Ippenator
Well-Known Member
Palaan tähän jo useamman kuukauden vanhaan keskusteluun, kun on pakko todeta, ettei se etätyö kyllä mikään yksipuolinen työntekijän etu sinänsä ole. Ei siis todellakaan ole. Se on toki yksi mahdollisuus teettää ja tehdä töitä, ja yleensä parhaimmillaan siitä on hyötyä MOLEMMILLE sekä työnantajalle että työntekijälle. Haasteitakin siihen liittyy, joten asia ei todellakaan ole niin helpoo, kuin jotkut tuntuvat ajattelevan.En ole vittuillut sinulle missään vaiheessa. Kun nyt vielä haluat haukkua ja palata asiaan, väännän vielä kerran ratakiskosta. Etätyömahdollisuus on etu.
Kuvitellaan tilanne. Sinulta lähtee nyt tuo etätyömahdollisuus. Sinä menet joka työpäivä työpaikallesi ja teet ne työsi siellä määrättynä aikana.
Onko tällainen muutos sinusta; positiivinen, neutraali, vaiko negatiivinen muutos? Vastauksestasi riippumatta, veikkaan että aika monelle etätyön tekijälle, tuon mahdollisuuden poistaminen olisi negatiivinen asia. Siitä tässä on ollut koko ajan kyse. Ei siitä, että voiko etämahdollisuuden sisältävän työn tekeminen olla vaativaa. Voi varmasti olla. Ehkä tosiaan sinun tilanteeseesi auttaisi tuo mahdollisuuden poisto, tilanteet vaihtelee. Käsittääkseni, sinullakaan siis ei ole kyseessä etätyöpakko? Vaan saat itse päättää, teetkö etänä vai et.
Kuten aiemmin mainittu, koska en ole tehnyt etätyötä, en pysty mitenkään kuvittelemaan millaista olisi työskennellä kotona. Pääni ei pysty millään käsittämään, että olisi työ, jota tehdään kotona. Ajatus on niin absurdi että ylikuormitun jo, kun koitan sitä ajatuksena pyöritellä. Siis töitä? Mutta kotona? Siis ei työpaikalla? Vaan siis nimenomaan kotona? Että tuon konseptin voisi mitenkään sisäistää, pitäisi olla kyllä oikeasti pitkäkestoista kokemusta tuollaisesta.
Tosiaan, tulevaisuudessa minäkin tulen lähes varmuudella tekemään myös etätöitä (ja olen kyllä jo lyhyitä aikoja tehnytkin.). Lupaan ja vannon, että palaan silloin asiaan ja kerron, onko nimenomaan se etätyömahdollisuus aivan hirveä kuormitustekijä, josta kaipailisin veroetua.
Voin sanoa, että esim. oma työnantajani, joka on vakuutusyhtiö, hyötyy etätöiden tekemisestä todella paljon, koska se säästää ensinnäkin sähkössä, nettiyhteyksien kuormituksessa ja kyseisten palveluiden kustannuksissa, koska etätöissä olevan työntekijän vastuulla on hoitaa noiden kaikkien kustannukset sinne kotityöpaikalle. Ainakaan meidän yhtiöryhmässä työnantaja ei maksa latin latia etätöissä olevan nettikustannuksista tai sähkölaskuista, vaikka niitä toki hyödyntää bisneksessään sitten päivästä toiseen eri yksilöillä.
Mutta kaiken edellämainitun lisäksi työnantaja on jo vuosia systemaattisesti hyödyntänyt asetelmaa myös siihen, että työnantajan omassa omistuksessa ja käytössä olevia tiloja on tiettyjen siipien ja jopa kerrosten osalta tyhjennetty kokonaan omista työntekijöistä (työntekijät tekevät niin paljon etätöitä, että jatkuvalla vuorottelulla tämä on mahdollista) ja laitettu tyhjennettyjä tiloja vuokralle muille toimistotöitä tekeville firmoille. Eli säästetään etätöiden teettämisellä, mutta myös hankitaan samalla uusia tuloja niiden kautta.
Meillä tehdään nykyään yhtiöryhmässä keskimääräisesti vähintään 60% työajasta etänä, ja joissakin yhtiöryhmän yhtiöissä tehdään jopa lähes 100% työajasta etänä. Eli todellakin työnantaja ottaa kuviosta paljon taloudellista hyötyä irti. Lisäksi se saa yleensä työntekijältä paremman työpanoksen, kun varsinkin keskittymisvaikeuksista kärsivät työntekijät saavat enemmän aikaan oman kotinsa rauhassa. Edellyttäen toki, että siellä kotona se työrauha on. Tietääkseni kuitenkin yleensä etätöitä tekevät nimenomaan ne, joilla on se työrauhan mahdollisuus kotona, ja ne joilla ei sitä taas ole, työskentelevät yleensä enemmän toimistoilla.
Toki myös työntekijät hyötyvät etätöiden tekemisestä ainakin tietyissä asioissa. Henkilökohtaisen elämän ja työelämän yhteensovittaminen helpottuu, kun työmatkoihin ei tarvitse käyttää niin paljon aikaa, ja pystyy esim. mahdolliset lasten hoitokuviot järjestämään ainakin jonkin verran helpommin. Myös nukkumiseen tai vapaa-aikaan on yleensä mahdollisuus käyttää enemmän aikaa, kun työmatkoihin ei aikaa menee enää niin paljoa. Ja toki se työrauha sekä vaikkapa kotiaskareiden tekeminen jotenkin työn ja sen tauotuksen lomassa, voi myös oikeasti helpottaa arkea ja ajanhallintaa. Lisäksi parhaimmillaan etätöissä, vaikkapa juuri pikaisia kotiaskareita aika ajoin tehden, huolehditaan osittain egonomisista ongelmistakin, kun lähdetään työpäivän aikana työpisteeltä liikkeelle ja tehdään hetki jotain ihan muuta, kuin staattista istumatyötä.
Itsekin teen jonkin verran yli 50% työajastani etänä, ja pidän sitä toki hyvänä asiana, kun se tukee työhöni keskittymistä ja tehokkuutta työssäni, mutta toki se tukee myös ajanhallintaani ja sitä kautta henkilökohtaista hyvinvointini. Toisaalta pidän koko ajan valmiutta päällä siihen, että olen työpaikalla käytettävissä lähes aina, kun minua nimenomaan paikan päälle kaivataan. Näitäkin tilanteita tulee toki, koska toimin päätoimisena pääluottamusmiehenä usean tuhannen ihmisen yhtiöryhmässä, ja arkoja sekä vaikeita tilanteita on työntekijöillä varsin usein, ja osa heistä haluaa näissä tilanteissa nimenomaan paikan päällä toimistolla tavata. Minun toivotaan ja välillä edellytetäänkin menevän henkilökohtaiseksi avuksi palavereihin, jotka pidetään usein toimistolla, jos aihe on erityisen vaikea tai ikävä. Tavallaan työssäni on joustoa molempiin suuntiin. Välillä minun pitää joustaa paljonkin tai muutoin mennä tiukan kalenteriaikataulun mukaan, mutta on myös aikoja, jolloin voin rakentaa työpäiväni hyvin pitkälle omin ehdoin ja töitä kotoa käsin tehden.
Työssäni on kuitenkin myös pahimmillaan todella paljon stressiä ja painetta, kun tuhansien yhtiöryhmän työntekijöiden joukosta otetaan yhteyttä pääsääntöisesti ongelmatilanteissa, ja työnantajankin yhteydenotot kovin usein tietävät jonkin sortin ongelmien käsittelyä tai hankalissa tilanteissa työntekijöiden puolesta neuvottelua. Usein vaakalaudalla on työsuhteita ja ihmisten ja sitä kautta heidän ja perheidensä toimeentulo, erinäisten muutosneuvottelujen yhteydessä tai muissakin yhteyksissä. Pahimmillaan on ollut päihdeongelmia, joiden vaikutus on ollut työntekijän ja hänen työyhteisönsä kannalta tuhoisaa, ja aivan pahimmillaan on ollut jopa jokunen niin vakava tilanne viimeisen parinkymmenen vuoden aikana, että työntekijä on sitten päätynyt päättämään elämänsä ahdingossaan, vaikka auttaa on kovasti yritetty mm. minunkin toimestani omassa työroolissani. Tässä olen juuri tällä viikolla hoitanut viimeisimpiä ikäviä muutosneuvottelukuvioita Ja noiden parissa jatkuu sitten vielä ensi viikkokin. Ja samassa yhteydessä on kuitenkin tiedossa myös parin päivän työmatka edustamani ammattiliiton hallinnon yhtenä edustajana.
Sanoisin, että vaikka teen varsin etätyöpainotteisesti töitä kaiken kaikkiaan, niin ei se nyt kuitenkaan varsinaista työkuormitustani ole helpottanut, vaan ehkä jopa tavallaan lisännytkin sitä, kun aikaa on sille tehokkaalle työnteolle enemmän etänä ollessa ja ne työntekijöiden ongelmat ja murheet ovat läsnä vahvasti kotonakin ollessa. Teams-palaverista toiseen siirtyminenkin säästää aina jonkin verran aikaa toimistolla tapahtuviin siirtymisiin verrattuna, joten todellakin etätyö on tehostanut monella tapaa työajan käyttöä.
Joka tapauksessa teki jotenkin pahaa lukea siitä, miten etätöiden tekeminen olisi joku ihmeellinen yksipuolinen työntekijän etu, vaikka sillä toki on positiiviset puolensa myös työntekijän näkökulmasta, niin se tuo usein myös työhön tiettyä henkistä kuormittavuutta lisää. Etätyöstähän on sitten todellakin selkeät hyötynsä myös nimenomaan työnantajalle. Ja koska se hyöty on työnantajalle yleensä erityisesti taloudellinen, niin kyllä tässä vahvoilla olevia nyt vaan paapotaan, ja tavallista kansaa melkein kaikissa nykyhallituksen päättämissä toimenpiteissä ensisijaisesti kurjistetaan.
Itse en tällaiseen kansan kurjistamisen ajatusmaailman toimivuuteen usko, vaan kurjistaminen johtaa entistäkin voimakkaampaan kurjistumiseen. Vähän sama kuin syöpää sairastavalta potilaalta leikattaisiin sen syöpäkasvaimen sijasta elintärkeä elin kokonaan pois. Leikkaukset pitäisi kohdistaa siis nimenomaan haitallisiin asioihin tai haittoja aiheuttaviin asioihin. Ei maan talouden, tuottavuuden ja elinvoiman kannalta elintärkeään tavalliseen kansaan. Tavallinen kansa tarvitsisi nimenomaan kannustimia, eikä jatkuvaa raippaa ja heikennyksiä.
Velkaraha itsessään ei olisi ongelma, jos verorahoja ja sitä velkarahaa ei syydettäisi tahoille ja asioihin, joilla menee jo hyvin. Eihän sellainen kannusta yhtään mihinkään - ainakaan Suomeen ja sen kansaan kohdistuen. On se jo nähty, ettei sillä tavalla investointeja ja uusia työpaikkoja tänne kotimaahan saada, vaan ne hyötyjä täältä pumppaavat firmat investoivat rahat sitten muille maille vierahille, vaikka kuinka saavat täällä kaiken maailman helpotuksia yritysjohtoineen.
Vaikea oli myös sulattaa sitä kommenttia, että jonkun tietyn työn parissa kuormitus on jotenkin aivan eri luokkaa, kuin joidenkin muiden töiden osalta. Ei sellaista voi oikein sanoa, ellei ole pitkäaikaista kokemusta molemmista kommentoimistaan töistä. Ja silloinkin pystyy kommentoimaan subjektiivisesti ensisijaisesti omasta näkökulmastaan, ei siis kuitenkaan objektiivisesti, koska ihmiset kokevat kuormituksenkin eri tavoin, ja ovat myös ylipäätään niin erilaisissa elämäntilanteissa, että kuormitus voi sitäkin kautta toimia eri tavoin eri yksilöillä.
Viimeksi muokattu: