Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)

Yleinen politiikkaketju

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja -WaLuigi-
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
En ole vittuillut sinulle missään vaiheessa. Kun nyt vielä haluat haukkua ja palata asiaan, väännän vielä kerran ratakiskosta. Etätyömahdollisuus on etu.

Kuvitellaan tilanne. Sinulta lähtee nyt tuo etätyömahdollisuus. Sinä menet joka työpäivä työpaikallesi ja teet ne työsi siellä määrättynä aikana.

Onko tällainen muutos sinusta; positiivinen, neutraali, vaiko negatiivinen muutos? Vastauksestasi riippumatta, veikkaan että aika monelle etätyön tekijälle, tuon mahdollisuuden poistaminen olisi negatiivinen asia. Siitä tässä on ollut koko ajan kyse. Ei siitä, että voiko etämahdollisuuden sisältävän työn tekeminen olla vaativaa. Voi varmasti olla. Ehkä tosiaan sinun tilanteeseesi auttaisi tuo mahdollisuuden poisto, tilanteet vaihtelee. Käsittääkseni, sinullakaan siis ei ole kyseessä etätyöpakko? Vaan saat itse päättää, teetkö etänä vai et.

Kuten aiemmin mainittu, koska en ole tehnyt etätyötä, en pysty mitenkään kuvittelemaan millaista olisi työskennellä kotona. Pääni ei pysty millään käsittämään, että olisi työ, jota tehdään kotona. Ajatus on niin absurdi että ylikuormitun jo, kun koitan sitä ajatuksena pyöritellä. Siis töitä? Mutta kotona? Siis ei työpaikalla? Vaan siis nimenomaan kotona? Että tuon konseptin voisi mitenkään sisäistää, pitäisi olla kyllä oikeasti pitkäkestoista kokemusta tuollaisesta.

Tosiaan, tulevaisuudessa minäkin tulen lähes varmuudella tekemään myös etätöitä (ja olen kyllä jo lyhyitä aikoja tehnytkin.). Lupaan ja vannon, että palaan silloin asiaan ja kerron, onko nimenomaan se etätyömahdollisuus aivan hirveä kuormitustekijä, josta kaipailisin veroetua.
Palaan tähän jo useamman kuukauden vanhaan keskusteluun, kun on pakko todeta, ettei se etätyö kyllä mikään yksipuolinen työntekijän etu sinänsä ole. Ei siis todellakaan ole. Se on toki yksi mahdollisuus teettää ja tehdä töitä, ja yleensä parhaimmillaan siitä on hyötyä MOLEMMILLE sekä työnantajalle että työntekijälle. Haasteitakin siihen liittyy, joten asia ei todellakaan ole niin helpoo, kuin jotkut tuntuvat ajattelevan.

Voin sanoa, että esim. oma työnantajani, joka on vakuutusyhtiö, hyötyy etätöiden tekemisestä todella paljon, koska se säästää ensinnäkin sähkössä, nettiyhteyksien kuormituksessa ja kyseisten palveluiden kustannuksissa, koska etätöissä olevan työntekijän vastuulla on hoitaa noiden kaikkien kustannukset sinne kotityöpaikalle. Ainakaan meidän yhtiöryhmässä työnantaja ei maksa latin latia etätöissä olevan nettikustannuksista tai sähkölaskuista, vaikka niitä toki hyödyntää bisneksessään sitten päivästä toiseen eri yksilöillä.

Mutta kaiken edellämainitun lisäksi työnantaja on jo vuosia systemaattisesti hyödyntänyt asetelmaa myös siihen, että työnantajan omassa omistuksessa ja käytössä olevia tiloja on tiettyjen siipien ja jopa kerrosten osalta tyhjennetty kokonaan omista työntekijöistä (työntekijät tekevät niin paljon etätöitä, että jatkuvalla vuorottelulla tämä on mahdollista) ja laitettu tyhjennettyjä tiloja vuokralle muille toimistotöitä tekeville firmoille. Eli säästetään etätöiden teettämisellä, mutta myös hankitaan samalla uusia tuloja niiden kautta.

Meillä tehdään nykyään yhtiöryhmässä keskimääräisesti vähintään 60% työajasta etänä, ja joissakin yhtiöryhmän yhtiöissä tehdään jopa lähes 100% työajasta etänä. Eli todellakin työnantaja ottaa kuviosta paljon taloudellista hyötyä irti. Lisäksi se saa yleensä työntekijältä paremman työpanoksen, kun varsinkin keskittymisvaikeuksista kärsivät työntekijät saavat enemmän aikaan oman kotinsa rauhassa. Edellyttäen toki, että siellä kotona se työrauha on. Tietääkseni kuitenkin yleensä etätöitä tekevät nimenomaan ne, joilla on se työrauhan mahdollisuus kotona, ja ne joilla ei sitä taas ole, työskentelevät yleensä enemmän toimistoilla.

Toki myös työntekijät hyötyvät etätöiden tekemisestä ainakin tietyissä asioissa. Henkilökohtaisen elämän ja työelämän yhteensovittaminen helpottuu, kun työmatkoihin ei tarvitse käyttää niin paljon aikaa, ja pystyy esim. mahdolliset lasten hoitokuviot järjestämään ainakin jonkin verran helpommin. Myös nukkumiseen tai vapaa-aikaan on yleensä mahdollisuus käyttää enemmän aikaa, kun työmatkoihin ei aikaa menee enää niin paljoa. Ja toki se työrauha sekä vaikkapa kotiaskareiden tekeminen jotenkin työn ja sen tauotuksen lomassa, voi myös oikeasti helpottaa arkea ja ajanhallintaa. Lisäksi parhaimmillaan etätöissä, vaikkapa juuri pikaisia kotiaskareita aika ajoin tehden, huolehditaan osittain egonomisista ongelmistakin, kun lähdetään työpäivän aikana työpisteeltä liikkeelle ja tehdään hetki jotain ihan muuta, kuin staattista istumatyötä.

Itsekin teen jonkin verran yli 50% työajastani etänä, ja pidän sitä toki hyvänä asiana, kun se tukee työhöni keskittymistä ja tehokkuutta työssäni, mutta toki se tukee myös ajanhallintaani ja sitä kautta henkilökohtaista hyvinvointini. Toisaalta pidän koko ajan valmiutta päällä siihen, että olen työpaikalla käytettävissä lähes aina, kun minua nimenomaan paikan päälle kaivataan. Näitäkin tilanteita tulee toki, koska toimin päätoimisena pääluottamusmiehenä usean tuhannen ihmisen yhtiöryhmässä, ja arkoja sekä vaikeita tilanteita on työntekijöillä varsin usein, ja osa heistä haluaa näissä tilanteissa nimenomaan paikan päällä toimistolla tavata. Minun toivotaan ja välillä edellytetäänkin menevän henkilökohtaiseksi avuksi palavereihin, jotka pidetään usein toimistolla, jos aihe on erityisen vaikea tai ikävä. Tavallaan työssäni on joustoa molempiin suuntiin. Välillä minun pitää joustaa paljonkin tai muutoin mennä tiukan kalenteriaikataulun mukaan, mutta on myös aikoja, jolloin voin rakentaa työpäiväni hyvin pitkälle omin ehdoin ja töitä kotoa käsin tehden.

Työssäni on kuitenkin myös pahimmillaan todella paljon stressiä ja painetta, kun tuhansien yhtiöryhmän työntekijöiden joukosta otetaan yhteyttä pääsääntöisesti ongelmatilanteissa, ja työnantajankin yhteydenotot kovin usein tietävät jonkin sortin ongelmien käsittelyä tai hankalissa tilanteissa työntekijöiden puolesta neuvottelua. Usein vaakalaudalla on työsuhteita ja sitä kautta työntekijöiden ja heidän perheidensä toimeentulo, erinäisten muutosneuvottelujen yhteydessä tai muissakin yhteyksissä. Pahimmillaan on ollut päihdeongelmia, joiden vaikutus on ollut työntekijän ja hänen työyhteisönsä kannalta tuhoisaa, ja aivan pahimmillaan on ollut jopa jokunen niin vakava tilanne viimeisen parinkymmenen vuoden aikana, että työntekijä on sitten päätynyt päättämään elämänsä ahdingossaan, vaikka auttaa on kovasti yritetty mm. minunkin toimestani omassa työroolissani. Tässä olen juuri tällä viikolla hoitanut viimeisimpiä ikäviä muutosneuvottelukuvioita Ja noiden parissa jatkuu sitten vielä ensi viikkokin. Ja samassa yhteydessä on kuitenkin tiedossa myös parin päivän työmatka edustamani ammattiliiton hallinnon yhtenä edustajana.

Sanoisin, että vaikka teen varsin etätyöpainotteisesti töitä kaiken kaikkiaan, niin ei se nyt kuitenkaan varsinaista työkuormitustani ole helpottanut, vaan ehkä jopa tavallaan lisännytkin sitä, kun aikaa on sille tehokkaalle työnteolle enemmän etänä ollessa ja ne työntekijöiden ongelmat ja murheet ovat läsnä vahvasti kotonakin ollessa. Teams-palaverista toiseen siirtyminenkin säästää aina jonkin verran aikaa toimistolla tapahtuviin siirtymisiin verrattuna, joten todellakin etätyö on tehostanut monella tapaa työajan käyttöä.

Joka tapauksessa teki jotenkin pahaa lukea siitä, miten etätöiden tekeminen olisi joku ihmeellinen yksipuolinen työntekijän etu, vaikka sillä toki on positiiviset puolensa myös työntekijän näkökulmasta, niin se tuo usein myös työhön tiettyä henkistä kuormittavuutta lisää. Etätyöstähän on sitten todellakin selkeät hyötynsä myös nimenomaan työnantajalle. Ja koska se hyöty on työnantajalle yleensä erityisesti taloudellinen, niin kyllä tässä vahvoilla olevia nyt vaan paapotaan, ja tavallista kansaa melkein kaikissa nykyhallituksen päättämissä toimenpiteissä ensisijaisesti kurjistetaan.

Itse en tällaiseen kansan kurjistamisen ajatusmaailman toimivuuteen usko, vaan kurjistaminen johtaa entistäkin voimakkaampaan kurjistumiseen. Vähän sama kuin syöpää sairastavalta potilaalta leikattaisiin sen syöpäkasvaimen sijasta elintärkeä elin kokonaan pois. Leikkaukset pitäisi kohdistaa siis nimenomaan haitallisiin asioihin tai haittoja aiheuttaviin asioihin. Ei maan talouden, tuottavuuden ja elinvoiman kannalta elintärkeään tavalliseen kansaan. Tavallinen kansa tarvitsisi nimenomaan kannustimia, eikä jatkuvaa raippaa ja heikennyksiä.

Velkaraha itsessään ei olisi ongelma, jos verorahoja ja sitä velkarahaa ei syydettäisi tahoille ja asioihin, joilla menee jo hyvin. Eihän sellainen kannusta yhtään mihinkään - ainakaan Suomeen ja sen kansaan kohdistuen. On se jo nähty, ettei sillä tavalla investointeja ja uusia työpaikkoja tänne kotimaahan saada, vaan ne hyötyjä täältä pumppaavat firmat investoivat rahat sitten muille maille vierahille, vaikka kuinka saavat täällä kaiken maailman helpotuksia yritysjohtoineen.

Vaikea oli myös sulattaa sitä kommenttia, että jonkun tietyn työn parissa kuormitus on jotenkin aivan eri luokkaa, kuin joidenkin muiden töiden osalta. Ei sellaista voi oikein sanoa, ellei ole pitkäaikaista kokemusta molemmista kommentoimistaan töistä. Ja silloinkin pystyy kommentoimaan subjektiivisesti ensisijaisesti omasta näkökulmastaan, ei siis kuitenkaan objektiivisesti, koska ihmiset kokevat kuormituksenkin eri tavoin, ja ovat myös ylipäätään niin erilaisissa elämäntilanteissa, että kuormitus voi sitäkin kautta toimia eri tavoin eri yksilöillä.
 
Viimeksi muokattu:
Etätyössä on kyllä monenlaista etua ja haittaa. Itse suosin kuitenkin ihan perus työtä toimistolla sen vuoksi, että tykkään hoitaa asiat yksinkertaisimmin. Kasvokkain moni asia onnistuu nopeasti eikä tule niin paljon väärinkäsityksiä. Sama pätee kyllä keskusteluihinkin, jos vertaa kasvokkaista vaikka nettikeskusteluun.
 
Etätyössä on kyllä monenlaista etua ja haittaa. Itse suosin kuitenkin ihan perus työtä toimistolla sen vuoksi, että tykkään hoitaa asiat yksinkertaisimmin. Kasvokkain moni asia onnistuu nopeasti eikä tule niin paljon väärinkäsityksiä. Sama pätee kyllä keskusteluihinkin, jos vertaa kasvokkaista vaikka nettikeskusteluun.
Riippuu paljolti myös asiasta. Itse tykkään laittaa viestejä, jolloin asiat jää tekstimuotoon talteen ja voi tarkistaa mitä on sovittu jne. Usein on vaarana että kun käy läpi jotain vain puhuen, niin joutuu vielä huutelemaan perään että "miten se oli se ja tuo" ja "oliko se nyt että sanoit ettäkö näin".

Tässä nyt tällä viikolla tehnyt tarjouspyyntöjä ja heti yksi asia puuttui sähköposteista kun sitä käytiin läpi vain puhelimessa. Huomasin siinä kohtaa kun koostin siis tarjouksia yhteenvetoon ja muistin että yhdessä oli tärkeä info mutta se oli todettu vain puhelun välityksellä.

Viesteissä on myös se etu että voi tehdä rauhassa viestin, jossa on kaikki tarvittava info kun puhuttaessa saattaa unohtaa jotain kun/jos keskustelu rönsyilee. Ja viestin voi sitten vain lähettää ja vastausta odotellessa keskittyä muihin hommiin.
 
Lempipuheenaihe tämä etätyö :)
Itse töissä isossa pörssilistatussa puljussa, ku aloitin yli 20v sitten täällä ni oli about kymmenen suomalaista ja viisi hurria tässä ryhmässä.

Nyt 1 ruottalainen, 2 suomalaista ja ~25 tsekkiä. Offshoring ja iso luuta kävi. Ois ollut @Ippenator töitä tossakin savotassa kun kerran liiton edustajana. Huom, toi ryhmä on kasvanut vuosien varrella ko on koko ympäristö ja sen käyttö kasvanut (tarkoitan sanoa että tsekit on ihan yhtä hyviä työntekijöitä kun kuka tahansa muukin).

Viestin pointti on että vittuako mä sinne toimistolle kun käytännössä tunne sieltä ketään.
 
Lempipuheenaihe tämä etätyö :)
Itse töissä isossa pörssilistatussa puljussa, ku aloitin yli 20v sitten täällä ni oli about kymmenen suomalaista ja viisi hurria tässä ryhmässä.

Nyt 1 ruottalainen, 2 suomalaista ja ~25 tsekkiä. Offshoring ja iso luuta kävi. Ois ollut @Ippenator töitä tossakin savotassa kun kerran liiton edustajana. Huom, toi ryhmä on kasvanut vuosien varrella ko on koko ympäristö ja sen käyttö kasvanut (tarkoitan sanoa että tsekit on ihan yhtä hyviä työntekijöitä kun kuka tahansa muukin).

Viestin pointti on että vittuako mä sinne toimistolle kun käytännössä tunne sieltä ketään.
Meidän tiimissä on kaksi suomalaista ja loput puolalaisia. Tosi mukavia tyyppejä, mutta ei ne siellä suomen konttorilla ole, joten ihan sama höpistä Teams -palaverit kotikonttorilta.

Suosin myös selvästi enemmän tuota @shamaniac :in lähestymistapaa. Viestillä tulee kaikki tärkeät asiat rauhassa selvitettyä, kun taas palaverit tai puhelut menee yleensä ihan turhaksi höpöttelyksi, jossa varsinainen asia äkkiä hukkuu kaiken turhan alle. Eikä ne silloin myöskään jää siitä suorilta mihinkään muistiin.

Mitä tulee siihen, että onko etätyö etu niin tottakai se on, jos se on vapaavalintaista. Jos työntekijä saa itse päättää työskenteleekö kotoolta vai toimistolta, niin jo pelkkä valinnanvapaus on etu. Etätyö mahdollistaa niin paljon paremman arjen hallinnan, joustavuutta, rauhaa sekä rahan ja ajan säästöä. Onko se myös työnantajalle kannattavaa? Mahdollisesti, mutta sillä on työntekijän kannalta aika vähän merkitystä. Siis muuten kuin että jos työnantaja säästää rahaa toimisto-, tarvike- ynnä muissa kuluissa, niin sekin tavallaan sataa työntekijän laariin. Toivon mukaan silloin ei esimerkiksi tarvitsisi säästää työntekijäkuluissa.
 
Viestin pointti on että vittuako mä sinne toimistolle kun käytännössä tunne sieltä ketään.
Etäilyssä on kyllä vähän samaa ongelmaa jos ollaan yhteyksissä vain yhteyksissä olemisen vuoksi eri toimipisteisiin, joiden kanssa ei sitten muuten oikeastaan kummemmin edes tehdä hommia. Mutta kun ollaan saman nimen alla tai jotain niin pitää sitten olla yhtä suurta perhettä tms.

Monilla saattaa tällaisista olla kokemusta kaikenlaisten yhteisten rientojen osalta, missä nostatetaan tiimihenkeä sellaisten henkilöiden välillä, jotka eivät edes missään tiimissä ole tai suoranaisesti tee työtä keskenään. Ymmärrän kyllä tällaisten pointin kun ollaan oikeasti tekemisissä työn puolesta mutta jos se on pari viestiä vuodessa, niin en tiedä tarvitseeko kuinka paljon käyttää aikaa ja resursseja ryhmäytymisiin tms.

Itse en yleensäkään lämpene uusille ihmisille kuin ajan kanssa, eikä sitä pari väkinäistä yhteismeininkiä tule muuttamaan. Muutenkin itsellä syntyy työsuhteet tekemisissä olemisen kautta luonnostaan. Usein tuollainen väkinäisyys olisi sama kuin operaattorimyyjän kanssa alkaisi hengailemaan vain koska saattaa useamman kerran vuodessa olla yhteydessä kun hakee liittymiä tai laitteita. Toisaalta heidän kanssaan olen enemmän tekemisessä kuin pääosan eri toimipisteiden ihmisten, joten sillekin olisi enemmän perusteita olemassa.

Mitä tulee siihen, että onko etätyö etu niin tottakai se on, jos se on vapaavalintaista. Jos työntekijä saa itse päättää työskenteleekö kotoolta vai toimistolta, niin jo pelkkä valinnanvapaus on etu. Etätyö mahdollistaa niin paljon paremman arjen hallinnan, joustavuutta, rauhaa sekä rahan ja ajan säästöä. Onko se myös työnantajalle kannattavaa? Mahdollisesti, mutta sillä on työntekijän kannalta aika vähän merkitystä. Siis muuten kuin että jos työnantaja säästää rahaa toimisto-, tarvike- ynnä muissa kuluissa, niin sekin tavallaan sataa työntekijän laariin. Toivon mukaan silloin ei esimerkiksi tarvitsisi säästää työntekijäkuluissa.
Tämä on totta mutta kannattaa pitää mielessä mistä keskustelu lähti: onko veroetu ok etätyöntekijöille. Tässä nyt vain keskitytään puhumaan siitä yhdestä argumentista, jossa väitetään että etätyö on etu, jolla sitten perustellaan että veroetu ei sen takia tarvitse koska etätyö on etu itsessään.

Minä taas koen että vaikka etätyö on etunsa itsekin, niin on siinä seikkoja, joiden kautta myös veroetu voi olla perusteltu. Muistaakseni se on haettava erikseen, joten sitä ei myöskään automaattisesti jokainen etäilijä vain saa.

Etätyö on siis kyllä etu mutta ei se pelkkää plussaa ole. Itselläni ei ole varsinaisesti sitä etätyötä juurikaan mutta voin tarvittaessa tehdä töitä kotoa. En tee, koska sieltä puuttuu kaikki kunnon työmahdollisuudet, kuten hyvä työtuoli ja sähköpöytä. Veroetu voisi auttaa nimenomaan tuossa asiassa. Toki voi myös ottaa huomioon sen, tulisiko työnantajan tarjota myös nämä eikä kustantaa niitä veroedun/työntekijän kautta.

Yleisesti kuitenkin totean yhä, etten koe että veroetua tarvitsisi poistaa ja että ei etätyö pelkkää plussaa ole vaikka sitä eduksi voi sanoa.
 
Tämä on totta mutta kannattaa pitää mielessä mistä keskustelu lähti: onko veroetu ok etätyöntekijöille. Tässä nyt vain keskitytään puhumaan siitä yhdestä argumentista, jossa väitetään että etätyö on etu, jolla sitten perustellaan että veroetu ei sen takia tarvitse koska etätyö on etu itsessään.

Minä taas koen että vaikka etätyö on etunsa itsekin, niin on siinä seikkoja, joiden kautta myös veroetu voi olla perusteltu. Muistaakseni se on haettava erikseen, joten sitä ei myöskään automaattisesti jokainen etäilijä vain saa.

Etätyö on siis kyllä etu mutta ei se pelkkää plussaa ole. Itselläni ei ole varsinaisesti sitä etätyötä juurikaan mutta voin tarvittaessa tehdä töitä kotoa. En tee, koska sieltä puuttuu kaikki kunnon työmahdollisuudet, kuten hyvä työtuoli ja sähköpöytä. Veroetu voisi auttaa nimenomaan tuossa asiassa. Toki voi myös ottaa huomioon sen, tulisiko työnantajan tarjota myös nämä eikä kustantaa niitä veroedun/työntekijän kautta.

Yleisesti kuitenkin totean yhä, etten koe että veroetua tarvitsisi poistaa ja että ei etätyö pelkkää plussaa ole vaikka sitä eduksi voi sanoa.
Niin siis se, että saa veroetua "etätyöedun" lisäksi on minusta kyllä ihan ok. Tai siis siinähän on monenlaisia ratkaisumalleja. Jos esim. työnantaja kustantaa laitteet ja nettiyhteyden kotiin, niin veroedun tarve pienenee. Jos taas maksaa kaikki itse, niin veroetua tarvitaan. Oma kanta on siis ehkä niin että oletuksena ei, perusteltuna kyllä.
 
Sorry, @Dragonfly , mutta silloin kun määritellään yritysten henkilöstöetuja, tai ns. sosiaalietuuksia (joskus kirjattu näinkin esim. työehtosopimuksiin), niin virallisissa ja juridisissa yhteyksissä etätyön ei koskaan katsota näihin kuuluvan. Etätyön tekemistä ei myöskään voida katsoa ns. vakiintuneeksi käytännöksi, vaikka sitä olisi teetetty jo vuosia muuttumattomana samalla tavalla putkeen, jos siitä ei ole tehty selkeää kirjallista toistaiseksi voimassa sopimusta osapuolten välille. Kyse kun on nimenomaan työntekemisen muodosta, jonka teettäminen kuuluu sijainnin sekä ajallisen sijoittumisen osalta työnantajan direktio-oikeuden (työnjohto-oikeus suomeksi) piiriin. Toki työajan sijoittamisesta voi olla sovittuna liukumakäytäntöjä, mutta niitäkin työnantaja voi halutessaan muuttaa yksipuolisella päätöksellään, käytyään lyhyet muutosneuvottelut.

Se, että joku kokee etätyön tekemisen ihan selkeänä etuna, ei ole sinänsä objektiivinen totuus, koska asiaa ei missään virallisessa yhteydessä nimenomaan työsuhde-eduksi katsota, eikä sitä siis kohdella virallisissa ja juridisissa yhteyksissä työsuhde-etuna. Henkilökohtaisesti en edes omalla subjektiivisilla kokemuksellani pysty tuota työsuhde-eduksi mieltämään, koska se tuo myös ne työasiat ja paineet keskelle omaa kotia. Erittäin harvoin etätyö on myöskään 100% vapaaehtoinen, vaan usein on määritelty ainakin joku aika, jonka työntekijän odotetaan olevan lähityössäkin. Lisäksi varsin usein 100%:n etätyön tekeminen ei ole myöskään se mitä työntekijät haluavat, mutta siihenkin työnantaja voi periaatteessa määrätä, toki riippuen vielä siitä, kuinka tarkkaan työn tekemisen sijainti on määritelty työntekijän henkilökohtaisessa työsopimuksessa.

Lisäksi vielä etätyön teettäminen voi olla usein käytetty tukikeinona erilaisissa terveyteen liittyvissä tilanteissa. Olen itse ollut työntekijöiden apuna lukuisissa työterveysneuvotteluissa, joissa lopputulemana on ollut, että työntekemisen tukemiseksi olisi tärkeää mahdollistaa esim. 100% etätyö, vaikkapa joksikin määräajaksi. Tämä siitä johtuen, että henkilöllä saattaa olla vaikkapa keskittymisongelmia sairauteen tai mielenterveydelliseen ongelmaan liittyen, ja lääkärin ollessa mukana keskustelussa voi siis etätyönkin tekeminen tulla merkittävänä työn tekemistä tukevana asiana esille. Sekään ei silti tarkoita, että kyseessä olisi työsuhde-etu, vaan kyse on yhdessä työterveyshuollon kanssa määriteltävistä määräaikaisista tukitoimista terveydentilaan liittyen. Tällöin siis on kyse virallisesti ns. positiivisesta erityiskohtelusta, jolla voidaan perustella erilainen ja vähemmän rajattu kohtelu, kuin esim. muilla työntekijöillä on. Tämä on siis normaalia työnantajien vastuulle kuuluvaa toimintaa työpaikoilla, eikä sitäkään voida sinänsä työsuhde-eduksi katsoa missään virallisissa yhteyksissä.

Etätyö voisi toki ehkä silloin olla tulkittavissa juridisesti jopa työsuhde-eduksi, mikäli siihen liittyen on tehty selkeä ja sitova sopimus, jossa työntekijä saa 100%:sti itse määritellä sen kuinka paljon ja milloin hän tekee etätyötä. Tämäkin on sinänsä varsin harvinaista, että niin joustavasti saavat ainakaan kaikki yrityksien työntekijät etätöitä tehdä. Tuokaan ei silti riittäisi syyksi katsoa etätyötä työsuhde-eduksi suhteessa verotukseen. Vain siinä tapauksessa se voisi sitä olla, jos eräitä tekemällä työntekijä saisi selkeästi osoitettava hyödyn. Sitäkään ei voi käytännössä saada, vaikka työnantaja maksaisikin etätyöhön liittyvät kustannukset, koska tulevassa tilanteessa työntekijä menettää kuitenkin mahdollisuuden saada asiassa lainkaan verotuksessaan helpotusta. Suurimman osan työajastaan etätöitä tehdessään, kun menettää mahdollisuuden saada vähennyksiä työmatkoihin liittyvistä kuluista. Ja työmatkakulujen omavastuuosuuden ylittävät vähennykset ovat ainakin oman kokemukseni mukaan ylittäneet selvästi ne kulut mitä etätöiden tekemisestä on omalle kontolleni tullut. Oli miten oli, niin verotekinsesti voisi siis vasta silloin katsoa etätyön olevan taloudellinen etu, mikäli todella saa pysyvän taloudellisen hyödyn siihen nähden, että tekisi pääsääntöisesti lähityötä.
 
Viimeksi muokattu:
Nyt @Ippenator sekoitat juridisia asioita työntekijän kokemukseen. En minä puhu mistään sopimuksiin kirjatuista henkilöstöetuuksista, kuten oman firman tuotteiden alennuksista tai virkistysrahoista, vaan työntekijän omasta kokemuksesta asiaan.

Asia on näin yksinkertainen: Jos henkilöllä on vapaus valita tekeekö töitä toimistolla vai etänä, niin se on etu. Pelkkä valinnanvapaus tekee siitä edun. Ei ole pakko mennä toimistolle, mutta ei ole myöskään pakko olla kotona. Tähän perusteluksi riittää niinkin yksinkertainen asia, että vaikkapa kerran viikossa työntekijä tietää, että hänen pitää lähteä viemään lasta urheiluharrastukseen klo 16, eli samaan aikaan kun työpäivä päättyy. Hänelle on etua siitä, että voi tehdä ainakin tämän yhden päivän viikossa etänä.

Tai voi sitä vaikka ajatella myös etuna työpaikan kiinnostavuuden kannalta. Henkilö A on hakemassa töitä ja kaksi firmaa hakee samantyyppiseen työtehtävään. Toisella ei ole etätyömahdollisuutta, kun taas toisella on. Uskaltaisin veikata, että iso osa hakee ja ottaa mieluummin vastaan työpaikan missä etätyömahdollisuus on, koska näkevät sen etuna. Jopa silloin vaikka olisivat usein toimistolla.
 
Nyt @Ippenator sekoitat juridisia asioita työntekijän kokemukseen. En minä puhu mistään sopimuksiin kirjatuista henkilöstöetuuksista, kuten oman firman tuotteiden alennuksista tai virkistysrahoista, vaan työntekijän omasta kokemuksesta asiaan.

Asia on näin yksinkertainen: Jos henkilöllä on vapaus valita tekeekö töitä toimistolla vai etänä, niin se on etu. Pelkkä valinnanvapaus tekee siitä edun. Ei ole pakko mennä toimistolle, mutta ei ole myöskään pakko olla kotona. Tähän perusteluksi riittää niinkin yksinkertainen asia, että vaikkapa kerran viikossa työntekijä tietää, että hänen pitää lähteä viemään lasta urheiluharrastukseen klo 16, eli samaan aikaan kun työpäivä päättyy. Hänelle on etua siitä, että voi tehdä ainakin tämän yhden päivän viikossa etänä.

Tai voi sitä vaikka ajatella myös etuna työpaikan kiinnostavuuden kannalta. Henkilö A on hakemassa töitä ja kaksi firmaa hakee samantyyppiseen työtehtävään. Toisella ei ole etätyömahdollisuutta, kun taas toisella on. Uskaltaisin veikata, että iso osa hakee ja ottaa mieluummin vastaan työpaikan missä etätyömahdollisuus on, koska näkevät sen etuna. Jopa silloin vaikka olisivat usein toimistolla.
Hyvin harvalla on täyttä 100% vapaaehtoisuutta etätyön tekemisessä, joten yleisessä keskustelussa ei voi etätyön tekemistä pitää siltikään työsuhde-etuna. Sitä ei myöskään voi katsoa eduksi, että työn ja kodin välinen raja hämärtyy ja työpaineet tulevat jatkuvasti osaksi omassa kodissaan oloa. Ylipäätään asia, jossa on myös joltain osin negatiivisia vaikutuksia, vaikka myös positiivisiakin olisi, ei voi mitenkään katsoa puhtaasti eduksi. Sinulle etätyö toki voi omassa asetelmassasi ehkä tuntuakin nimenomaan edulta, mutta ei siitä kyllä mitenkään voi yleisessä keskustelussa objektiivisesti puhua työsuhde-etuna. Etätyö on toki monelle mieleinen työn tekemisen muoto, mutta ei se silti mikään työsuhde-etu ole. Tässä menee nyt puurot ja vellit sekaisin.

Toki voi sitä ihan mitä vaan alkaa kutsumaan miksi itseään huvittaa, mutta siinä merkityksessä missä työsuhde-eduista työelämässä puhutaan, ei etätyö todellakaan ole työsuhde-etu. Siihen liittyen on niin monta eri asiaa, jonka takia sitä ei voida puhtaasti eduksi katsoa. Se, että osa ihmisistä kokee sen työsuhde-eduksi, ei siihen riitä, vaikka se olisi jopa suurehko osa. Osa ihmisistä haluaa myös tehdä 100%:sti töitä toimistolta käsin, joten pitääkö silloin todeta myös, että 100%:n toimistotyöskentely on myös työsuhde-etu? Siinähän säästää jopa kustannuksissa monen henkilön kohdalla.
 
Viimeksi muokattu:
Hyvin harvalla on täyttä 100% vapaaehtoisuutta etätyön tekemisessä, joten yleisessä keskustelussa ei voi etätyön tekemistä pitää siltikään työsuhde-etuna. Sitä ei myöskään voi katsoa eduksi, että työn ja kodin välinen raja hämärtyy ja työpaineet tulevat jatkuvasti osaksi omassa kodissaan oloa. Ylipäätään asia, jossa on myös joltain osin negatiivisia vaikutuksia, vaikka myös positiivisiakin olisi, ei voi mitenkään katsoa puhtaasti eduksi. Sinulle etätyö toki voi omassa asetelmassasi ehkä tuntuakin nimenomaan edulta, mutta ei siitä kyllä mitenkään voi yleisessä keskustelussa objektiivisesti puhua työsuhde-etuna. Etätyö on toki monelle mieleinen työn tekemisen muoto, mutta ei se silti mikään työsuhde-etu ole. Tässä menee nyt puurot ja vellit sekaisin.
Ensinnäkin missä kohtaa edes kirjoitin että se on työsuhde-etu. Kirjoitin että se on etu, jos se on täysin vapaaehtoista. Siis etu työntekijälle. Sinä rupesit puhumaan työsuhde-edusta, kun minä puhuin työntekijän kokemuksesta.

En edes oikein tiedä mistä tässä väitellään, mutta väännetään nyt vielä kerran rautalangasta.

Työntekijät A ja B ovat töissä samassa firmassa ja tekevät samankaltaista työtä. Työntekijä A:lla ei ole etätyömahdollisuutta, mutta työntekijä B:llä on. Tuoko tämä etätyömahdollisuus (huom. ei ole pakko olla etänä jos ei halua) etua työntekijä B:lle?
Toki voi sitä ihan mitä vaan alkaa kutsumaan miksi itseään huvittaa, mutta siinä merkityksessä missä työsuhde-eduista työelämässä puhutaan, ei etätyö todellakaan ole työsuhde-etu. Siihen liittyen on niin monta eri asiaa, jonka takia sitä ei voida puhtaasti eduksi katsoa. Se, että osa ihmisistä kokee sen työsuhde-eduksi, ei siihen riitä, vaikka se olisi jopa suurehko osa. Osa ihmisistä haluaa myös tehdä 100%:sti töitä toimistolta käsin, joten pitääkö silloin todeta myös, että 100%:n toimistotyöskentely on myös työsuhde-etu? Siinähän säästää jopa kustannuksissa monen henkilön kohdalla.
Niin no, en kutsunut sitä työsuhde-eduksi, joten ollaan kai sen suhteen samoilla linjoilla.
 
Ensinnäkin missä kohtaa edes kirjoitin että se on työsuhde-etu. Kirjoitin että se on etu, jos se on täysin vapaaehtoista. Siis etu työntekijälle. Sinä rupesit puhumaan työsuhde-edusta, kun minä puhuin työntekijän kokemuksesta.

En edes oikein tiedä mistä tässä väitellään, mutta väännetään nyt vielä kerran rautalangasta.

Työntekijät A ja B ovat töissä samassa firmassa ja tekevät samankaltaista työtä. Työntekijä A:lla ei ole etätyömahdollisuutta, mutta työntekijä B:llä on. Tuoko tämä etätyömahdollisuus (huom. ei ole pakko olla etänä jos ei halua) etua työntekijä B:lle?

Niin no, en kutsunut sitä työsuhde-eduksi, joten ollaan kai sen suhteen samoilla linjoilla.
No, jos semantiikkaan mennään, niin ei se etätyön tekeminen siltikään ole puhtaasti etu. Siis yleisesti ajatellen. Toki joillekin se voi sitä jopa ollakin. En silti näe elementtejä riittävästi siihen, että siitä voisi kaiken kattavasti etuna puhua. Juuri siitä syystä, että se ei läheskään kaikille ole edes 100% vapaaehtoinen kuvio. Ja koska siitä aiheutuu myös käytännössä ainakin jonkinlaisia haittojakin työntekijöille. Sekä kuluihin, mutta myös työhön liittyvään kuormitukseen liittyen. Toki parhaimmillaan kuormitusta helpottaviakin tekijöitä etätyössä on, mutta ei se ole silti vain sitä, että työntekijä saa pelkkää hyötyä ilman minkäänlaisia haittatekijöitä.
 
No, jos semantiikkaan mennään, niin ei se etätyön tekeminen siltikään ole puhtaasti etu. Siis yleisesti ajatellen. Toki joillekin se voi sitä jopa ollakin. En silti näe elementtejä riittävästi siihen, että siitä voisi kaiken kattavasti etuna puhua. Juuri siitä syystä, että se ei läheskään kaikille ole edes 100% vapaaehtoinen kuvio. Ja koska siitä aiheutuu myös käytännössä ainakin jonkinlaisia haittojakin työntekijöille. Sekä kuluihin, mutta myös työhön liittyvään kuormitukseen liittyen. Toki parhaimmillaan kuormitusta helpottaviakin tekijöitä etätyössä on, mutta ei se ole silti vain sitä, että työntekijä saa pelkkää hyötyä ilman minkäänlaisia haittatekijöitä.
Eli et pidä vapaaehtoista etätyönmahdollisuutta etuna työntekijälle? Hitsi kun tästä saisi jotain tutkimustulosta, mutta veikkaisin että aika moni työntekijä tätä etuna pitää.

Eikä tarvitse mennä mihinkään semantiikkaan kun tämä oli se mitä ihan aluksi sanoin, josta sinä sitten lähdit työsuhde-etuihin ja mihin kaikkeen juridiikkaan.
Mitä tulee siihen, että onko etätyö etu niin tottakai se on, jos se on vapaavalintaista.

Asia ei ollut tämän monimutkaisempi, joten siksi ihmettelen, että mistä tässä edes väitellään.
 
Eli et pidä vapaaehtoista etätyönmahdollisuutta etuna työntekijälle? Hitsi kun tästä saisi jotain tutkimustulosta, mutta veikkaisin että aika moni työntekijä tätä etuna pitää.

Eikä tarvitse mennä mihinkään semantiikkaan kun tämä oli se mitä ihan aluksi sanoin, josta sinä sitten lähdit työsuhde-etuihin ja mihin kaikkeen juridiikkaan.


Asia ei ollut tämän monimutkaisempi, joten siksi ihmettelen, että mistä tässä edes väitellään.
Niin, vaan kun se on niin, että suurimmalle osalle etätöitä tekeville ei ole 100% vapaaehtoista se etätyön tekeminen, vaan työnantaja määrittää vähintäänkin osittain sen, minkä verran ja minä päivinä saat etätöitä tehdä. Ja suurimmalle osalle etätöitä tekeville tulee myös ne haitat ja kulut etätyön tekemisestä, joten se ei ole pelkästään kategorisesti eduksi katsottavissa kuin äärimmäisen harvoille, jos todellisuudessa edes kenellekään. Sen voi toki todeta, että siinä on etujakin, mutta etätöiden tekeminen ei noin vain ole todettavissa siitä huolimatta puhtaaksi eduksi, kuin äärimmäisen harvoille. Edelleen, asia jolla on myös haitallisia vaikutuksia, ei ole puhtaasti etu, vaan siinä on sekä hyötyjä että haittoja. Se on silloin nimenomaan työn tekemisen muoto, eikä kuitenkaan varsinaisesti työhön liittyen etu.
 
Niin, vaan kun se on niin, että suurimmalle osalle etätöitä tekeville ei ole 100% vapaaehtoista se etätyön tekeminen, vaan työnantaja määrittää vähintäänkin osittain sen, minkä verran ja minä päivinä saat etätöitä tehdä. Ja suurimmalle osalle etätöitä tekeville tulee myös ne haitat ja kulut etätyön tekemisestä, joten se ei ole pelkästään kategorisesti eduksi katsottavissa kuin äärimmäisen harvoille. Sen voi toki todeta, että siinä on etujakin, mutta etätöiden tekeminen ei noin vain ole todettavissa siitä huolimatta puhtaaksi eduksi, kuin äärimmäisen harvoille. Edelleen, asia jolla on myös haitallisia vaikutuksia, ei ole puhtaasti etu, vaan siinä on sekä hyötyjä että haittoja. Se on silloin nimenomaan työn tekemisen muoto, eikä kuitenkaan varsinaisesti työhön liittyen etu.
Jos pystyy tekemään töitä kotoolta ja toimistolta, niin se silti on etu, vaikkei sitä käyttäisi ikinä hyödyksi. Se ei voi olla haitta, jos se on vapaaehtoista.

En pysty tätä enää selvemmin selittämään. Kaikki on siinä ensimmäisessä virkkeessä, jonka asiasta kirjoitin.
 
Viimeksi muokattu:
Jos pystyy tekemään töitä kotoolta ja toimistolta, niin se silti on etu, vaikkei sitä käyttäisi ikinä hyödyksi. Se ei voi olla haitta, jos se on vapaaehtoista.

En pysty tätä enää selvemmin selittämään. Kaikki on siinä ensimmäisessä virkkeessä, jonka asiasta kirjoitin.
Monessakin vapaaehtoisesti tehtävässä asiassa on haittojakin. Tuollaiset asiakokonaisuudet eivät silloin ole etuja itsessään, vaikka niissä voi olla vapaaehtoisesti asiaan suostumalla myös hyötyjä, ja yleensä jopa enemmän kuin haittoja, koska niihin on haluttu suostua. Silloin ei ole kuitenkaan enää silti edusta kokonaisuudessaan kyse, kun haittojakin on. Siksi se ei voi olla yleisessä keskustelussa etu, koska on täysin tulkinnallista ja subjektiivista milloin ja kenelle se on todella vain etu.

Ja edelleen haittoja ovat ne kotona jatkuvasti läsnä olevat kuormitustekijät sekä kustannukset, jotka työnantajat yleensä sysäävät työntekijän kontolle. On nimittäin todella harvinaista, että työnantaja maksaisi työntekijän puolesta mitään kuluja, mitä etätyön tekemisestä aiheutuu. Jos nyt kuitenkin olet siinä onnellisessa asemassa, että työnantaja maksaa noitakin kuluja puolestasi, niin kuulut kuitenkin yleismaailmallisesti sekä myös Suomessa hyvin pieneen vähemmistöön. Yleensähän työnantajat eivät maksa juuri mitään kotitoimistoon liittyviä kuluja työntekijöidensä puolesta, vaan saavat sitten tuota kautta nimenomaan itselleen kulusäästöjä, tai jopa tuloja, vuokraamalla omia tilojaan muille tahoille, kun etätyötä teettämällä vapautuu niitä omia tiloja.
 
Monessakin vapaaehtoisesti tehtävässä asiassa on haittojakin. Tuollaiset asiakokonaisuudet eivät silloin ole etuja itsessään, vaikka niissä voi olla vapaaehtoisesti asiaan suostumalla myös hyötyjä, ja yleensä jopa enemmän kuin haittoja, koska niihin on haluttu suostua. Silloin ei ole kuitenkaan enää silti edusta kokonaisuudessaan kyse, kun haittojakin on. Siksi se ei voi olla yleisessä keskustelussa etu, koska on täysin tulkinnallista ja subjektiivista milloin ja kenelle se on todella vain etu.

Ja edelleen haittoja ovat ne kotona jatkuvasti läsnä olevat kuormitustekijät sekä kustannukset, jotka työnantajat yleensä sysäävät työntekijän kontolle. On nimittäin todella harvinaista, että työnantaja maksaisi työntekijän puolesta mitään kuluja, mitä etätyön tekemisestä aiheutuu. Jos nyt kuitenkin olet siinä onnellisessa asemassa, että työnantaja maksaa noitakin kuluja puolestasi, niin kuulut kuitenkin yleismaailmallisesti sekä myös Suomessa hyvin pieneen vähemmistöön. Yleensähän työnantajat eivät maksa juuri mitään kotitoimistoon liittyviä kuluja työntekijöidensä puolesta, vaan saavat sitten tuota kautta nimenomaan itselleen kulusäästöjä, tai jopa tuloja, vuokraamalla omia tilojaan muille tahoille, kun etätyötä teettämällä vapautuu niitä omia tiloja.
Näissä argumenteissa olisi pointti silloin, jos työnantaja pakottaa työntekijän olemaan etänä. Jos taas työntekijä saa olla vaikka kaksi päivää per viikko etänä (huom. Ei ole pakko), niin silloin se on lisäoptio ja mahdollisuus, eli etu. Jotkut eivät ehkä sitä ikinä halua käyttää, toiset taas haluat. Ja silti se on etu.
 
Viimeksi muokattu:
Jos pystyy tekemään töitä kotoolta ja toimistolta, niin se silti on etu, vaikkei sitä käyttäisi ikinä hyödyksi. Se ei voi olla haitta, jos se on vapaaehtoista.

En pysty tätä enää selvemmin selittämään. Kaikki on siinä ensimmäisessä virkkeessä, jonka asiasta kirjoitin.
En sinänsä perillä tästä keskustelusta (en lukenut historiaa), mutta päätin heittää sekaan täysin sivusta oman hajatelman. Omalla kohdalla se, että omat työpaikat (monikossa, koska pandemian jälkeen duunipaikka vaihtanut muutaman kerran) ovat nykyään käytännössä etätyöpaikkoja on ollu itselle melkolailla negatiivinen kokemus. Se, että tiimikaverit etäilee (itse käyn toimistolla pääasiassa) on tehnyt omasta elämästä raskaampaa, koska on vaikeampi kommunikoida, tehdä yhteistyötä ja jakaa kokemuksia. Tämä pandemian puskema muutos työelämään on selkeästi huonontanut omaa työhyvinvointia, koska itselle toimistolla tapahtuvat kokemukset ja keskustelut ovat olleet tärkeitä ja elämää rikastavia asioita. Omasta sielusta kuolee pieni osa joka kerta kun liityn videopuhelupalaveriin. Mutta olenkin ollut onnekkaassa asemassa, että olen ollut töissä yrityksissä missä on ollut turvallinen ja tiivis yhteisö, ja toimistolla oleva toiminta on ollut rikasta ja hyödyllistä.
 
Viimeksi muokattu:
Näissä argumenteissa olisi pointti silloin, jos työnantaja pakottaa työntekijän olemaan etänä. Jos taas työntekijä saa olla vaikka kaksi päivää per viikko etänä (huom. Ei ole pakko), niin silloin se on lisäoptio ja mahdolisuus, eli etu. Jotkut eivät ehkä sitä ikinä halua käyttää, toiset taas haluat. Ja silti se on etu.
Edelleenkään ei minkään asian vapaaehtoisuus vielä tee asiasta sitten kuitenkaan etua. Eikä ainakaan yleiseen keskusteluun voi todeta, että tuo asia nyt vaan on etu. Ei edes vapaaehtoisena asiana. Joskus on pakko myös valita kahdesta pahasta omasta mielestään pienempi paha. Ja se nyt vaan on myöskin niin, että niitäkin ihmisiä on, jotka haluavat työskennellä aina toimistolla, ja se toki esim. oman työnantajanikin toimesta pyritään mahdollistamaan heille. Eli koska he ovat kyseiseen kuvioon vapaaehtoisesti halukkaita, niin silloinhan myös 100% toimistolla työskentely on sitten kai katsottava eduksi? No hitto soikoon, eipäs ole. Se on vain yksi työn tekemisen muoto, joka sopii toiselle tai toiseen tilanteeseen paremmin kuin toiseen. Aivan sama tilanne on etätyön tekemisen suhteen. Molemmissa on puolensa, ja molempia voidaan teettää vapaaehtoisuuden pohjalta, mutta harvemmin enää nykyään tehdään kumpaakaan 100% vapaaehtoisesti tai pakollakaan. Ainakaan toimistotyössä, vaan yhdistelmä etätyöstä ja lähityöstä on ylivoimaisesti yleisin tapa tehdä toimistotöitä. Itse suosin etätöitä enemmän, mutta en pidä silti sitä kaikkiin tilanteisiin ja kaikin tavoin etuna minullekaan.

Olen tässä asiassa senkin takia tarkkana, koska minulla on kokemusta siitä, että työnantajat voivat pyrkiä sumuttamaan työntekijöitä asialla ja voivat siis juuri selitellä etätyön olevan etu, jos haluttaisiinkin työnantajan toimesta käydä kauppaa ylipäätään henkilöstöeduista. Sellaiselta olen luottamusmiehenä sulkenut portit jo kauan sitten meidän yhtiöryhmässä, toteamalla juurikin sen, että kyse ei ole etätyön osalta edusta ja se on vain työn tekemisen muoto, josta toki parhaimmillaan molemmat osapuolet hyötyvät, vaikka haasteita ja ongelmiakin siihen liittyy. Loppujen lopuksi työnantaja on meilläkin jo vuosia sitten myöntänyt sen, ettei mistään edusta tai palkitsemisesta ole kyse etätyön osalta, vaan se on nimenomaan työn tekemisen muoto, joka sopii joillekin ja joihinkin tilanteisiin paremmin kuin toisille ja toisiin tilanteisiin.
 
Viimeksi muokattu:
Se, että tiimikaverit etäilee (itse käyn toimistolla pääasiassa) on tehnyt omasta elämästä raskaampaa, koska on vaikeampi kommunikoida, tehdä yhteistyötä ja jakaa kokemuksia. Tämä pandemian puskema muutos työelämään on selkeästi huonontanut omaa työhyvinvointia, koska itselle toimistolla tapahtuvat kokemukset ja keskustelut ovat olleet tärkeitä ja elämää rikastavia asioita. Omasta sielusta kuolee pieni osa joka kerta kun liityn videopuhelupalaveriin. Mutta olenkin ollut onnekkaassa asemassa, että olen ollut töissä yrityksissä missä on ollut turvallinen ja tiivis yhteisö, ja toimistolla oleva toiminta on ollut rikasta ja hyödyllistä.
Tämä on totta. Hyvä pointti. Etätyömahdollisuuden tarjomalla edulla voi olla välillisiä negatiivisia vaikutuksia työkavereihin. Asia johon on aika hankala löytää täysin vedenpitävää ratkaisua. Ehkä se, että kaikki tulisivat samana päivänä toimistolle, mutta harvemmin sekään toimii.

Edelleenkään ei minkään asian vapaaehtoisuus vielä tee asiasta sitten kuitenkaan etua. Eikä ainakaan yleiseen keskusteluun voi todeta, että tuo asia nyt vaan on etu. Ei edes vapaaehtoisena asiana. Joskus on pakko myös valita kahdesta pahasta omasta mielestään pienempi paha.
Mutta kun se on sitä. Jos tätä nyt vielä yrittää yksinkertaistaa niin se etu on valinnan mahdollisuus. Vapaus valita. Ei niinkään se etätyö itsessään.
Ja se nyt vaan on myöskin niin, että niitäkin ihmisiä on, jotka haluavat työskennellä aina toimistolla, ja se toki esim. oman työnantajanikin toimesta pyritään mahdollistamaan heille. Eli koska he ovat kyseiseen kuvioon vapaaehtoisesti halukkaita, niin silloinhan myös 100% toimistolla työskentely on sitten kai katsottava eduksi? No hitto soikoon, eipäs ole. Se on vain yksi työn tekemisen muoto, joka sopii toiselle tai toiseen tilanteeseen paremmin kuin toiseen. Aivan sama tilanne on etätyön tekemisen suhteen.
Mutta kun ei se mene näin. Toimistotyöskentely on se mihin yleensä pakotetaan, etätyö on vapaavalintainen mahdollisuus. Oli se sitten että on oltava toimistolla kahdesti viikossa tai kerran kuukaudessa tai mitä vaan. Jopa silloin kun ei ole mitään konttorilla olemisen läsnäolovelvoitetta, niin silloinkin on valinnan mahdollisuus.
Molemmissa on puolensa, ja molempia voidaan teettää vapaaehtoisuuden pohjalta, mutta harvemmin enää nykyään tehdään kumpaakaan 100% vapaaehtoisesti tai pakollakaan. Ainakaan toimistotyössä, vaan yhdistelmä etätyöstä ja lähityöstä on ylivoimaisesti yleisin tapa tehdä toimistotöitä. Itse suosin etätöitä enemmän, mutta en pidä silti sitä kaikkiin tilanteisiin ja kaikin tavoin etuna minullekaan.
Niin enhän minä tällaisesta mitään puhunut, tottakai nämä on yleensä hybridimalleja, mutta en myöskään ole kohdannut yhtään yritystä, jolla on konttori jossain, mutta pakotetaan etätöihin. Eli edelleen se etätyö on etu, jonka voi käyttää tai olla käyttämättä.
Olen tässä asiassa senkin takia tarkkana, koska minulla on kokemusta siitä, että työnantajat voivat pyrkiä sumuttamaan työntekijöitä asialla ja voivat siis juuri selitellä etätyön olevan etu, jos haluttaisiinkin työnantajan toimesta käydä kauppaa ylipäätään henkilöstöeduista. Sellaiselta olen luottamusmiehenä sulkenut portit jo kauan sitten meidän yhtiöryhmässä, toteamalla juurikin sen, että kyse ei ole etätyön osalta edusta ja se on vain työn tekemisen muoto, josta toki parhaimmillaan molemmat osapuolet hyötyvät, vaikka haasteita ja ongelmiakin siihen liittyy. Loppujen lopuksi työnantaja on meilläkin jo vuosia sitten myöntänyt sen, ettei mistään edusta tai palkitsemisesta ole kyse etätyön osalta, vaan se on nimenomaan työn tekemisen muoto, joka sopii joillekin ja joihinkin tilanteisiin paremmin kuin toisille ja toisiin tilanteisiin.
Mutta nyt lipsahdat taas jonnekin kauemmas työntekijän kokemuksesta. En missään vaiheessa puhunut siitä miten yritykset tämän näkevät tai mitä on sopimuksiin kirjoitettu, vain ja ainoastaan työntekijälle tarjotusta mahdollisuudesta.
 
Ylös Bottom