Sekiro: Shadows Die Twice

[m_vierimaa]

Vaikka oppisi jonkin asian, ei se automaattisesti tarkoita, että pitäisi siitä. Itselleni parry-tyyppinen pelaaminen on juuri tällainen asia. Se vaatii liian tarkkaa keskittymistä, jolloin pelaaminen menee vain liian työlääksi, jotta voisin siitä nauttia. Ei ole niinkään oppimisesta, vaan tuosta itselleni sopimattomasta liian tiukasta keskittymisestä tarkkuuteen sekä sen mukanaan tuomasta työläydestä kyse. Samasta syystä jäi pistooliparryn käyttäminen kokonaan Bloodbornessa. Hyvin pystyi pelin kuitenkin pelaamaan läpi niinkin. Koulussakin aikoinaan pärjäsin matematiikassa sinänsä hyvin, mutta en voinut kuitenkaan sietää sitä aineena. Osaaminen ei siis ole tae siitä, että joku asia on mieleinen.

Veihän tuo blokin opettelu jonkin aikaa, mutta sitten kun sen taitaa, se kyllä lisää nautintoakin itselläni. Omalla kohdalla se ei rasita pollaa vaan ennemminkin lisää hauskuutta kun monet alun haasteelliset kohdat alkoivat tuntua läpihuutojutulta. Pelasin bloodbornen läpi ilman pistooliparrya, mutta olihan se paljon hauskempaa tehdä visceral attackeja kun senkin taidon Sekiron jälkeen opettelin.

Tykkään myös shmupeista ja osasta musiikkirytmipelejä. Kenttien muistaminen Soulsbornen tapaan on shmupeissa hyvin yleistä. Jostain syystä Dark soulssien parry ei ole kiinnostanut minua, kilven heiluttaminen tuntuu pöljältä ja pelkällä väistölläkin pärjää.

Voihan olla että Frommilla ajateltiin Soulsborne väistön istuvan huonosti feodaaliseen Japaniin ja siksi blokin rooli haluttiin nostaa korkeammalle. Varsinainen shokki itselle tuli kyllä bossien kohdalla, kun ymmärsin että minkäänlaista apua ei Sekirossa saa. Siihen saakka olin luottanut aina tarvittaessa online apureihin.

 

[Pazuzu]

Eipä tää nyt vaikee sit ollut kun haki vähän attack poweria.

 

[templar]

Nyt kun Sekiroa on viime aikoina aika paljon namedroppailtu eri yhteyksissä (Stellar Blade, Rise of the Ronin, Lies of P, Wo Long yms. yms.) niin päätinpä ottaa tämän uudestaan peluuseen, sillä tämä on ainoa Fromsoftin moderneista peleistä, joka on vain kertaalleen pelattu perinpohjaisesti kaikkia trophyjä myöten läpi. Uskomatonta että tämänkin julkaisusta tulee jo 5 vuotta! Joten ei ihme että vaikutteita monista peleistä löytyykin jo.

Tarkoitus oli tätä ns. "Sivupelinä" pelata ja aina välillä hypätä jatkamaan kun siltä tuntuu ettei jaksa nykypelien läpsyttely combattia. Ihan vasta muutama tunti uudesta tallennuksesta aloitettu.

Onhan tää perkeleen kova peli edelleen ja aika moni vaikutteita ottanut kalpenee rinnalla välittömästi. Tarpeeksi pitkä aika on kulunut että saa aivoja taas tosissaan totutella miekkojen kolisteluun, joka on erittäin haastavaa mutta myös erittäin tyydyttävää. Mahtava peli! 5/5