Vastaus: The Witcher 3: Wild Hunt
Ensimehut banaanilta.
Itse peli on mahtipontinen, ihan helvetin laaja ja todella kovasti henkilöön uppoutuva. Kaunis, sulava ja sopivan synkkä. Justiin hyvä näin vanhemmalle ihmiselle, joka jaksaa keskittyä dialogeihin. Kamppailut ovat juuri hyviä, sellainen diablomainen "mätki-niin-maan-perkeleesti-ja-heitä-taikoja-sekä-ime-potioneita-että-pärjäät-miljoonalle-vastukselle-kerralla -tyyli on todellakin huono vaihtoehto. Ensimmäiset sudet, mitkä tuli vastaan saivat minut kyllä 6-0 vietyä ja save pelasti. Sain uusintakierroksen ja opin että rauhallisuus on se juttu.
Sitten pieniä miinuksia, mitä olen taas diabloistina tottunut.
- inventory. Siis mitä helkkaria? Mun piti miettiä että miten mä saan esim leivän syötyä.. Piti valita se sieltä vyöstä, laittaa inventoryyn ja sit vasta neliöllä sai pureskeltua sen. Onko tosiaan näin? Muutenkin tuo inventory on hieman ehkä sekavanlainen. No, saan luvan tottua kyllä.
-taistelut. Jos tulee sankka joukko esim susia, villikoiria tms vihuja, niin heistä ensin valitaan yksi ja sitten tää hahmo taistelee sitä vastaan. Takaa tulee puremia ja kaikkia muitakin iskuja. Vielä näin ensiperstuntumalta hankalahko, mutta kyllä mä varmasti siihen opin, että kuinka toimia, mutta noin 2h pelisession aikana vielä tuli sellaisia "voi vi**u, miten tästä selviää"- fiiliksiä.
- Heppa on loistava, helppo ohjata ja todellakin hyvä, kuten RDR ratsastus. Satulaan hyppääminen on välillä arpomista, kun hahmo säntää sekunnin murto-osassa hepan takalistoa kohti, eikä niinkuin vauhdista pysty hyppäämään kyytiin. Pitää kävellä ihan just oikeaan kohtaan ja sit X.
Kolme miinusta vs miljoona hyvää.. Ei ollenkaan hullumpi. Tästä riittää iloa pitkäksi aikaa.
Ja sitten isoin plussa. Ei mitään verkkopelisysteemejä. Ihan aito sinkkupeli ja olo on kuin FF7 aikaan palanneella. Tutkimista riittää ja varmasti iloa pitkäksi aikaa.
