Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)

Assassin’s Creed Valhalla - viikinkiparta kasvamaan

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Nisupulla
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Ensiksi eilisen lisäpelaamisen jälkeen haluan todeta että tämä on tympeän alun jälkeen alkanutkin yllättäen maistumaan. Sitten noihin muihin pointteihin:

Siis hetkinen, kuulostaa taas siltä, kuin olisi pelattu ihan eri pelejä. Esim. Alussa Norjahan oli aika samankaltainen ja kokoinenkin kokonaisuus kuin se alun saari Odysseyssa. Eihän sitä muuta tekemistä alkanut tulla, ennen kuin lähdit tekemään sitä tehtävää, joka vie pelaajan tarinan mukana Brittein saarille.
No ei kyllä ole. Paljon hajanaisempi ja sen kautta isompi kokonaisuus. Tarkistin myös netistä näiden karttojen erot ja Odyssessa on se alkusaari isompi ja siellä varmasti oltiin pidempään jo sen kautta kuin mitä tässä Valhallassa, missä lähdetään veneilemään noin tunnin sisällä alusta. Ja se on tosi aikaisin kun ottaa huomioon että tuohon tuntiin kuuluu kaikki alkuvideot yms.

Minä sanon tällaista huonoksi rytmitykseksi ja olisin toivonut että alussa oltaisiin vaikka vähän totuteltu viikingin tai yksinäisen selviytyjän elämään mutta ei. Tässä on käytännössä yksi ainoa tehtävä/kohde, minkä jälkeen tuntuu olevan koko Norja - tai ainakin tosi iso osa siitä - riehuttavana.

Ja varmaan Odysseyssakin saattoi lähteä heilumaan ympäriinsä vaikka heti mutta kyse on siitä, millaisen kuvan peli pelaajalle antaa. Tässä työnnetään laiva alle ja sen jälkeen alkaa näkyä valopalloja kompassissa eikä edes selitetä että mitä ne on ja pitäisikö niiden perään mennä vaiko ei.

Breath of the Wild ei sekään antanut täysin selkeää suuntaa, vaan enemmänkin vain antoi maailman tutkittavaksi, mutta se teki sen sentään rehdimmin, niin että antoi vielä vähemmän selviä merkkejä mihin mennä. Tässä taas on päätehtävä mutta sen lisäksi koko ajan jotain "hei, tuolla on tollanen ja tuolla tollanen ja tässä tämmönen valopallo ja tässä toisen värinen ja ja ja".

Eikä siinä mitään mutta kun näitä tulee tuonne enkä edes ole ehtinyt ymmärtää mitä helvettiä ne kuvastaa. Olisi siis ollut ihan kiva lähteä vähän hillitymmin tuohon hommaan kuin hypätä melkein suoraan syvään päätyyn.

Enkä siis tiedä mitä edes tarkoitat "muulla tekemisellä" kun minulle "muu tekeminen" on kaikkea muuta kuin pääkohde. Ihan kaikki merkinnät kartalla ja kompassissa. Vähän jo pelottaa mitä siellä on jatkossa tulossa kun ilmeisesti Norjassa on vielä jarru päällä näissä.

Sitten tuohon rytmitykseen on pakko todeta, että eihän tuon kaltaisissa avoimen maailman peleissä se peli varsinaisesti määritä sinulle rytmiä, vaan sen teet sinä itse. Ihan sen mukaan miten paljon milloinkin haluat edetä suoraviivaisesti päätarinaa, tehdä sivutehtäviä, tai seikkailla ihan vaan vapaasti pelimaailmassa, tehden mitä milloinkin tulee mieleen tehdä. Jos haluat tiiviin rytmityksen, niin etenet sitten lähes koko ajan päätehtäviä eteenpäin. Muilla tavoin edetessä rytmitys on toki ihan toisenlainen.
Ei tämä ole minulle epäselvää eikä edes se ongelma, vaan se, miten niitä tekemisiä tarjotaan. Mikä pakko se on heti ämpäristä kaataa? Vai onko tämä Ubin ajatus hillitystä alusta ja tämä vain tästä yltyy kymmenkertaiseksi?

Huomasin toki jo että Odysseyn kartta on jo alkualueella paljon täydempi kuvakkeista kuin Valhallan mutta jos tässä kerran on (taas) "BIGGEST MAP EVER" niin varmasti viimeistään Norjan jälkeen tulee samanlaista tarjontaa esille.

Ihan samaan tapaan myös Odysseyssa valittiin miehen ja naisen väliltä, kummalla haluaa pelata, joka on ainakin itselleni juuri se mitä peleiltä usein toivonkin.
Niinhän siinä taisi olla mutta jotenkin tässä tuo tuntui tökeröltä kun oletin että se alun lapsi oli jo poika, joten se valinta hetkeä myöhemmin ihmetytti. En myöskään ymmärtänyt mikä se "automaattinen" (tms.) valinta siinä oli. Naisen se minulle tarjosi ja vaikka itselle ei ole ongelma viikinkinaiset, niin alun vuoksi aloin miettimään että vaihtaisi hahmon mieheksi.

Nyt kun tosin on tunti tai pari lisää alla niin ei tuo enää häiritse. Oli vain vähän pöljää ettei sitä hahmovalintaa voinut tehdä ennen hahmon näkemistä.

En myöskään pysty allekirjoittamaan mitenkään sitä, että näissä Ubin AC-peleissä ainakaan olisi tönköt hahmotkaan, päinvastoin luontevia ja hyvinkin erilaisilla ja mielenkiintoisilla persoonilla varustettuja hahmoja löytyy roppakaupalla. Kovin eri silminhän pelejä välillä katsotaan eri pelaajien toimesta. En nyt sinänsä lähtenyt väittelemään asiasta, että mikä on joku yleinen totuus, mutta sen halusin todeta, että nämä tietyt asiat näin ja koin vaan hyvinkin eri tavalla kuin sinä.
Itsellä vähän samat fiilikset kuin Horizonissa. Ei jää mikään hahmo kunnolla mieleen, ainakaan tässä alussa. Ehkä ongelma on sekin että tässä, kuten Horizonissa, niitä hahmoja tulee niin paljon. Joku Stellar Blade tarjosi kourallisen hahmoja koko pelin aikana, joten niiden kanssa pysyi paljon paremmin kärryillä ja jopa joku satunnainen kalastajaukko jäi paremmin mieleen kuin mitä tämän pelin ensimmäiset kohtaamiset hahmojen kanssa.

Ajan kanssa näihin varmaan tulee sidettä enemmän tai vähemmän mutta enpä voi mitään sille että alussa tuntuivat kovin "videopelimäisiltä" hahmoilta.

Sen voisin sinänsä myös todeta, että taistelun olen kokenut Valhallassa huonommaksi kuin Odysseyssa. Enemmän juuri kuvaamaasi nappien hakkaamista, kuin varsinaista taktisia elementtejä sisältävää taistelua, jota koin Odysseyssa olleen paremmin tasapainotettuna. Pelimaailman koin myös Odysseyssa mielenkiintoisempana, siis ihan vaan sen takia, että antiikin Kreikka kiiinnostaa minua enemmän kuin viikinkien ajat ja Britannian historia (vaikka sekin toki ihan ok kiinnostavaa oli). Vastaavasti ne mysteerit ja niihin liittyneet pikkutarinat tekivät sitten toisaalta Valhallaan rakenteellisesti parhaan pelimaailman kaikkiin AC-peleihin verrattuna.
Isoin ongelma itse on nyt ollut kuitenkin Stellar Blade. Tässä painelee nyt vähän jatkuvasti vääriä nappeja sen takia. Ei taistelu toki ihmeellistä ole mutta kun pääsee tuosta yli niin ei tämä nyt ehkä iso ongelma ole vaikka vähän itseääntoistavalta tuntuukin. Voi että kun saisi yhtä tyydyttävän taistelun kuin soulseissa tai vaikkapa Arkham-peleissä, missä aina oikein odotti että pääsee taistelemaan.

Nuo mysteerit tässä on olleet kyllä hauskoja ja mielenkiintoisia. Nyt on sukellettu kampaa, löydetty nukkuva vartija (minkä vuoksi tehtävä bugitti koska löysin vartijan etsijän vasta myöhemmin) ja autettu viikingin alkua metsästämään. Tuo viimeisin oli todella hauska kun toin tyypin luo suden että se saisi sen voitettua: pehmensin ensin sutta reilusti ja sittenkin tuntui että tyyppi varmaan kuolee, joten löin sutta pari kertaa lisää kunnes parkissa olevasta veneestä lensi nuoli ja susi kuoli, johon tämä sankari toteaa vain että "I KILLED IT!!!". :D

Tyyppi lähti huudellen sitten juoksemaan johonkin ja koko homman olisi kruunannut kun se olisi mennyt taistelemaan karhuja tai susia vastaan ja kuollut mutta juoksikin vain kotikyläänsä eikä tehnyt enää mitään. Harmi. Menetetty mahdollisuus tuossa kohtaa kun eihän kehittäjien olisi tarvinnut laittaa kuin tyyppi juoksemaan kohti lähintä villieläintä ja taistella, mistä olisi saatu ihan mahtava lopetus tuolle sankarille. Tai jos piti mennä kylään, niin olisi voinut mennä edes huutelemaan "kadulle" urotöistään. Nyt jäi vähän puolitiehen vaikka hauska kohtaus toki olikin.

Näistä tulee muuten GTA:n "strangers and freaks"-tapahtumat mieleen enkä ihmettele vaikka olisi isona inspiraationa ollutkin. Mitäpä näissä ei olisi tykkäämistä, näitä saa olla reilustikin.

Tuntuu, että tämä keskustelu varmasti ryöpsähtää lapasesta, mutta sen verran on pakko kommentoida, että kyllähän Valhalla rytmittää tekemistä. Siellä on aluekohtaiset tasosuositukset, jotka on niin korkeita, että ne on käytännössä vaatimuksia. Et siis voi vaan edetä suoraviivaisesti tarinassa, vaikka haluaisit, vaan peli pakottaa laahaavaan rytmitykseen, jossa hitaasti kerätään leveleitä tekemällä jotain muuta.
Joo, olen lukenut että kyliä tai suhteita pitäisi ilmeisesti ainakin rakennella Englannissa. Tulee vähän Shadow of Warin grindaus mieleen ajatuksena tuosta. Sekin on tosin itsellä pelaamatta ja nehän korjasi sitä jonkin verran myöhemmin.

Tosin en itse tarkoittanut alun rytmityksellä ihan tuollaista rajoittamista vaikka toki rajoittaminen on rytmittämistä sekin. Valhallassa menee rytmi pieleen ihan sillä että se vene tulee niin aikaisin ja aloituspaikan ja kohteen välillä on pitkä matka, missä on hirveästi kaikkea muuta, mihin huomion kiinnittyä. Olisi voinut aloittaa sieltä kylästi mieluummin.

Itse asiassa kylään saapumisen jälkeen lähdin hakemaan poronsarvia ja se metsässä samoilu ja metsästys jotenkin natsasi ja peli alkoi tuntua viihdyttävältä siinä kohtaa. Siitä eksyin sitten "valopalloille" eli random tapahtumille ja aarteille, mitkä nekin oli ainakin tässä kohtaa hauskoja hommia.

Siitä toki ihan helvetin iso miinus että en ole vieläkään saanut kuin yhdet poronsarvet vaikka niitä sarvellisia yksilöitä on ammuttu jo vaikka kuinka helvetisti. En pysty kuvailemaan kuinka typerää tuollainen suunnittelu on. Ei ole ainoa peli missä on tätä "et nyt saanutkaan tästä porosta sarvia vaikka sillä on ne päässä selvästi"-meininkiä on mutta aina yhtä perseestä tämä. Mikään logiikka ei selitä sitä miksei niitä sarvia voi siitä ottaa vaan se saalis tulee jollain RNG:llä.

Tottakai avoimen maailman pelit antavat tähän päälle kaikenlaista tekemistä, mutta myös se oli/on osittain Valhallan ongelma. Pelin sivutehtävät eivät ole mitenkään erityisen hyviä.
Hmm... Saapa nähdä mitä ne sivutehtävät sitten oikeasti on jos Ippenatorin mukaan ne tulee vasta Englannissa. Vielä ei mitään täysin turhaa ole tullut vastaan vaikka toki aarteiden ja muiden skannailu varmasti aika pian tylsäksi käykin.

Sitä en muuten ymmärrä että miksi linnulla ei voi merkitä vihulaisia? Jos tämä on joku realismi-juttu, niin onko sen skannauksen jatkuva käyttö kauheasti realistisempaa?
 
Itselle tämä Valhalla on ollut sarjan toiseksi heikoin, Shadows kirkkaasti ykkösenä siellä kökkölistalla. Valhallassa suurin ärsytys tulee siitä miten turhan pitkä peli on. Sen huomaa tietyssä kohdassa että sitä on pitkitetty tahallisesti kun on huomattu kuinka paljon lääniä tulikaan luotua peliin. Pakkohan ne kaikki alueet on saada jotenkin mukaan joten tarina ja tekeminen venyy kuin nälkävuosi. Varmaan neljästi jääny peli kesken kun se perkele ei vaan lopu vaikka kuinka juoksee päätehtäviä. Edelleen se kesken tossa kovalevyllä möllöttää :D
 
Itselle tämä Valhalla on ollut sarjan toiseksi heikoin, Shadows kirkkaasti ykkösenä siellä kökkölistalla. Valhallassa suurin ärsytys tulee siitä miten turhan pitkä peli on. Sen huomaa tietyssä kohdassa että sitä on pitkitetty tahallisesti kun on huomattu kuinka paljon lääniä tulikaan luotua peliin. Pakkohan ne kaikki alueet on saada jotenkin mukaan joten tarina ja tekeminen venyy kuin nälkävuosi. Varmaan neljästi jääny peli kesken kun se perkele ei vaan lopu vaikka kuinka juoksee päätehtäviä. Edelleen se kesken tossa kovalevyllä möllöttää :D
Keinotekoisen pitkittämisen näkee myös siinä, että ne alueet alkaa toistaa itseään. Ahaa, täällä olisi taas tällainen linnoitus mikä pitää vallata, mutta siinä on vaan vähän korkeampi hahmon tasosuositus. Sitten kun pelikello lähentelee 60 tuntia ja yrität vaan päästä tarinan loppuun, niin kyllä jossain on joku vähän pielessä.

Ja siis tykkäsin itse kuitenkin pelistä niin paljon että pelasin sen läpi kaikista näistä moitteista huolimatta, joten potentiaalia oli aivan älyttömästi, mutta peli vähän kuin tarkoituksella kampitti itseään.
 
Ylös Bottom