No ei tosiaan mutta jotenkin sain siitä silti selkeämmän kuvan että mitkä alueet olin käynyt läpi ja mitkä ei. Siinä sellainen järjestyksessä pelaaminen on helpompaa ja tuntui että niillä alueilla ylipäänsä oli selkeämmät ja muistettavammat haasteet ja muut, joten muisti hyvin selkeästi että mitä on tutkimatta ja mitä ei.
Tiedän että moni on sanonut että BotW:n maailma olisi ollut myös muistettava tms. mutta ei se kyllä pääse vaihtelussa ja sen kautta muistiin jäämisessä lähellekään Elden Ringiä.
Lisättäköön vielä eroiksi pomot, joiden osalta sai myös helposti sen olon että joko pääsi pomolle asti tai sen läpi. Samoin erilaisia vihulaisia oli paljon enemmän, joten aina kun löysi jonkun uuden sellaisenkin, niin tuli etenemisen tunne.
Kuulostaa lupaavalta.
Olet nyt ehkä sekoittanut asiat tai henkilöt, sillä ei ne aseet mikään isoin ongelma minulle olleet enkä käyttäisi sanaa vihata. Turhauttivat ja ihmetyttivät lähinnä, kuten vaikka kiipeily sateella. Mutta en nyt ala listaamaan enempää taas niitä asioista tässä.
Odotus on enemmän että en odota mitään ihmeellistä ja juuri sen takia miten BotW jäi itselle niin vaisuksi.
En usko maltillisten odotusten olevan este sille että pelistä sitten pitäisikin. Päinvastoinhan se yleensä menee: kun ei odota mitään niin voi tulla positiivinen yllätys.
Tämähän on varmaan kaikilla ja selittyy ihan sillä että yleensä ne ostetut teokset tietää sellaisiksi että niistä tykkää. Ilmaiseksi saadut on paljon helpompi jättää kesken kun ei siinä menetä mitään vaan korkeintaan säästyy aikaa paremmille peleille.
Ei minulle ole koskaan pelien logiikoiden ja mekaniikkojen toimimattomuus siitä kiinni että onko ne realistisia tai rationaalisia. Minulle tärkeintä on sujuvuus ja se ettei pelaaminen ole työlästä. Kyse on kuitenkin viihteestä eikä liukuhihnatyöstä, joten jos pelin mekaniikat tai muu hankaa vastaan, niin kyllä sitä kyseenalaistaa että onko järkeä pelata ollenkaan.
Se pelin mekaniikkojen muu kyseenalaistaminen tulee vasta sitten kun siinä on jotain tympeää, huonoa tai toimimatonta. Sitä alkaa miettiä että mikä siellä on logiikka ja miksi se on sellainen kuin on jne. Se on siis seuraus eikä syy.
Monet pelit olen kuitenkin puskenut läpi senkin vuoksi että tavallaan kuuluu "yleissivistykseen". BotW ja Death Stranding tulee aina mieleen ekana ja en tiedä onko niitä muita edes. No, Last Guardian jäi kökön ohjauksen vuoksi alkupuolelle kesken mutta juuri sen tietyn "ikonisuuden" takia haluaisin vielä joskus jatkaa senkin loppuun. Tai no, aloittaa kokonaan uusiksi.
Tällaista vastaavaa on kyllä ollut mm. vaikeuden viehätyksestä souls-pelien kohdalla, jolloin siis itse olin siinä vastapuolen asemassa, enkä kokenut sitä keskustelua kyllä mitenkään peliin liittymättömänä tms. Oli mielenkiintoista puhua siitä vaikeudesta ja muusta vaikka se pitkälti inttämistä tietty olikin. Mutta minä nyt tykkään muutenkin pyöritellä asioita, jos ei ole tullut jo selväksi
Kiitos siis vinkistä!
