Ei itelläkään kavereita oo. Aina kaverit olleet koulusta tai työpaikoilta. Sit ku siirty esim yläasteelta amikseen, vanhat kaverit jäi ja uudet tuli.
Muutaman vuoden sisällä koulujen loppumisesta niin katosi nekin.
Työpaikoilta sit saanutkin aina kavereita kenen kanssa ollaan töiden ulkopuolellakin oltu tekemisissä, mutta kun joku muu vaihtaa firmaa, tai itse, niin nekin kuihtuu.
Nyt olen kohta 2v ollu tapaturmaeläkkeellä (sitä ennenkin 3-6kk jaksoja pari), niin ei ole töistä kukaan ollut ekan 2kk jälkeen yhteyksissä, enkä oo sit itsekään jaksanut olla.
Nyt oma terveydentila vieläpä sellainen, että olen käytännössä oman tontin sisällä ”vankina”, enkä pääse ilman ulkopuolisia minnekään, enkä oikeastaan halua lähteäkään kipujen vuoksi.
Itse kanssa olen todella ujo ja Aspergerin takia sosiaalisesti erittäin kömpelö (jonka seurauksena jo netissä tulen jatkuvasti väärinymmärretyksi).
Toisaalta kuormitun äänistä, hälinästä ja liikkeestä, eli en missään kaupungin keskustassa pysty kyl olemaan myöskään ja ihmisten kanssa en kauheasti sinällään halua olla tekemisissä.
Mut 2v ”yksinolon” jälkeen on vähän fiilis et ois kiva jos esim kerran kuussa kävis edes joku vähä pelaa kimpas pleikkaa, tai ajelee rc autoilla tos pihalla tai jotain. Siis muutkin kuin lapset/vaimo
Mut ku asuu keskellä korpea niin tänne kukaan suostu/halua tulla. Toisaalta vanhoista ”kavereista” käytännössä kukaan ei ole kiinnostunut niistä mistä minä, tai ainakaan niistä mitä tässä kunnossa voin tehdä.