Joo, 165 tuntia ihan kaikkeen. Peli ja lisärit 100 prosenttisesti läpi. Ainakin trophyjen osalta. Luultavasti pitkälti myös pelin sisäisten tekemisten osalta mutta ei tietysti yhtään mitään sellaista, jotka toistuu loputtomiin tai generoi "tekemistä" tyhjästä.
Tässä Valhallassa ei onneksi ole tullut vastaan samanlaista "tekemistä loputtomasti"-hommaa, mitä oli aiemmissa - tai ainakin Odysseyssa. Ne toki pystyi skippaamaan mutta oli kyllä jotenkin niin yliampuva juttu että niin massiivisessa pelissä piti olla vielä joku sellainenkin. Jossain 007 First Lightissa ymmärtää sen harjoitustilan, jossa on ekstrahommaa kun peli on jotain 20 tuntia pitkä mutta näissä en kyllä näe että mikä tarve tuollaiselle oikeasti on. Tuollainen proseduaalinen tekemisen tehtailu luulisi olevan sitten tarjolla jos tekemistä olisi muutoin hillitymmin.
Mutta toki tähän voi taas vakiovastauksena todeta että "ei ole pakko tehdä" ja "ehkä joku niitä pelaa".
Vähän ärsyttää Ubin tapa laittaa peleihinsä kaikkea. Vähän kuin eivät itsekään tietäisi mitä haluavat pelinsä olevan, joten ne ammutaan täyteen kaikkea että varmasti miellytetään jokaista. Itse tykkään kaikessa taiteessa enemmän siitä että tekijöillä on visio kuin vain halu miellyttää mahdollisimman montaa.
Toki pelit on myös taiteen ja viihteen lisäksi bisnestä, joten sen kautta ymmärrän että enemmän tai vähemmän pitää tehdä tuote, jolle mahdollisimman moni löytää ostamisen aihetta. Lopputulos on vain tällaisten kautta on helposti kädenlämpöinen teos, joka ehkä viihdyttää mutta ei tarjoa kuluttajan aisteille, älylle tai muullekaan mitään haastetta millään tavalla. Vähän kuin tekoälyn teokset, joissa otetaan keskiarvo kaikesta olemassa olevasta materiaalista.
Ja tämä enemmän yleistä kritisointia tuosta tavasta. Valhalla on kyllä maistunut vaikka sillä ehkä nuo viat onkin kannettavanaa. Samaa tekee Sony omissa "blockbuster-Sony-AAA"-teoksissaan. Ne on varman päälle tehtyjä ja viihdyttäviä samoista syistä kuin Ubin teokset: laskut pitää maksaa eli saada tuote miellyttämään mahdollisimman isoa massaa.
Vaan tässäkin kirjoittaessa olisi vain himo päästä Englantiin takaisin. Valhalla on tässä kohtaa itselle heittämällä paras AC. En ihan odottanut, varsinkaan alun tympeiden fiilisten jälkeen. Itseäni toistaen täytyy silti yhä todeta se pelko että ähky saattaa uhkata myöhemmin. Ja toki olen tykännyt myös Originsista ja Odysseysta mutta niissä on se vika että lopussa jää paskan maku suuhun kun ne ei lopu ikinä ja on toistaneet lopettaessa itseään jo helvetin kauan. Valhalla on alun perusteella korjannut noiden vikoja mutta vaikea uskoa etteikö tämänkin kanssa ähkyä saisi. Enkä puhu vielä edes lisäreistä yhtään mitään.
Tosin ajattelin pelata 007 First Lightin välissä, joten se varmasti lievittää tai siirtää ähkyn saapumista.
Toistan vielä sen useasti luetun toteamuksen: AC-pelit tai Ubin teokset yleensä ei ole sinänsä huonoja, mutta ne on yksinkertaisesti liian paisutettuja. Harmittaa että pelin hyvät fiilikset pilataan sillä että niitä tungetaan kurkusta alas liikaa. Suklaakin on maistuvaa mutta jos sitä on kilokaupalla niin tulee vain paha olo.
