Vastaus: Viimeksi katsomani elokuvat
Viimeisten viikkojen antia:
Alien vs Predator (2004) - Monien haukkuma ja kieltämättä vähän vaisuksi jäävä kahden leffaklassikon yhteenjuoksu. Ohjaus ja visuaalinen jälki oli hyvin hanskattu, harmi ettei muilta osilta päästy kunnolla vauhtiin. Lance Henriksen kuittaa palkkansa väsyneellä kameo-suorituksella. (2½ / 5 tähteä)
Alien vs Predator 2: Requiem (2007) - Uskomattoman huono jatko-osa AVP:lle. Odottelin tältä jotain ihan muuta ja sain jotakuinkin p*skimman jatko-osarävellyksen, mitä miesmuistiin on vastaan tullut. Hosuen ohjattu, surkeasti näytelty ja toiminnallisesti alakoululuokkatasoa. Tunnelmaa AVP2:ssa on yhtä paljon kuin valoa mustassa aukossa ja vastaavasti muut osa-alueet imevät enemmän kuin oma 400 watilla sukkaava Hoover. Turhake nimeltä AVP2 on häpeäksi esikuvilleen. (½ / 5 tähteä ja surkeimman jatko-osan bonuslätkä)
I Am Legend (2007) - Tunnelmallinen scifieepostelu, joka kadottaa taiten punottua kultaista lankaansa leffan loppupuolella. Toiminnallinen puolisko ja uhkakuvien realisoituminen hanskattiin odotuksiin nähden alakanttiin, mutta kuitenkin ansioillaan näyttävästi. Lopputuloksen onnistuminen on makuasia. Plussan puolelle jäätiin omissa opuksissa. Will Smith kantaa leffan vakuuttavasti alusta loppuun saakka. (3½ / 5 tähteä)
10 000 B.C. (2008) - Apocalypto (heimot ja tarina) meets Lord of the Rings (ristiretken kamera-ajot vuorten huipulla) meets 300 (ei voi spoilata) meets villieläimet (!). 10 000 B.C. on supernopealla tahdilla etenevä heimolegendahöpöily, jossa mihinkään tapahtumaan ei saa järjellistä kontaktipintaa. Cliff Curtisia lukuun ottamatta näyttelijäkaarti on mitäänsanomattoman maitomainen ja itse elokuvakin näennäiseeppinen toimintatylsytys. Myös visuaaliselta heruttelultaan pettymys Emmerichin tasolla. Vähemmän korkealentoisella lähtöasetelmilla historiallinen kybätonni olisi ehkä voinut saavuttaa jotain muutakin kuin mahalaskun. (1½ / 5 tähteä)
Dragon Wars (2007) - Ehm, Dragon Wars on teinimakuun istuva kökkönäytelty CGI-voimistelu, jossa ihmetellään epäuskottavuudessaan koomista loharilegendaa noin puolet leffasta, jonka jälkeen päästään vauhtiin. Tietsikkadraakkoni ja efektit ovat välillä ihan näyttäviä, joskin usein vähemmän viimeisteltyjä. Toiminta on kaiken kaikkiaan menevästi ohjattua, joskaan ei koskaan saa isompaa rymistelyvaihetta päälle. Loppuratkaisut kliseissään ovat suoraan imelyyden alttarilta napsaistu. Ja mitä ihmettä Robert Forster tekee tässä leffassa? Odottelin ekojen previkoiden pohjalta tästä jotain nannempaa, vaan hukkaistuntohan tämä oli. (1 / 5 tähteä)
Sphere (1998) - Avopuolison kanssa tykkäillään hurjasti tieteisleffoista, joten päätettiin katsoa piiitkän tauon jälkeen tämä jokseenkin tyrmätty scifipätkä. Hirmuisella näyttelijäkaartilla (Hoffman, S.Jackson, Stone, Coyote jne) varustettu vedenalainen muukalaispallotutkailu jää pahasti alkuasetelmansa jalkoihin, eikä lupaavasta materiaalista saada irti kuin pikakauhistelua ja kulunutta mukaälykästä pohdintaa ihmismielen mahdollisuuksista. Eniten uskottavuus kärsii laatunäyttelijöitten epärationaalisesta käyttäytymisestä ja hallitun järkeilyn puutteesta huippuasiantuntijoina, kun asiat eivät menekään putkeen (olkoonkin stressin alla). Lopussa taas fiksuillaan kuin kaikilla olisi taas koko korttipakka käytössään. Baah. Pitkän linjan laatuohjaajana tunnetulta Barry Levinsonilta visuaalisesti näyttävää, joskaan ei henkeäsalpaavaa kuvausta. Ja Stonea puolestaan katsoo aina mielellään. Klassikon ainekset, mutta toteutus alittaa riman. (2½ / 3 tähteä)
Family Man (2000) - Puolison kanssa tykästellään scifistelyjen ohella yhdessä Nicolas Cagea, mutta kummallakaan ei ollut hajustetta, mikäs perhesöpöily se tämä on. No sieltähän paljastui pikkuimelällä fantasiateemalla varustettu sympaattinen draamakomedia, jossa joulu ja perheteema lyövät kättä erään Frank Capra -klassikon kanssa. Cage on elementissään muuttuessaan kovapintaisesta bisnesmiehestä tunteikkaaksi perheenisäksi (maneeri-alert!) + Tea Leoni on perusäippäroolissaan tyylilleen lutuinen ja ilo silmälle. Hyvillä sivunäyttelijöillä (Don Cheadle ja Jeremy Piven) varustettu pätkä rutinoituu loppupuolella vähän turhankin siirappiseksi, mutta muuten oikein hymysuinen koko perheen leffa. Rush Hour -toimintaelokuvista tuttu Brett Ratner ohjaa poikkeuksellisen hillitysti ja tyylikkäästi, mistä annettakoon ekstrakrediitit. (3½ / 5 tähteä)
War / Rogue Warrior: (2007) - Jason Statham vastaan Jet Li: tästähän ei voi mitenkään saada aikaan kovin kehnoa jälkeä, eihän? Väärin. Jason Statham on oma jämäkkä itsensä, mutta Jet Li sen sijaan täysin kuutamolla: yksi sinnepäin mättökohtaus ja loput ilmeetöntä haahuilua ja tylsää ammuskelua = mitä helkkaria? Ja kaksikon välinen lopullinen yhteenottokin jää pelkäksi tuhnakkeeksi. Toimintaelokuvaksi toimintaa on vähän ja se on laimeaa. Ilmeisesti yritetty väkertää jotain fiksumpaakin ajojahtijännäriä, vaan viivan alle jää pelkkää mielikuvituksetonta tusinarymistelyä. (2 / 5 tähteä)
Fearless (2006) - Honkkari-puolella Jet Li on huomattavasti pirteämmällä pelipäällä. Melko traditionaalisella "taisteluhenkisestä soturista viisaaksi mestariksi" -oppikäyrällä varustettu tarina on harvinainen Jet Lille, jonka olen tottunut näkemään aina honkong-teoksissaan hyveellisenä ja oikeamielisenä taistelijana. Anyways, kun draamapuoli oli kohdallaan ja päähenkilön sielunmaisemasta välittää, niin toimintakohtauksetkin maistuivat. Ja niitähän oli vähintään riittävästi + kauttaaltaan maittavalla koreografialla ja aseellisella vaihtelulla tehostettuna. Menoa on paikoin tehostettu vaijereille ja nopeutuksilla, mutta ei onneksi liikaa. Jet Li näyttää, että 43 vuotiaana ollaan vielä hyvinkin vetreässä iskussa. Hylkyyn nyt mies heti sieltä Hollywoodista ja tekemään taas näitä sujuvampia honkkaripätkiä...taso nousee silmissä kun leffat ovat tätä luokkaa! (4 / 5 tähteä)
Rob-B-Hood (2006) - Juuri kun kuvittelin että Jackie Chan on paremmat päivänsä toimintatähtenä nähnyt, niin sitten puskista tulee huumoripitoinen honkkaripätkä Rob-B-Hood. Chan on jonkin sortin kassakaappivaras yhdessä kollegansa kanssa ja he joutuvat erään konfliktin jälkiseurauksena vauvanvahdiksi. Nassikka on haluttua vaippaikäistä myös kriminaalipoppoon silmissä ja siitäkös (kakka)soppa syntyy. Tarina on taattua huttua, mutta toimintakohtaukset ovat poikkeuksellisen virkeitä nyky-Chanin mittapuulla. Nujakoissa on mielikuvitusta, energiaa ja vauhtia, mitä en ole enää vuosiin Jackie Chanin leffoissa nähnyt. Rush Hour 3 näyttää petipotilaalta tähän leffaan verrattuna. Sama Jackielle, pois sieltä dollariwoodista tekemään taas sympaattisia ja viihdyttäviä honkkareita! (3 / 5 tähteä)
----------
Olipas pitkästä aikaa taas kiva haukkua elokuvia. Katsotaan toista ruodintaistuntoa joskus muutaman viikon / kuukauden päästä.