Sekiro: Shadows Die Twice

[m_vierimaa]

Vaikka oppisi jonkin asian, ei se automaattisesti tarkoita, että pitäisi siitä. Itselleni parry-tyyppinen pelaaminen on juuri tällainen asia. Se vaatii liian tarkkaa keskittymistä, jolloin pelaaminen menee vain liian työlääksi, jotta voisin siitä nauttia. Ei ole niinkään oppimisesta, vaan tuosta itselleni sopimattomasta liian tiukasta keskittymisestä tarkkuuteen sekä sen mukanaan tuomasta työläydestä kyse. Samasta syystä jäi pistooliparryn käyttäminen kokonaan Bloodbornessa. Hyvin pystyi pelin kuitenkin pelaamaan läpi niinkin. Koulussakin aikoinaan pärjäsin matematiikassa sinänsä hyvin, mutta en voinut kuitenkaan sietää sitä aineena. Osaaminen ei siis ole tae siitä, että joku asia on mieleinen.

Veihän tuo blokin opettelu jonkin aikaa, mutta sitten kun sen taitaa, se kyllä lisää nautintoakin itselläni. Omalla kohdalla se ei rasita pollaa vaan ennemminkin lisää hauskuutta kun monet alun haasteelliset kohdat alkoivat tuntua läpihuutojutulta. Pelasin bloodbornen läpi ilman pistooliparrya, mutta olihan se paljon hauskempaa tehdä visceral attackeja kun senkin taidon Sekiron jälkeen opettelin.

Tykkään myös shmupeista ja osasta musiikkirytmipelejä. Kenttien muistaminen Soulsbornen tapaan on shmupeissa hyvin yleistä. Jostain syystä Dark soulssien parry ei ole kiinnostanut minua, kilven heiluttaminen tuntuu pöljältä ja pelkällä väistölläkin pärjää.

Voihan olla että Frommilla ajateltiin Soulsborne väistön istuvan huonosti feodaaliseen Japaniin ja siksi blokin rooli haluttiin nostaa korkeammalle. Varsinainen shokki itselle tuli kyllä bossien kohdalla, kun ymmärsin että minkäänlaista apua ei Sekirossa saa. Siihen saakka olin luottanut aina tarvittaessa online apureihin.

 

[Pazuzu]

Eipä tää nyt vaikee sit ollut kun haki vähän attack poweria.

 

[templar]

Nyt kun Sekiroa on viime aikoina aika paljon namedroppailtu eri yhteyksissä (Stellar Blade, Rise of the Ronin, Lies of P, Wo Long yms. yms.) niin päätinpä ottaa tämän uudestaan peluuseen, sillä tämä on ainoa Fromsoftin moderneista peleistä, joka on vain kertaalleen pelattu perinpohjaisesti kaikkia trophyjä myöten läpi. Uskomatonta että tämänkin julkaisusta tulee jo 5 vuotta! Joten ei ihme että vaikutteita monista peleistä löytyykin jo.

Tarkoitus oli tätä ns. "Sivupelinä" pelata ja aina välillä hypätä jatkamaan kun siltä tuntuu ettei jaksa nykypelien läpsyttely combattia. Ihan vasta muutama tunti uudesta tallennuksesta aloitettu.

Onhan tää perkeleen kova peli edelleen ja aika moni vaikutteita ottanut kalpenee rinnalla välittömästi. Tarpeeksi pitkä aika on kulunut että saa aivoja taas tosissaan totutella miekkojen kolisteluun, joka on erittäin haastavaa mutta myös erittäin tyydyttävää. Mahtava peli! 5/5

 

[Remeded]

Kaivetaan nyt tämäkin hämähäkin ja pölyn seassa ollut ketju esiin. Joo kyllä meitsi on pikkasen myöhässä juhlista, koko maailma jo pelannut pelin läpi. Ohan tässä toisaalta ehkä hyviäkin puolia, ei ehkä ihan näin kauan olisi kuitenkaan tarvinnut odottaa, tai noh en mä odottanut, peli vaan aina jäänyt ja siirtynyt,unohtunut sekä muita pelejä ostettu tämä sijasta. Mutta syy miksi parempi nyt koska tämä pyörii PS5 nätisti kuin mikä, toki en ole PS4 tätä pelannut mut oletan että ei varmasti ollut näin sulavaa.

Voi miksi ne ei voi bloodborneen tehää tämmöstä, ei tarvitse mitään PS5 versiota, pelkkä päivitys riittää. Tämä tosiaan ainoa From Softwaren souls peli mitä en oo pelannut ja tosiaan tämä ei pelattavuudeltaan ole sitä perinteistä souls meininkiä mitä dark soulsit, demons soulsit ja kaikki ne frommin aikasemmat.

Mielestäni ihan eri peli oikeestaan souls lisukkeilla maustettu, tässä hypitää, kiivetään, hiiviskellään, ninjaillaan ja taistelu painottu torjumiseen ja täydellisiin ajoituksiin, ei oo kai? Sitä perinteistä soulsien farmaamista ja statsien kasvattamista. Olen siis vielä aivan alussa, mutta nyt voin jo sanoo että luvassa on kova peli, ja mulle ei ole väliä onko peli julkaistu just nyt tänään vai pelaanko ekaa kertaa 7 vuoden päästä, jos peli on hyvä se on hyvä.

Ainoa miinus mitä näissä sit on erilaista tämmöselle juhlista Matti Myöhäiselle että kaikki on jo pelin pelannut eikä voi sit mehustella ja kertoa vaikka tällei foorumilla omista seikkailuistaan ja lukea samalla toisten tarinoita. Vaikka se ei nyt ole mitenkään pääasia mutta ohan se jotenkin hauskaa jonkun uuden suuremman pelin julkaisussa olla tuoreena mukana.

Mutta ei se mitään, jatketaan tässä seikkailuja ja tulen sitten itselleni tänne kertomaan kuinka olin lähellä heittää pleikkarin partsilta kun meni 1000 yritystä jonkun pomon taistelussa.

Edit: Puhekieleksi valitsin japanin, jotenkin pelit missä on Japani vahvasti esillä, gOt, Yakuzat, ym ei vaan sovi englanti. Jotain arvostelui kattonut missä puhekielenä englanti ei vaan jotenkin sovi tunnelmaan.

Ei tarinakaa ihan perseeltä vaikuta vaikka alussa onkin, noh melko perus souls tyyppinen mysteerimeininki. Mut joo, ehkä nyt vois ottaa vähän unta palloon ja kattellaan jospa huomenna lissee!

 

[Hulikopteri]

Kaivetaan nyt tämäkin hämähäkin ja pölyn seassa ollut ketju esiin. Joo kyllä meitsi on pikkasen myöhässä juhlista, koko maailma jo pelannut pelin läpi. Ohan tässä toisaalta ehkä hyviäkin puolia, ei ehkä ihan näin kauan olisi kuitenkaan tarvinnut odottaa, tai noh en mä odottanut, peli vaan aina jäänyt ja siirtynyt,unohtunut sekä muita pelejä ostettu tämä sijasta. Mutta syy miksi parempi nyt koska tämä pyörii PS5 nätisti kuin mikä, toki en ole PS4 tätä pelannut mut oletan että ei varmasti ollut näin sulavaa.

Voi miksi ne ei voi bloodborneen tehää tämmöstä, ei tarvitse mitään PS5 versiota, pelkkä päivitys riittää. Tämä tosiaan ainoa From Softwaren souls peli mitä en oo pelannut ja tosiaan tämä ei pelattavuudeltaan ole sitä perinteistä souls meininkiä mitä dark soulsit, demons soulsit ja kaikki ne frommin aikasemmat.

Mielestäni ihan eri peli oikeestaan souls lisukkeilla maustettu, tässä hypitää, kiivetään, hiiviskellään, ninjaillaan ja taistelu painottu torjumiseen ja täydellisiin ajoituksiin, ei oo kai? Sitä perinteistä soulsien farmaamista ja statsien kasvattamista. Olen siis vielä aivan alussa, mutta nyt voin jo sanoo että luvassa on kova peli, ja mulle ei ole väliä onko peli julkaistu just nyt tänään vai pelaanko ekaa kertaa 7 vuoden päästä, jos peli on hyvä se on hyvä.

Ainoa miinus mitä näissä sit on erilaista tämmöselle juhlista Matti Myöhäiselle että kaikki on jo pelin pelannut eikä voi sit mehustella ja kertoa vaikka tällei foorumilla omista seikkailuistaan ja lukea samalla toisten tarinoita. Vaikka se ei nyt ole mitenkään pääasia mutta ohan se jotenkin hauskaa jonkun uuden suuremman pelin julkaisussa olla tuoreena mukana.

Mutta ei se mitään, jatketaan tässä seikkailuja ja tulen sitten itselleni tänne kertomaan kuinka olin lähellä heittää pleikkarin partsilta kun meni 1000 yritystä jonkun pomon taistelussa.

Edit: Puhekieleksi valitsin japanin, jotenkin pelit missä on Japani vahvasti esillä, gOt, Yakuzat, ym ei vaan sovi englanti. Jotain arvostelui kattonut missä puhekielenä englanti ei vaan jotenkin sovi tunnelmaan.

Ei tarinakaa ihan perseeltä vaikuta vaikka alussa onkin, noh melko perus souls tyyppinen mysteerimeininki. Mut joo, ehkä nyt vois ottaa vähän unta palloon ja kattellaan jospa huomenna lissee!

En muista, että pelasinko ihan julkaisun aikaan mutta aika pian sen jälkeen. Alusta oli PS4 ja kyllä se.pyöri sulavasti. Ainakin paremmin kuin Bloodborne.

Muutenkin pidän tätä parempana pelinä. Tämä.on Fromin pelien parhaimmistoa helposti. Suurin syy on taistelumekaniikka. Se klikkasi vaan niin kovaa.

On pelissä myös lukuisia muitakin syitä, miksi upotin peliin lähemmäksi 150h. Harvaan pelin olen niin paljon upottanut aikaa.

Nyt rupesi tekemään mieli pelata tätäkin

 

[shamaniac]

Ainoa miinus mitä näissä sit on erilaista tämmöselle juhlista Matti Myöhäiselle että kaikki on jo pelin pelannut eikä voi sit mehustella ja kertoa vaikka tällei foorumilla omista seikkailuistaan ja lukea samalla toisten tarinoita. Vaikka se ei nyt ole mitenkään pääasia mutta ohan se jotenkin hauskaa jonkun uuden suuremman pelin julkaisussa olla tuoreena mukana.

Pöh, ei muuta kuin tarinaa kehiin ja muiden juttuja voi ihan hyvin kelailla viestiketjusta. Näin ainakin itse teen ja luen mm. spoileriviestit vasta kun olen pelannut itse pelit läpi.

Ihan turhaan ihmiset aina pelkää ettei voisi pelata tai kertoa pelikokemuksistaan jos pelaa vähän myöhemmin kuin julkaisun aikoihin.

 

[Ippenator]

En muista, että pelasinko ihan julkaisun aikaan mutta aika pian sen jälkeen. Alusta oli PS4 ja kyllä se.pyöri sulavasti. Ainakin paremmin kuin Bloodborne.

Muutenkin pidän tätä parempana pelinä. Tämä.on Fromin pelien parhaimmistoa helposti. Suurin syy on taistelumekaniikka. Se klikkasi vaan niin kovaa.

On pelissä myös lukuisia muitakin syitä, miksi upotin peliin lähemmäksi 150h. Harvaan pelin olen niin paljon upottanut aikaa.

Nyt rupesi tekemään mieli pelata tätäkin

Nuo pelimekaniikat ovat se joka ratkaisee, onko Sekiro jollekin hyvä peli ja jopa Fromsoftin pelien parhaimmistoa, vai onko se jopa huono peli, tai ainakin pettymys ja Fromsoftin huonoin peli, mitä se on minulle helposti. Tunnelma toki pelissä on varsin hyvää, mutta en koskaan pystynyt itse kokemaan muuta kuin ärsytystä ja inhoa pelin yksipuolistavaa parry-mekaniikkaa kohtaan. En toki sitä kunnolla koskaan oppinutkaan, kuten en ole missään pelissä parrya oppinut kunnolla. Siksipä olen parryn käytön aina lukuisien yritysten jälkeen lopulta hylännyt kokonaan, ja keksinyt vaihtoehtoisen tavan pelata parry-painottaisia pelejä. Mikiri-counter, ja taistelun erikoisliikkeet, ovat niitä joilla olen tuon itselleni rasittavan parry-pelaamisen voinut hylätä kokonaan myös Sekirossa. Sekin auttoi, että sen yhden maskisivutehtävän tekemällä voi hahmoa myöskin farmata voimakkaammaksi. Vaatii kyllä todella armotonta grindausta jotta sitä taisteluvoimaa saa riittävästi kehitettyä sen yhden sivutehtävän jälkeen. Mutta onpahan joka tapauksessa grindaaminen onneksi tässäkin pelissä mahdollista, vaikka usein jotkut väittävät ilman parempaa tietoa, ettei se olisi mahdollista Sekirossa.

Se vaihtoehtoinenkin tapa pelata Sekiroa kävi kyllä itselleni niin puuduttavaksi, että lopulta itselleni äärimmäisen vaikean Father Owlin viimein voitettuani yli 70 yrityksen jälkeen, loppui kuin seinään kaikki kiinnostus jatkaa peliä enää loppuun. Harmi sinänsä, koska tiedän, että jäljellä olisi ollut enää yksi vapaaehtoinen bossi sekä yksi pelin läpäisemiseen vaadittava bossi. Noita en koskaan lähtenyt edes yrittämään, kun olin niin täysin ryytynyt tuohon pelattavuuteen sekä siihen turhauttavuuteen, minkä koin Father Owlissa. Ei nouse kyllä Sekiro itselleni toki lähellekään Bloodbornea Fromin peleistä, vaan jää kaikista pelaamistani From Softin peleistä pahnan pohjimmaiseksi, ja todella selvästi jääkin. Syy tähän on toki juurikin tuo itseäni todella pahasti puuduttava ja ärsyttävä parry-painotteisuus. Ihan pakollinen sillä pelaaminen ei siis kuitenkaan ole, mutta se vaihtoehtoinenkin tapa pelata on varsin puuduttavaa, kun vaatii ensinnäkin hurjaa grindausta ja siinäkin vaaditaan aivan liikaa lähes jatkuvaa tarkkaa ja nopeaa ajoitusta pelaamisessa. Tämä johtaa siihen että sellainen kaipaamani kunnollinen taktisuus puuttuu taistelusta.

Vaihtoehtoiseen pelitapaani olennaisesti kuuluneet Mikiri-counter ja erikoisliikkeet taistelussa siis vaativat myöskin kohtuullisen tarkkaa ajoitusta, mutta niiden kohdalla aikaikkuna on siltikin selvästi armollisempi kuin parryssa. Mikirin kanssa auttaa myöskin itseäni se symboli, joka hieman ennen sen paikkaa ilmaantuu ruudulle.

Joka tapauksessa pelimekaniikat ja niiden yksipuolinen ja rasittava luonne johtivat siihen, että Sekiro oli minulle väistämättä pettymys. Pelissä on toki puolensa mm. tunnelmallisen pelimaailman ja tarinankin puolesta, mutta myös aivan liikaa sellaisia rasittavia tai ärsyttäviä elementtejä, jotka laskivat itselleni peli-iloa merkittävästi.

 

[Murdoc]

Pitäisköhän keskustelusta innostuneena vihdoin ottaa itekkin platina tästä about Frommin parhaasta pelistä. Ehkä Elden Ring on tätä parempi mutta vähintään hyvänä kakkosena tulee kyllä. Tuo combat on vaan niin mahtavaa kunnon kaksintaistelua ja mukavasti erilaista Frommin muihin peleihin verrattuna. Pidin myös siitä, että tässä oli vain tuo yksi ukko, jolla pelataan ja sitä sitten iehitettiin kyvyillä jne. Tuntui mukavan räätälöidyltä ja hiotulta tuo hahmo sen takia.

 

[Hulikopteri]

Nuo pelimekaniikat ovat se joka ratkaisee, onko Sekiro jollekin hyvä peli ja jopa Fromsoftin pelien parhaimmistoa, vai onko se jopa huono peli, tai ainakin pettymys ja Fromsoftin huonoin peli, mitä se on minulle helposti. Tunnelma toki pelissä on varsin hyvää, mutta en koskaan pystynyt itse kokemaan muuta kuin ärsytystä ja inhoa pelin yksipuolistavaa parry-mekaniikkaa kohtaan. En toki sitä kunnolla koskaan oppinutkaan, kuten en ole missään pelissä parrya oppinut kunnolla. Siksipä olen parryn käytön aina lukuisien yritysten jälkeen lopulta hylännyt kokonaan, ja keksinyt vaihtoehtoisen tavan pelata parry-painottaisia pelejä. Mikiri-counter, ja taistelun erikoisliikkeet, ovat niitä joilla olen tuon itselleni rasittavan parry-pelaamisen voinut hylätä kokonaan myös Sekirossa. Sekin auttoi, että sen yhden maskisivutehtävän tekemällä voi hahmoa myöskin farmata voimakkaammaksi. Vaatii kyllä todella armotonta grindausta jotta sitä taisteluvoimaa saa riittävästi kehitettyä sen yhden sivutehtävän jälkeen. Mutta onpahan joka tapauksessa grindaaminen onneksi tässäkin pelissä mahdollista, vaikka usein jotkut väittävät ilman parempaa tietoa, ettei se olisi mahdollista Sekirossa.

Se vaihtoehtoinenkin tapa pelata Sekiroa kävi kyllä itselleni niin puuduttavaksi, että lopulta itselleni äärimmäisen vaikean Father Owlin viimein voitettuani yli 70 yrityksen jälkeen, loppui kuin seinään kaikki kiinnostus jatkaa peliä enää loppuun. Harmi sinänsä, koska tiedän, että jäljellä olisi ollut enää yksi vapaaehtoinen bossi sekä yksi pelin läpäisemiseen vaadittava bossi. Noita en koskaan lähtenyt edes yrittämään, kun olin niin täysin ryytynyt tuohon pelattavuuteen sekä siihen turhauttavuuteen, minkä koin Father Owlissa. Ei nouse kyllä Sekiro itselleni toki lähellekään Bloodbornea Fromin peleistä, vaan jää kaikista pelaamistani From Softin peleistä pahnan pohjimmaiseksi, ja todella selvästi jääkin. Syy tähän on toki juurikin tuo itseäni todella pahasti puuduttava ja ärsyttävä parry-painotteisuus. Ihan pakollinen sillä pelaaminen ei siis kuitenkaan ole, mutta se vaihtoehtoinenkin tapa pelata on varsin puuduttavaa, kun vaatii ensinnäkin hurjaa grindausta ja siinäkin vaaditaan aivan liikaa lähes jatkuvaa tarkkaa ja nopeaa ajoitusta pelaamisessa. Tämä johtaa siihen että sellainen kaipaamani kunnollinen taktisuus puuttuu taistelusta.

Vaihtoehtoiseen pelitapaani olennaisesti kuuluneet Mikiri-counter ja erikoisliikkeet taistelussa siis vaativat myöskin kohtuullisen tarkkaa ajoitusta, mutta niiden kohdalla aikaikkuna on siltikin selvästi armollisempi kuin parryssa. Mikirin kanssa auttaa myöskin itseäni se symboli, joka hieman ennen sen paikkaa ilmaantuu ruudulle.

Joka tapauksessa pelimekaniikat ja niiden yksipuolinen ja rasittava luonne johtivat siihen, että Sekiro oli minulle väistämättä pettymys. Pelissä on toki puolensa mm. tunnelmallisen pelimaailman ja tarinankin puolesta, mutta myös aivan liikaa sellaisia rasittavia tai ärsyttäviä elementtejä, jotka laskivat itselleni peli-iloa merkittävästi.

Toki, tässä Parry on huomattavan isossa osassa. Tätä voisi kuvitella rytmipeliksi ainakin jossain määrin. Eikä valinnanvaraa ole oikein, eli siitä joko tykkää tai sitten ei.

 

[templar]

Pöh, ei muuta kuin tarinaa kehiin ja muiden juttuja voi ihan hyvin kelailla viestiketjusta. Näin ainakin itse teen ja luen mm. spoileriviestit vasta kun olen pelannut itse pelit läpi.

Ihan turhaan ihmiset aina pelkää ettei voisi pelata tai kertoa pelikokemuksistaan jos pelaa vähän myöhemmin kuin julkaisun aikoihin.

Just näin. Hyvistä peleistä on aina kiva lukea mietteitä, oli ne sitten päivän tai 10 vuotta vanhoja. Ajattomia ne on. Sellainen turha FOMO pelleily pois että täytyisi vain aina sitä uusinta uutta käsitellä ja pöhistä.

Hyvä nosto, alkoi itteänikin taas kutittaa aloittaa Sekiro uudestaan. Näköjään kohta pari vuotta tuosta edellisestä viestistäni kun Sekiro tuli tahkottua toiseen kertaan. On se vain hieno peli, nauti Remeded!

 

[Hulikopteri]

Mietin tätäkin PC lle, mutta yllättävän kallis on, vaikka on juuri nyt Steam alet. Ehkäpä kuitenkin riittää, että omistan tämän pleikkarilla.