Mafia II Definitive Edition
Jo ensimmäinen Mafia joitain kuukausia sitten pelattuna maistui todella hyvin, ja tämä kakkososa tekee kaiken vielä piirun verran paremmin. Mafia II noudattaa samanlaista elokuvamaista kerrontaa kuin ykkönen, mutta tällä kertaa pelaajalla on myös enemmän vapautta tutkia pelin tapahtumapaikkana toimivaa kaupunkia: esimerkiksi kivijalkamyymälöissä tai ravintoloissa voi asioida vapaasti. Tai sitten voi ryöstää liikkeiden kassoja, jos rahapula iskee. Kaupunkiin on myös tuttuun Mafia-pelisarjan tyyliin kätketty pikku kerättävää, tällä kertaa etsintäkuulutusjulisteita ja tissilehtiä. Kovin tarpeelliselta keräily ei tässä(kään) Mafiassa vaikuta, ja itseltäni koko homma unohtui tarinan edetessä. Autoja voi varastaa joko kiskaisemalla kuljettaja ulos ohjaamosta tai tiirikoimalla pysäköidyn auton ovi auki.
Grafiikka ei ole sen parempaa kuin ykkösosassa, eikä oikein edusta enää tätä päivää, mutta se ajaa asiansa, ja kaupungista on saatu yllättävänkin immersiivinen. Hetkittäin tuli vahvasti tunne, että olisi ollut itsekin paikan päällä Empire Bayssa. Eritoten äänimaailma on todella onnistunut ja realistisen kuuloinen.
Tarina on ykkösosan tavoin silkkaa timanttia, ja päähenkilö Vito Scalettan tapahtumarikkaaseen elämään tempautui vahvasti mukaan. Uuden chapterin aloitti aina odottavin mielin. Kaiken kaikkiaan peli on hieman ykkösosaa tapahtumarikkaampi ja yllättäviä käänteitä piisaa. Hieman enemmän olisin kaivannut räiskintää, mutta toisaalta silloin pelin elokuvamaisuus olisi voinut kärsiä, ja peli olisi muuttunut enemmänkin "perinteiseksi" räiskintäpeliksi. Yhtään varsinaisesti tylsää vaihetta en pelissä kokenut kuitenkaan olleen.
Koska joitain moitittavaa pitää myös mainita, niin karuhkon grafiikan lisäksi pelihahmon ohjattavuus on kömpelöä ja hieman vaikeasti hallittavaa taistelutilanteissa - aivan kuten trilogian muissakin osissa. Autolla ajaminen on kuitenkin harvinaisen miellyttävää. Siihen olisi toki kaivannut hieman enemmän realismia: punaisia päin esimerkiksi sai huristella huoletta, vaikka poliisiauto olisi ollut samassa risteyksessä, mitään reaktiota ei virkavallan suunnasta tule. Rajuun ylinopeuteen sentään vaivautuvat puuttumaan, ja lähtevät myös perään, jos on etsintäkuulutettu rekisterikilpi. Jokaisessa asekaupassa myös näytti olevan sama ukko myyjänä, ainakin niissä missä itse kävin. Kaiken kaikkiaan kuitenkin todella onnistunut ja tiukasti otteessaan pitävä mafiapläjäys.
Pelattu: XSS. Arvosana: 9/10.
Crysis Remastered
Jostain syystä tämäkin pelisarja on mennyt kokonaan tutkani alta. Nimi oli tuttu, mutta siinä se. Parempi kuitenkin tutustua myöhään kuin ei milloinkaan, sillä tämä on yksi parhaista pelaamistani FPS-peleistä. Todella toimiva tekele edelleen, etenkin ollakseen alun perin vuonna 2007 julkaistu. Pelasin tämän Switch Litellä, ja tuohon käsikonsolitilaan peli sopi hienosti. Hieman ikääntynyt (vaikkakin sinänsä värikäs ja paljon yksityiskohtia sisältävä) visuaalinen ilme ei ottanut silmiin näin pelaten, en tiedä olisiko se häirinnyt isommallakaan näytöllä.
Pelin ohjaus on harvinaisen toimiva, enkä keksi siitä oikein mitään valittamista. Liikkuminen, aseiden vaihto, taisteluasun toimintojen käyttö ym. olivat kaikki helppoa ja sujuvaa. Ei tullut tiukoissakaan taistelutilanteissa juurikaan sekoilua näppäinten kanssa tai virhevalintoja. Haastavuudeltaan peli on kyllä aika vaikea, ja jouduinkin vaihtamaan helpoimmalle vaikeustasolle kesken pelin. Checkpointit ovat ajoittain todella etäällä toisistaan ja viholliset ovat taitavia naamioitumaan viidakon kätköihin, ja niitä on välillä runsaasti. Isompien vihollisalueiden putsaaminen vaati todellakin kärsivällisyyttä, ja ukkoja on napsittava kylmästi yksi kerrallaan virheliikkeitä vältellen. "Checkpoint"-tekstin ilmaantuminen ruutuun olikin tällaisen operaation jälkeen aina hyvin palkitseva hetki.
Melko täydellinen pelikokemus kaiken kaikkiaan, mutta pituutta pelillä olisi voinut olla enemmänkin, vaikka ei tätä erityisen lyhyeksikään peliksi voi sanoa. Onneksi on jatko-osat, jotka onkin jo laitettu tilaukseen.
Pelattu: Switch Lite. Arvosana: 9.5/10
Jo ensimmäinen Mafia joitain kuukausia sitten pelattuna maistui todella hyvin, ja tämä kakkososa tekee kaiken vielä piirun verran paremmin. Mafia II noudattaa samanlaista elokuvamaista kerrontaa kuin ykkönen, mutta tällä kertaa pelaajalla on myös enemmän vapautta tutkia pelin tapahtumapaikkana toimivaa kaupunkia: esimerkiksi kivijalkamyymälöissä tai ravintoloissa voi asioida vapaasti. Tai sitten voi ryöstää liikkeiden kassoja, jos rahapula iskee. Kaupunkiin on myös tuttuun Mafia-pelisarjan tyyliin kätketty pikku kerättävää, tällä kertaa etsintäkuulutusjulisteita ja tissilehtiä. Kovin tarpeelliselta keräily ei tässä(kään) Mafiassa vaikuta, ja itseltäni koko homma unohtui tarinan edetessä. Autoja voi varastaa joko kiskaisemalla kuljettaja ulos ohjaamosta tai tiirikoimalla pysäköidyn auton ovi auki.
Grafiikka ei ole sen parempaa kuin ykkösosassa, eikä oikein edusta enää tätä päivää, mutta se ajaa asiansa, ja kaupungista on saatu yllättävänkin immersiivinen. Hetkittäin tuli vahvasti tunne, että olisi ollut itsekin paikan päällä Empire Bayssa. Eritoten äänimaailma on todella onnistunut ja realistisen kuuloinen.
Tarina on ykkösosan tavoin silkkaa timanttia, ja päähenkilö Vito Scalettan tapahtumarikkaaseen elämään tempautui vahvasti mukaan. Uuden chapterin aloitti aina odottavin mielin. Kaiken kaikkiaan peli on hieman ykkösosaa tapahtumarikkaampi ja yllättäviä käänteitä piisaa. Hieman enemmän olisin kaivannut räiskintää, mutta toisaalta silloin pelin elokuvamaisuus olisi voinut kärsiä, ja peli olisi muuttunut enemmänkin "perinteiseksi" räiskintäpeliksi. Yhtään varsinaisesti tylsää vaihetta en pelissä kokenut kuitenkaan olleen.
Koska joitain moitittavaa pitää myös mainita, niin karuhkon grafiikan lisäksi pelihahmon ohjattavuus on kömpelöä ja hieman vaikeasti hallittavaa taistelutilanteissa - aivan kuten trilogian muissakin osissa. Autolla ajaminen on kuitenkin harvinaisen miellyttävää. Siihen olisi toki kaivannut hieman enemmän realismia: punaisia päin esimerkiksi sai huristella huoletta, vaikka poliisiauto olisi ollut samassa risteyksessä, mitään reaktiota ei virkavallan suunnasta tule. Rajuun ylinopeuteen sentään vaivautuvat puuttumaan, ja lähtevät myös perään, jos on etsintäkuulutettu rekisterikilpi. Jokaisessa asekaupassa myös näytti olevan sama ukko myyjänä, ainakin niissä missä itse kävin. Kaiken kaikkiaan kuitenkin todella onnistunut ja tiukasti otteessaan pitävä mafiapläjäys.
Pelattu: XSS. Arvosana: 9/10.
Crysis Remastered
Jostain syystä tämäkin pelisarja on mennyt kokonaan tutkani alta. Nimi oli tuttu, mutta siinä se. Parempi kuitenkin tutustua myöhään kuin ei milloinkaan, sillä tämä on yksi parhaista pelaamistani FPS-peleistä. Todella toimiva tekele edelleen, etenkin ollakseen alun perin vuonna 2007 julkaistu. Pelasin tämän Switch Litellä, ja tuohon käsikonsolitilaan peli sopi hienosti. Hieman ikääntynyt (vaikkakin sinänsä värikäs ja paljon yksityiskohtia sisältävä) visuaalinen ilme ei ottanut silmiin näin pelaten, en tiedä olisiko se häirinnyt isommallakaan näytöllä.
Pelin ohjaus on harvinaisen toimiva, enkä keksi siitä oikein mitään valittamista. Liikkuminen, aseiden vaihto, taisteluasun toimintojen käyttö ym. olivat kaikki helppoa ja sujuvaa. Ei tullut tiukoissakaan taistelutilanteissa juurikaan sekoilua näppäinten kanssa tai virhevalintoja. Haastavuudeltaan peli on kyllä aika vaikea, ja jouduinkin vaihtamaan helpoimmalle vaikeustasolle kesken pelin. Checkpointit ovat ajoittain todella etäällä toisistaan ja viholliset ovat taitavia naamioitumaan viidakon kätköihin, ja niitä on välillä runsaasti. Isompien vihollisalueiden putsaaminen vaati todellakin kärsivällisyyttä, ja ukkoja on napsittava kylmästi yksi kerrallaan virheliikkeitä vältellen. "Checkpoint"-tekstin ilmaantuminen ruutuun olikin tällaisen operaation jälkeen aina hyvin palkitseva hetki.
Melko täydellinen pelikokemus kaiken kaikkiaan, mutta pituutta pelillä olisi voinut olla enemmänkin, vaikka ei tätä erityisen lyhyeksikään peliksi voi sanoa. Onneksi on jatko-osat, jotka onkin jo laitettu tilaukseen.
Pelattu: Switch Lite. Arvosana: 9.5/10