Vastaus: Suhtautuminen formaatin vaihtumiseen
Jeh...jotkut pystyvät nauttimaan täysin siemauksin leffoista harhautumatta aina uusiin ns parempiin formaatteihin. Ja jos 100m kangaski ni ei sitä eroa oikein huomaa jos ei juuri katso tyyliin 3m päästä tai alle.
Ei taida sentään kannattaa tuputtaa muille samaa, mitä ei itse näe (tai halua nähdä).
Jo DVD-elokuvien sisällä laadullinen hajonta on järjettömän laaja. Kokeilkaapa testata DVD-aikakauden "Pelikaanimuistiota" (Washington/Roberts) vaikkapa Peter Jacksonin "King Kongin" kanssa. Ero on melkoinen. Myös uudemmissa DVD-julkaisuissa on eroja, joskaan ei enää niin radikaalissa mittakaavassa. Siirtyminen HD-tason elokuviin on selkeä kuvanlaadullinen askel DVD:stä eteenpäin. Jos jotain toista väittää, niin DVD-elokuvissa kannattaa silloin pysyttäytyäkin.
Ja kuvaruudun koolla on myös luonnollisesti merkitystä. On hieman eri asia vertailla DVD:n ja vaikkapa Blu-rayn eroja 32" tuuman näytöltä kuin kymmentä tuumaa isommalta ruudulta, vielä isommasta valkokankaasta puhumattakaan. Korkean resoluution edut näyttökoon suurentuessa kasvavat, mutta lopullinen merkitys on tietty subjektiivinen eli katsojasta riippuvainen. Jos joku ei näe, niin ei näe. Minä näen, eikä taaksepäin ole enää meneminen, kun autuuden porteilla on kerran käväissyt.
Tämä nykyinen touhu alkaa olla jo naurettavaa, kun itse aloitin leffojen keräilyn VHS:än ollessa pari vuotta markkinoilla ja Suomessa raivosi leffasensuuri pahimmillaan, niin joutui kauhu ja toimintapätkät monesti hommaamaan ulkomailta ja niitä 10x kopsattuja leffoja sitten kavereiden kanssa pyöritettiin ja yritettiin saada kuvasta jotain selvää.
Monesti puuttuivat värit puolesta leffasta tai kuvan rakeisuudelta ei meinannut erottaa mitään. Mutta koska jotkut leffat olivat sensuurin jäljiltä jopa 20minuuttia lyhentyneet ja 70% kauhuelokuvista jäi rajalle niin oli pakko. Muistaa vieläkin kun näki Matrixin ekaa kertaa DVD:llä, niin eihän sitä meinannut uskoa silmiään, mutta samalla tunnelmaa latisti ajatus satojen VHS elokuvien kokoelman korvaamisen DVD leffoilla... Vasta nyt alkaa kaikki VHS helmet sun muut klassikot löytyä hyllystä DVD formaatissa, ja taasko pitäisi aloittaa alusta että saa samat elokuvat hieman paremmalla kuvalla? ei kiitos.
Vaikka elokuvista paljon pidänkin niin en ala kolmatta kertaa ostamaan samoja leffoja.. ehkä sitten kun jokin formaatti vakiintuu ja hinnat ovat kohtuullisia voi uusia elokuvia sille hankkia, mutta jo olevat pysyvät DVD:nä hamaan loppuun saakka. Onhan tuo Teräväpiirto paljon tehnyt peleille ja elokuville mutta tekniikka kehittyy nykyään niin järjetöntä vauhtia että en ihmettelisi vaikka 5 vuoden sisällä tulisi taas jokin hologrammi formaatti ja nykyiset Blu-rayt, HD DVD:t ja 1080p jätti tv:t sun muut vaikuttavat kivikautisilta ja sitten niitä myydään huutonetissä pilkkahintaan, kuten kävi kuvaputki laajakuva töllöille.
Juu ja tämähän on jokaisen oma valinta. Vauhdikkaasti rullaavan teknokehityksen kaikkiin vaihtoehtoihin ei tietenkään tarvitse mukaan lähteä, jos ei siltä tunnu. Jokainen tyylillään.
PS. Itse säilytän ison kasan hankittuja elokuvia DVD-muodossa, vaikka Blu-rayn kelkassa mukana ollaankin. Hyväkuvaiset harvinaisuudet, perusdraamat ja komediat saavat rauhassa lepäillä DVD-formussa hamaan tulevaisuuten. Sen sijaan, kun kolmeen kertaan (VHS 4:3/VHS letterbox/DVD) hankittu
Aliens (-86) ilmestyy joskus BD-muodossa, tämä Cameron-fani hurahtaa vielä ainakin yhden kerran ostopolulle. Ja ei, joidenkin elokuvien kohdalla ei vain osaa tyytyä vaihtoehdoista toiseksi parhaaseen. Mutta tämä onkin jo ihan oma aiheensa.