FleeingNevada
Toimitus
Näin mädättäjä-suvakki-vihervassarina sitä ihan mielellään näkee sellaista agendaa myös peliviihteessä, jonka pohjavire on ainakin omasta näkökulmastani kollektiivisemmin positiivinen (mm. luonnonsuojelu, tasa-arvo) ja pyrkii yleisesti hyvään. Ja kyllä minä myös nämä itselleni mieluisat teemat tunnistan agendaksi.
Agendan ei tarvitse olla läpinäkyvän päälleliimattua, vaan hyvä käsikirjoittaja osaa kyllä kirjottaa aihioita luontevaksi osaksi tarinaa. Hyvä esimerkki on Psychonauts 2, jossa käsitellään mm. saman sukupuolen välisiä suhteita ja alkoholismia todella humaanilla tavalla, eikä tässä pelissä empaattinen sanoma koskaan tunnu tulevan tuputettuna, vaan se on kiinteä osa seikkailua erilaisten ihmisten mielien syövereissä.
Kuten mestari Tim Schafer itse sanoo, lyö aina ylöspäin, älä ikinä alaspäin:
“I first heard this quote a while ago, always punch up, never punch down,” Schafer said. “Like, it doesn’t seem that funny to be mean to someone who has less power than you or is less fortunate”.
Ja samalta suunnalta myös ihan yleisesti tähän hieman laukalle lähteneeseen keskusteluun muistutus:
"The first time we just kind of instinctively treated all the characters with empathy, and wanted to show that whenever you meet someone who’s behaving badly, you don’t know what’s going on inside their mind, there might be something they’re fighting inside their mind or struggling with or scared of that you should think about,”
Viisaita sanoja.
Lähde: https://www.nme.com/features/gaming...ophy-always-punch-up-never-punch-down-3011612
Tämä on naulan kantaan.
Myös pitää huomioida, että taide heijastaa yhteiskuntaa ja mitä vanhemmaksi pelitaide kasvaa, sitä monimutkaisempia ja ulotteisimpia asioita se käsittelee. Kuten muutkin taiteenlajit, se ansaitsee ja tarvitsee mediakritiikkiä ja tutkimusta, jotta se voi kehittyä. Mitä monipuolisempia arvosteluja ja kritiikkejä peleistä saadaan, sen parempi.