Joelin motiivia niin sehän oli ihan hiton sairas ja kieroutunut motiivi. Se on jo ajatuksena ihan perverssi.
 
No jatketaan täällä sitten sen mitä jaksan. En ehkä jaksa ihan kaikkeen taas ottaa kantaa kun onhan näistä jo väännetty.


En oikein ymmärrä tätä asennetta/näkökulmaa/tms. Kyllähän myös elokuvissa ja sarjoissa on kautta aikojen tehty sitä että siirrytäänkin seuraamaan sitä "vastapuolen" elämää. Miksi pelin kohdalla pitää lokeroida ja välittää vain siitä yhdestä puolesta? Eikö ole ihan hyvä että "vastapuolen" motiiveja selitetään eikä ole vain "hyvä" vs "paha"? Miksi pitäisi olla sitä yksinkertaistettua mustavalkoista tarinaa, jossa hyvä voittaa ja paha häviää ja pahan motiiveja ei ole muuta kuin että se on paha ja pukeutuu mustaan :p


Nyt menee jo sellaisiin sfääreihin että en yhtään pysty samaistumaan. Nyt puhutaan videopeleistä. Et tietenkään sinä ole Abby, Ellie tai Joel koska he ovat kuvitteellisia hahmoja videopelissä. Viihteessä, ainakin hyvässä sellaisessa, kuitenkin on ihan tavallista että rakennetaan sen päähahmon lisäksi myös vastapuolta tai ainakin sen motiiveja ettei tarina typisty vain siihen "hyvä vastaan paha"-asetelmaan.

Lisäksi väittäisin että aika monessa pelissä on kohtia jossa hypätäänkin vastapuolen puikkoihin. Nimiä en nyt osaa heittää mutta väitän näin olevan. Toisaalta niitä tuskin on paljoa tai ne eivät ole yhtä merkittäviä tarinallisesti koska vain tämän pelin kohdalla on näin kauhea vääntö tästä asiasta.


Eli kaikki kiteytyy siihen mitä sanoin jo aiemmin: olet lokeroinut itsesi siihen toiseen jengiin etkä pysty yhtään ymmärtämään ns. "vastapuolen" motiiveja tms. Tämä on minusta outoa koska kyse on viihteestä etkä se ole sinä, joka siellä seikkailee vaan Abby, Ellie ja Joel jne. Viihteessä on nimenomaan hyvää se että voi olla ulkopuolisena kokemassa useammankin eri näkökulman ja pohtia kokonaisuutta sen kautta.

Jos nyt asettuu vain toisen näkökulmaan eikä suostu sieltä pois niin rajoittaa vain omaa kokemustaan ja tekee siitä ikävän itselleen. Vielä oudompaa on nuo perustelut, jotka ovat kuin pelin hahmot olisivat oikeita läheisiä tms. Aika syvällä pitää olla viihteessä tuossa kohtaa mutta toisaalta oliko ne jotkut huudelleet tai jopa uhkailleet jotain Salkkareiden näyttelijöitäkin, joten ehkä osa ihmisistä menee näihin enemmän sisään kuin vaikkapa minä. Toki sympatiseeraan kuvitteellisia hahmojakin mutta minusta on mielenkiintoista nähdä syitä miksi tilanteet ja asiat tapahtuvat kuin tapahtuvat eikä lukittautua johonkin "tämä on minun puoleni"-asenteeseen.


Minusta se pointti, tai oma tulkintani siitä, oli se, että peleissä (erityisesti saman firman Unchartedeissa) riehutaan ihan päättömästi eikä mietitä millaista homma olisi jos se olisi totta. Ja jos pidät tätä pelin asetelman siirtoa oikeaan elämään typeränä niin mietipä mitä olet juuri kirjoittanut kuvitteellisista hahmoista välittämisestä ;)

Mielestäni tuo TLOU2:n asetelmien katselu eri suunnasta on aika arkea muussa viihteessä, joten oli korkea aikakin päästä edes hetkeksi eroon niistä "sankari voittaa kaiken, saa tytön ja ilkeä pahuus häviää"-tarinoista. Niissä on ne motiivit sellaista lapsien satukirjojen tasoa, paitsi että niissäkin usein on jokin syy/motiivi (esim. tuhkimon äitipuoli oli kateellinen kauneudesta) miksi paha tekee mitä tekee ja peleissä välttämättä ei.

Minun näkemykseni tässä nyt on että sinä rakastuit pelihahmoihin etkä pitänyt siitä mitä niille tehtiin. Vai oletko myös muun viihteen suhteen sitä mieltä että tekijöiden täytyy "valita puolensa" eikä voida vain tehdä viihdettä, jossa tapahtuu asioita ja kaikilla osapuolilla voi olla ihan pätevä motiivi teoilleen? Ja että ne motiivit on ihan kiva tietää eikä katsoa vaikka leffaa, jossa sankari taistelee sellaista porukkaa vastaan, jolle ei anneta minkäänlaista syytä miksi se tekee mitä tekee?


Okei, olit näköjään ottanut tässä kohtaa jo kantaa leffoihin. Ymmärrän eron mutta silti pidän outona kuinka syvälle voi pelihahmoihin upota. Minusta on yhä mielenkiintoisempaa tietää myös "vastapuolen" motiiveja ja tuntoja. Lisäksi ND muuten sanoi että eivät tee pelille jatkoa elleivät keksi jotain syytä. Pelkkä "sankarit jatkavat samalla tavalla voittoon" ei siis olisi toiminut. Sitä paitsi se ykkösen tarina ei tosiaan ollut mikään sankaritarina vaikka sellaisena sitä tunnut pitävänkin. Ehkä osa ongelmaa on myös siinä. Joku jonnekin täällä vasta kirjoittikin mielestäni tosi hyvin siitä mikä Joelin oikea itsekäs motiivi asiassa oli. Ja kuten olen varmasti jo useasti kirjoittanut niin se oli erittäin ymmärrettävä ja samaistuttava mutta jos sitä yhtään mietti "ulkopuolisena", niin se oli myös erittäin itsekäs todella merkittävällä tavalla. Mitään sankarillista siinä ei ainakaan ollut.

Toisaalta olen sitä mieltä että kaikki läheisten puolustaminen on lopulta itsensä puolustamista, koska siinä puolustetaan sitä ettei itseä kohtaisi suru. Eli kukaan ei ole lopulta sankari vaan itsekäs paskiainen.


Totta kai minäkin pelatessani hahmoa pelaan hänen näkökulmastaan mutta kun siirrytään yleiseen tarinaan tai varsinkin toisten hahmojen ohjaamiseen niin pystyn siinä kohtaa hyppäämään toiseen rooliin. Se lienee yksi isoista syistä miksi sinulle TLOU2 tökkii ja minulle se on virkistävää vaihtelua ns. yhden näkökulman perussankarointiin.

Toisaalta pyrin muutenkin miettimään asioita aina monesta näkökulmasta. Joskus vähän liiankin monesta :D
En ota muuhun nyt kantaa kuin siihen, että itsekkyyttä ei välttämättä ihan oikein ymmärretä täällä kaikkien osalta. Ei itsekkyyttä ole se, että haluat sinänsä hyvää itsellesi ja läheisillesi, etkä ole valmis uhraamaan itseäsi tai läheisiäsi joidenkin toisten hyväksi. Itsekkyyttä on kuitenkin se, että haluat itsellesi toisten kustannuksella asioita, joita sinulla ei sillä hetkellä ole, ja olet valmis toisilta ne asiat myös tarvittaessa riistämään, tai heitä hyväksikäyttäen ottamaan itsellesi. Itsekkyyttä on myös se, jos sinulla on jotain enemmän kuin edes tarvitset, ja joku pyytää sinua auttamaan tuota omistamaasi jakamalla, mutta et ole siihen valmis, vaikka sinulla on yltäkyllin tuota hyödykkettä tai asiaa itselläsi.

Joel ei todellakaan ollut itsekäs, kuten ei ole kukaan jostakin toisesta ihmisestä välittävä, kyseisen ihmisen pelastaessaan. Ei ole pelkästään kyse motiivista surun välttämiseksi, vaan myös halusta oikeasti auttaa ihmistä, joka on itselle rakas ja jolle toivoo hyvää elämässään. Ellie oli nuori ja vielä kypysymään teini, jota Fireflyt nimenomaan kusettivat itsekkäissä tarkoitusperissään. Se, että oltaisiin valmiita uhraamaan yksikin ihminen muun ihmiskunnan, saatikka jonkun oman pienemmän fasistisen ryhmittymän, hyväksi on itse asiassa valtavan itsekäs teko. Fireflyt olivat siihen valmiita, ja pyrkivät sekoittamaan nuoren teinitytön pään jollain suuren uhrautumisen roskalla. Ja vain siksi, että juuri he voisivat pelastua. Joel puuttui Firefly-porukan itsekkyyteen, ja samalla myös suojeli henkisesti eksyksissä olevaa ja kypsymätöntä teinityttöä tekemästä peruuttamatonta elämänsä lopettamispäätöstä, jota ei itse asiassa ketään teini-ikäistä pitäisi päästää tekemään, jos asia vain suinkin on estettävissä.

Eivät Fireflyt edes mitään sinänsä ihmiskunnan hyväksi olisi tehneet, vaan ainoastaan oman itsekkään ja fasistisen ryhmittymänsä hyväksi. Jos olisivat oikeasti olleet epäitsekkäitä, he olisivat kieltäytyneet yrittämästä parannuskeinoa, jossa nuori teinityttö väistämättä kuolisi, vaan olisivat pyytäneet Ellietä jäämään luokseen ja olemaan tutkittavana niin kauan kunnes voitaisiin mahdollisesti löytää parannuskeino, hänen henkeään vaarantamatta. Jos Fireflyt olisivat aidosti välittäneet ihmiskunnasta ja toimineet vastuullisesti, he eivät olisi myöskään suostuneet tekemään ratkaisua, jolla ainoa elossa oleva sieni-infektioille immuuni ihminen olisikin yhtäkkiä poissa vain sen jonkin porukan pelastamisen vuoksi. Oikeasti vastuullista olisi ollut tutkia siis Ellietä parannuskeinon löytämiseksi ja samalla kannustaa häntä hankkimaan jälkikasvua aikanaan, koska olisi saattanut olla mahdollista, että hänen jälkeläisensä olisivatkin hänen tapaansa immuuneja tuolle sieni-infektiolle.

En tosiaan löydä TLoU:n tarinassa Fireflyitä itsekkäämpiä tahoja kuin korkeintaan se kannibaaliporukka ykkösessä. Fireflyt olivat valmiita noin vain uhraamaan nuoren tytön itsensä hyväksi ja uhkasivat itse Joelia aseilla ja väkivallalla, kun hän totesi, että ei voi antaa tappaa Ellietä. Suorastaan korni on se kohta ykkösessä, kun Joel menee sinne leikkaussaliin ja siellä kirurgi alkaa heti uhkaamaan veitsellä Joelia. Siinähän Joel sitten sinänsä ymmärrettävästi tappaa tuon häntä uhanneen kirurgin ja myös toisenkin mieskirurgin, koska he olisivat estäneet häntä viemästä nukutetun Ellien pois varmasta kuolemasta. Samalla sitten myös salissa ollut naiskirurgi heittäytyy lattialle ja alkaa itkunsekaisesti sopertamaan: ”Please, I don’t wanna die! Oh God, oh God!” No, mutta juurihan hän olisi ollut valmis noin vaan tappamaan Ellien oman itsensä hyväksi! Aivan käsittämättömän itsekeskeistä paskaa. Todella kuvottavaa porukkaa tuo Firefly-porukka heidän itsekeskeisillä ja fasistisilla toimintakuvioillaan.

Tämän enempää en nyt jaksa tuosta valitettavan surkeasti rakennetusta juonikuviosta sitten enää kirjoittaa. Varsinainen surkeus toki alkoi kunnolla vasta kakkosen tarinassa, mutta oli tuo ykkösenkin loppu varsin heikosti ja huonosti perustellen rakennettu.
 
Viimeksi muokattu:
Kyllä itsekin sain kyseisestä hahmosta hieman kyseenalaisen käsityksen, kun tämän ekan osan pelasin. Kakkonen sentään tuo jotain yllättävää pöytään.
 
Sulla on Ippenator joskus ihan hyviäkin pointteja mutta väkisin tulee mieleen että LoU-pelit on menny sulla vähän liikaa ihon alle. Tarina ei mennyt niin kuin olisit sen halunnut menevän ja nyt yrität vääntää sen väkisin joksikin muuksi mitä se on.
Mun ei ehkä pitäisi kommentoida koko asiaa mutta laitan nyt muutaman vastakommentin:
Ellie oli nuori teini, jota Fireflyt nimenomaan kusettivat itsekkäissä tarkoitusperissään. Se, että oltaisiin valmiita uhraamaan yksikin ihminen muun ihmiskunnan hyväksi on itse asiassa valtavan itsekäs teko.
Ihmiskunnan pelastaminen ei ole itsekäs teko. Vaikka se vaatisi yhden ihmisen uhraamista. Niin tehtäisiin myös oikeassa elämässä. Se olisi ainut oikea ratkaisu. Ei siinä edes ajateltaisi sellaisia asioita kuin itsekkyys/epäitsekkyys. Se tehtäisiin koska olisi pakko.
Pelastuksen riistäminen ihmiskunnalta taas on itsekäs teko. "Minä ja minun läheiseni on arvokkaampi kuin koko ihmiskunnan elämä". Tuo ei ole pelkästään itsekästä vaan se on hulluutta.
Fireflyt nimenomaan kusettivat itsekkäissä tarkoitusperissään. Se, että oltaisiin valmiita uhraamaan yksikin ihminen muun ihmiskunnan hyväksi on itse asiassa valtavan itsekäs teko. Fireflyt olivat siihen valmiita, ja pyrkivät sekoittamaan nuoren teinitytön pään jollain suuren uhrautumisen roskalla. Ja vain siksi, että juuri he voisivat pelastua. Joel puuttui Firefly-porukan itsekkyyteen, ja samalla myös suojeli henkisesti eksyksissä olevaa ja kypsymätöntä teinityttöä tekemästä peruuttamatonta elämänsä lopettamispäätöstä, jota ei itse asiassa ketään teini-ikäistä pitäisi päästää tekemään, jos asia vain suinkin on estettävissä.
Ja Joel sekoitti tämän saman nuoren teinitytön pään valehtelemalla sekä päättämällä että hän on Ellien "isä". Muistat varmaan myös kakkosen alkupuolelta kuinka Joel oli jatkuvasti taustalla vahtimassa Ellietä. Oliko kyseessä "isällinen suojelun halu" vaiko yksinkertaisesti omistamisen halu? Joel tuskin edes ymmärsi näiden asioiden eroa.
Eivät Fireflyt edes mitään sinänsä ihmiskunnan hyväksi olisi tehneet, vaan ainoastaan oman itsekkään ja fasistisen ryhmittymänsä hyväksi.
Tässä sä pistät taas omiasi. Fireflyt halusivat kehittää lääkkeen koko ihmiskunnalle. Missään ei myöskään mainita että Firefly:sit olisivat fasistisia tai mitään muutakaan. He olivat vain yksi ryhmittymä muiden joukossa. Tuollaisessa maailmassa ideologiat tuskin ovat listan kärkipäässä kun selviytymistä ajatellaan.
...pyytäneet Ellietä jäämään luokseen ja olemaan tutkittavana niin kauan kunnes voitaisiin mahdollisesti löytää parannuskeino, hänen henkeään vaarantamatta. Jos Fireflyt olisivat aidosti välittäneet ihmiskunnasta ja toimineet vastuullisesti, he eivät olisi myöskään suostuneet tekemään ratkaisua, jolla ainoa elossa oleva sieni-infektioille immuuni ihminen olisikin yhtäkkiä poissa vain sen jonkin porukan pelastamisen vuoksi. Oikeasti vastuullista olisi ollut tutkia siis Ellietä parannuskeinon löytämiseksi
Siitä mä olen samaa mieltä että Ellie kiikutettiin leikkauspöydälle vähän liian äkkiä. Kyllä häntä tutkittaisiin ja pitkään. Siis oikeassa elämässä. Mutta kyllä mä ymmärrän että tarina piti saada loppuun joten mutkia piti suoristaa. Se tuli kuitenkin selväksi että lääkkeen kehittäminen ei ollut mahdollista ilman Ellien uhraamista.

Niin, sä valittelit kuinka nuoren tytön päätä sekoitettiin ja itse ehdotat tällaista:
...samalla kannustaa häntä hankkimaan jälkikasvua

En tosiaan löydä TLoU:n tarinassa Fireflyitä itsekkäämpiä tahoja kuin korkeintaan se kannibaaliporukka ykkösessä.
Jos sun tulkinnan mukaan mennään niin eihän ne kannibaalitkaan olleet itsekkäitä. Hekin suojelivat läheisiään ja yhteisöään. Pyrkivät pysymään hengissä siinä missä muutkin. Ruokatottumukset nyt olivat vähän toisenlaiset. Muutenhan ne kannibaalit oli melko tavallisen oloisia ihmisiä.
Fireflyt olivat valmiita noin vain uhraamaan nuoren tytön itsensä hyväksi ja uhkasivat itse Joelia aseilla ja väkivallalla, kun hän totesi, että ei voi antaa tappaa Ellietä. Suorastaan korni on se kohta ykkösessä, kun Joel menee sinne leikkaussaliin ja siellä kirurgi alkaa heti uhkaamaan veitsellä Joelia. Siinähän Joel sitten sinänsä ymmärrettävästi tappaa tuon häntä uhanneen kirurgin ja myös toisenkin mieskirurgin, koska he olisivat estäneet häntä viemästä nukutetun Ellien pois varmasta kuolemasta. Samalla sitten myös salissa ollut naiskirurgi heittäytyy lattialle ja alkaa itkunsekaisesti sopertamaan: ”Please, I don’t wanna die! Oh God, oh God!” No, mutta juurihan hän olisi ollut valmis noin vaan tappamaan Ellien oman itsensä hyväksi! Aivan käsittämättömän itsekeskeistä paskaa. Todella kuvottavaa porukkaa tuo Firefly-porukka heidän itsekeskeisillä ja fasistisilla toimintakuvioillaan.
Ellien uhraaminen ei ollut kenellekään mikään yhdentekevä juttu. Se oli ristiriitaista myös Firefly:lle. Pelissä näytetään selkeästi kuinka he riitelevät ja väittelevät vaihtoehdoista. Ainakin kakkosessa tuota avattiin selkeämmin.
Sulla riittää ymmärrystä Joelin väkivallalle mutta ei ymmärrystä ihmisille jotka haluavat pelastaa ihmiskunnan. Tämä tuntuu olevan tässä se koko ongelma. LoU-pelit antavat sulle mahdollisuuden nähdä ja ymmärtää erilaisia motiiveja mutta sä et yksinkertaisesti halua nähdä niitä.
Mun ei ole tarkoitus loukata sua mutta tämä näistä sun kirjoituksista tulee mieleen.

Sori! Yritin laittaa spolerit mutta ei jostain syystä onnistunut...Noh,nyt onnistu.
 
Minusta pelisarja on onnistunut jos näinkin kiihkeitä keskusteluja pelistä vielä vuosien jälkeen, oli Part 1-2 moraaliset valinnat ja mielipiteet sitten kenenkin mielestä mitä tahansa on tässä nyt onnistuttu tekemään jotain suurempaa kun vaan perus puurovelliä joka unohtuu kun peli on läpi ja paketissa.

:p
 
Sulla on Ippenator joskus ihan hyviäkin pointteja mutta väkisin tulee mieleen että LoU-pelit on menny sulla vähän liikaa ihon alle. Tarina ei mennyt niin kuin olisit sen halunnut menevän ja nyt yrität vääntää sen väkisin joksikin muuksi mitä se on.
Mun ei ehkä pitäisi kommentoida koko asiaa mutta laitan nyt muutaman vastakommentin:

Ihmiskunnan pelastaminen ei ole itsekäs teko. Vaikka se vaatisi yhden ihmisen uhraamista. Niin tehtäisiin myös oikeassa elämässä. Se olisi ainut oikea ratkaisu. Ei siinä edes ajateltaisi sellaisia asioita kuin itsekkyys/epäitsekkyys. Se tehtäisiin koska olisi pakko.
Pelastuksen riistäminen ihmiskunnalta taas on itsekäs teko. "Minä ja minun läheiseni on arvokkaampi kuin koko ihmiskunnan elämä". Tuo ei ole pelkästään itsekästä vaan se on hulluutta.

Ja Joel sekoitti tämän saman nuoren teinitytön pään valehtelemalla sekä päättämällä että hän on Ellien "isä". Muistat varmaan myös kakkosen alkupuolelta kuinka Joel oli jatkuvasti taustalla vahtimassa Ellietä. Oliko kyseessä "isällinen suojelun halu" vaiko yksinkertaisesti omistamisen halu? Joel tuskin edes ymmärsi näiden asioiden eroa.

Tässä sä pistät taas omiasi. Fireflyt halusivat kehittää lääkkeen koko ihmiskunnalle. Missään ei myöskään mainita että Firefly:sit olisivat fasistisia tai mitään muutakaan. He olivat vain yksi ryhmittymä muiden joukossa. Tuollaisessa maailmassa ideologiat tuskin ovat listan kärkipäässä kun selviytymistä ajatellaan.

Siitä mä olen samaa mieltä että Ellie kiikutettiin leikkauspöydälle vähän liian äkkiä. Kyllä häntä tutkittaisiin ja pitkään. Siis oikeassa elämässä. Mutta kyllä mä ymmärrän että tarina piti saada loppuun joten mutkia piti suoristaa. Se tuli kuitenkin selväksi että lääkkeen kehittäminen ei ollut mahdollista ilman Ellien uhraamista.

Niin, sä valittelit kuinka nuoren tytön päätä sekoitettiin ja itse ehdotat tällaista:



Jos sun tulkinnan mukaan mennään niin eihän ne kannibaalitkaan olleet itsekkäitä. Hekin suojelivat läheisiään ja yhteisöään. Pyrkivät pysymään hengissä siinä missä muutkin. Ruokatottumukset nyt olivat vähän toisenlaiset. Muutenhan ne kannibaalit oli melko tavallisen oloisia ihmisiä.

Ellien uhraaminen ei ollut kenellekään mikään yhdentekevä juttu. Se oli ristiriitaista myös Firefly:lle. Pelissä näytetään selkeästi kuinka he riitelevät ja väittelevät vaihtoehdoista. Ainakin kakkosessa tuota avattiin selkeämmin.
Sulla riittää ymmärrystä Joelin väkivallalle mutta ei ymmärrystä ihmisille jotka haluavat pelastaa ihmiskunnan. Tämä tuntuu olevan tässä se koko ongelma. LoU-pelit antavat sulle mahdollisuuden nähdä ja ymmärtää erilaisia motiiveja mutta sä et yksinkertaisesti halua nähdä niitä.
Mun ei ole tarkoitus loukata sua mutta tämä näistä sun kirjoituksista tulee mieleen.
Sori! Yritin laittaa spolerit mutta ei jostain syystä onnistunut...:oops:
Fireflyt olivat fasistisia siksi, että olivat valmiita uhraamaan yhden ihmisen hengen toisten ihmisten takia. Sellainen ihmiskunta ei ansaitse elää, joka ajattelee, että yksittäinen yksilö voidaan uhrata ns. suuremman hyvän ja kollektiivin eteen. Näin ei todellisuudessa toimita, eikä ole ainakaan sivistyneissä valtioissa koskaan toimittu. Sinä sen tunnut hyväksyvän toki, ja se onkin minulle tässä se suurin ongelma, että nähdään hyväksyttävänä yksilöiden uhraaminen jonkin epämääräisen kollektiivin eteen tai edes pienen ryhmittymän puolesta. Minulle tämä on fasistinen ja täydellisen väärä ja eettisesti kestämätön näkökulma. Itse näen myös, että jokainen yksilö on oikeutettu puolustamaan itseään ja läheisiään, vaikka sitten uhkaajia tappamalla, jos uhka on todellinen. Joelia uhattiin veitsellä kun hän oli menossa pelastamaan Ellien, ja häntä siis estettiin pelastamasta Ellietä. Ei se mikään hyvyyden perikuva sinänsä ollut mitä Joel teki, mutta silti hän oli täysin oikeutettu tekemään sen mitä teki. Fireflyt itse tuon nimenomaan aloittivat ja loivat tilanteen omilla toimillaan alusta alkaen.

En muuten ole sanonut, että Ellietä pitäisi sinänsä pakottaa tai edes manipuloida hankkimaan jälkeläisiä, vaan ainoastaan kannustaa siihen. Ja on sitten aivan eri asia kannustaa jotakuta hankkimaan jälkikasvua kuin manipuloida häntä hyväuskoisena ja kokemattomana teininä hyväksymään henkensä antaminen toisten ihmisten itsekkyyden hyväksi. Noita kahta asiaa ei pitäisi millään lailla verrata keskenään. Toisessa puhutaan uuden elämän aloittamisesta ja siihen kannustamisesta ja nimenomaan sen kautta ihmiskunnan tulevaisuuden turvaamisesta, ja toisessa taas alaikäisen ihmisen ihmisen elämän lopettamisesta. Sellaista ratkaisua ei voi antaa ylipäätään teinille tehtäväksi.

Ja hei, missään kohtaa Joel ei sano olevansa Ellien isä. Sinä se siinä pistät omiasi, kun näin väität. Se, että Ellie herätti Joelissa isällisiä ja erityisesti suojelevia piirteitä, on täysin ymmärrettävää, mutta se ei kuitenkaan tarkoita, että hän korvasi oman tyttärensä Elliellä. Ellie ja tilanne vain herättivat Joelissa täysin inhimillisen ja moraalisesti oikean heikomman, ja vielä käytännössä lapsen, suojeluvaiston. Jotkut, kuten sinä haluavat kuitenkin kehitellä Joelia kuvion joksikin selkeäksi sijaisisäkuvioksi. Mikä nyt ei sinänsä sekään motiivina mitenkään väärä olisi, mutta itse en edes siitä näe tuossa olevan kyse.
Minusta pelisarja on onnistunut jos näinkin kiihkeitä keskusteluja pelistä vielä vuosien jälkeen, oli Part 1-2 moraaliset valinnat ja mielipiteet sitten kenenkin mielestä mitä tahansa on tässä nyt onnistuttu tekemään jotain suurempaa kun vaan perus puurovelliä joka unohtuu kun peli on läpi ja paketissa.

:p
Itse taas näen, että ristiriitaisuuksien viljelemisellä ja provosoimisella aikaansaatu keskustelu ei ole merkki siitä, että tarinassa on onnistuttu. Päinvastoin, se kertoo siitä, että siinä on kovin paljon heikkouksia. Provosoiminen ristiriitaisuuksillahan on äärimmäisen helppoa, ja kun käytetään erityisen manipulatiivisia keinoja kerronnassa, on tällaisen keskustelun herättäminen vielä helpompaa. Kaikki sen takia, että saadaan herätettyä keskustelua aiheista, jotka ovat sinänsä päivänselviä, jos yhtään on asioita ehtinyt elämässään miettiä. Kosto ja sen oikeutus. Lukekaa ennemmin Alexandre Dumasin Monte Criston kreivi, jos haluatte aidosti hyvää pohdiskelua kostosta, sen oikeutuksesta ja seurauksista. Itse luin kyseisen kirjan jo yhdeksänvuotiaana ja jo silloin oli helppo ymmärtää kuinka väärin kostaminen sinänsä on, mutta kuinka helppoa on myös vääryyksiä kokeneena nähdä sen tarve välttämättömäksi, vaikkei sillä mitään hyvää lopulta aikaan saataisi.
 
Viimeksi muokattu:
Ja hei, missään kohtaa Joel ei sano olevansa Ellien isä, sinä se siinä pistät omiasi, kun näin väität.
Ei sano mutta on aivan uskomatonta kuulla ettei edes tuota ole pelin tarinasta tajunnut suoraan sanomattakin.

Näin ei todellisuudessa toimita, eikä ole ainakaan sivistyneissä valtioissa koskaan toimittu.
Jaa ollaankos me ihmiskuntana todellisuudessa koskaan jouduttu tuollaisen valinnan eteen? Toivottavasti ei koskaan jouduta tuollaisen valinnan eteen mutta jos kyse on miljardeista ihmisistä vs yhdestä ihmisestä (joka haluaa vieläpä itse uhrata itsensä) niin ihanko tosissaan väität, että päädytään säästämään se yksi ihminen?

Kohta toki kuulemme taas samaa soopaa siitä kuinka Ellie on alaikäinen teini, joka ei saa päättää itse omasta elämästään vaan parempi päättäjä on vielä hetki sitten hänelle täysin tuntematon ”ei missään nimessä isä tai isähahmo” Joel.

Aivan käsittämätöntä miten TLOU:n lopun jälkeen Joelista saa kyhättyä puhtoisen sankarin, joka ei tehnyt mitään väärää. Ei ihmekkään, että ei ymmärrä siinä vaiheessa yhtään mitä kakkosen tarina yrittää tavoitella. Tai ehkä ymmärtää mutta ei pidä siitä, koska se ei mene niinkuin itse sen haluaisi menevän. Siihen joutuu sitten kyhäilemään jos jonkinmoista agendaa että voisi edes jollain tapaa perustella päättöä näkemyksiä.
 
Ylös Bottom