No en nyt tiedä. Joku Alex Honnold on esim hulluimmissa kiipeilyissään kyllä paljon lähempänä Linkiä kuin Aloyta.
Joo mutta tahdon nähdä sen videon, jossa joku oikeasti kiipeilee yhtä ongelmitta täysin sileillä seinillä Linkin tapaan. Tosin ei se asiaa muuttaisi siltikään: yhtä typerältä se silti näyttää ja tuntuu. Eikä sen tarvitse siis olla tosimaailman tapaan realistinen vaan pelimaailman logiikalla: jos se selitetään tavalla tai toisella, miten tahansa, niin se on ok. Mutta kun se vain
on niin se häiritsee.
En tiedä yhtään muuta peliä, joka tekee vastaavaa kiipeämisen kanssa vaan aina siellä on joku selitys. Yksinkertaisin on se, että niissä pinnoilla näkyy selkeitä kohoja, kuvioita ja muotoja, joista voi kuvitella hahmon tukea ja otetta ottavan.
Ainoa peli, joka tekee täysin samaa on Immortals - ja sehän matkii täysin BotW:ia. Mutta siinä pelataankin (puoli)jumalalla, joten oma pään sisäinen logiikkani saa muodostettua selityksen siitä, ilman että pelin tarvitsee sitä mitenkään minulle avata.
"Ongelma" siis on yksinkertaisesti siinä että mikään ei selitä Linkin kykyä kiipeillä täysin hämiksenkaltaisesti missä vain. Oikean elämänkin ihmekiipeilijät kuitenkin ottavat jostain kiinni ja videoilta sen varmasti myös näkee. Niin uskomatonta kuin heidänkin kiipeilynsä onkin, eivät hekään voi täysin sileillä, pystysuorilla pinnoilla kiivetä.
Kyse ei ole vaan siitä onko se pehmeä vaan siitä, että olet ihan yhtälailla kuollut hyppäät sitten veteen tai ruohikkoon. Jos siis puhutaan oikeasti korkealta putoamisesta, kuten useissa peleissä (esim. TotK:ssa) puhutaan.
Ei minulle tätä tarvitsee selittää, olen ihan itse sen todennut jos pennusta asti kun jo parin metrin hyppy veteen tuntuu. Kyse oli nyt vain siitä että veteen hyppäämisessä on
edes jokin logiikka takana. Jos minun siis pitäisi hypätä korkealta ja pitäisi valita joko nurmikko tai vesi, niin tiedän valintani siitä huolimatta että lopputulos voi olla yhtä huono. Ei sen kummempaa.
Mutta enemmän siinä, että veteen hyppääminen ei häiritse, merkitsee se että sen valheellinen turvallisuus on nimenomaan niitä elokuvakliseitä siinä missä se että minkä tahansa pöydän tai auton taakse voi mennä luoteja piiloon. Ne hyväksyy sen viihtymisen nimessä ja minulle se on täysin ok koska se tavallaan on
jonkinlaista universaalia viihdelogiikkaa.
Missään ei kuitenkaan ole mitään vastaavaa "viihdelogiikaa" sille että voi kiivetä missä vain. Sekin on yksi viihdelogiikan jutuista että vaikka putoaisin kymmeniä metrejä niin voi pelastautua ottamalla kiinni jostain. Ei voi oikeasti koska liike-energia mutta silti sekin on sellainen "leffatotuus", jota kukaan ei viihteen sisällä kyseenalaista.
Kyse on siis yhä siitä median sisäisestä logiikasta, jonka se media voi itse luoda. Peli voisi itse selittää asian jotenkin mutta se ei sitä tee.
Tuohon sadekiipeilyongelmaan: oot vielä tosi alussa peliä. Sieltä tulee löytymään kokoajan lisää uutta apuvälinettä ja uusia taitojakin vielä. Kannattaa malttaa siis pelailla eteenpäin ja nyt alussa sitten vaikka jättää kokonaan ne vesisadekiipeilykorokit nappaamatta.
No kyse olikin vain huomiosta että se turhauttava sadekiipeily on yhä yhtä turhauttavaa. Turha siihen nyt on kauheasti jäädä marinoitumaan. Mainitsin vain että turhauttaa kun erittäin yksinkertaisia asioita ei voi tehdä vain sen takia että sataa. Tuntuu kovin avuttomalta koko hahmo siinä kohtaa. Ja tiedän että varmasti hommaan löytyisi keinoja myöhemmin mutta kun ei se asia oli siinä silloin eikä se yksi korok varmasti enää myöhemmin ole enää mielessä eikä sen takia jaksa mitään karttamerkintääkään laittaa.
Jos nyt olet vasta aloittelemassa peliä maan päällä, niin nyt sulla vasta oikeasti peli lähtee aukenemaan. Se tutoriaalialue on tosiaan vaan tutoriaali, joka esittelee pelin tärkeimmät toiminnot melko kädestä pidellen. Maanpinnalta sitten lähtee se varsinainen seikkailu, jonka jokainen pelaaja pystyy luomaan omanlaisekseen.
Joo, pystyy toki luomaan mutta ei silti pysty kiipeilemään sateella
Enemmän itseäni häiritsee, miten lähes jokaisessa pelissä kiipeily onnistuu vaan kohdissa joissa on (tadaa!) maalia! Keltaista maalia, valkoista maalia, aina sitä halvatun maalia. Link saa puolestani vaikka liukua pers edellä punaiseen kuuhun yhdellä napinpainalluksella, kunhan ei tarvitse tähyillä mitään maaliroiskeita enää mistään. Kiipeilyn suhteen Link on uudemmissa temmellyksissään siis harvinaisen fresh ja tervetullut.
Sitä maaliahan ei tarvitse olla mutta se on olemassa sen vuoksi että on helpompi hahmottaa mistä voi kiivetä. Peleissä kyllä voisi tehdä kiivettävät kohdat realistisemmin ja huomaamattomammin mutta peleissä kaivataan tiettyjä signaaleja sille, mitä voi ja mitä ei voi tehdä.
Kuinka turhauttavaa on yrittää mennä jostain, mistä peli ei salli ja jumittaa siinä minuuttikaupalla vain sen vuoksi että peli ei kerro tarpeeksi selkeästi että tästä ei nyt muuten pääse mitenkään.
Tuo "maalisignalointi" on siis ihan yleistä ja mielestäni jopa tarvittavaa pelilogiikkaa ja -kuvastoa.
Mikäänhän ei estäisi Nintendoa tekemästä Zeldojen kiipeilyä ilman maalia mutta nyt on menty ääripäähän, sanottu "fuck it" ja annettu kiivetä mistä vain koska se on varmasti helpompaa kuin tehdä koko maailman kiivettävät pinnat niin että jostain kohtaa voi ja jostain ei voi kiivetä.
Paitsi että sitten pelissä on esimerkiksi jääseiniä, joissa on lumisia kohtia, joissa kiipeily onnistuu. Mikä estää tekemästä jotain noin luonnollista ja loogista? Sama homma toimisi kivi vs. kasvillisuus, jolloin kivellä ei voisi kiivetä mutta kasvillisuudessa tai vaikkapa mudassa (tms.) voisi.
Vaihtoehtoja on siis muitakin kuin värikoodatut kiipeilyreitit vs. "kiipeä missä haluat, ihan sama, ei jakseta panostaa".
Muistelen muuten että Unchartedit on aika hyvin tasapainoilleet realistisen ja pelillisen kiipeilyreitin kanssa. Ne kiivettävät osiot huomaa helposti mutta ne (muistaakseni) olivat myös realistisia eikä mitään pelillisen värikoodattuja juttuja. Toki ne pelit on myös hyvin reittiorientoituneita, eli yleensä on vain yksi tai pari oikeaa reittiä, mutta mikään ei estä tekemästä jotain muuta kuin kahta, "epärealistista" ääripäätä.
Mutta samaa mieltä myös kuin aiemmin kirjoittaneet, että erilaisia tapoja edetä ylös tarjotaan kyllä hehtaaritarjottimella jo hyvin alkuvaiheessa peliä. En kuitenkaan itse pidä pelin säämekaniikasta erityisemmin, ongelma ei ole kuitenkaan sateeessa. Vesisateessa ja ukkosmyrskyssä on kuitenkin edes se twisti, että niitä voi hyödyntää ainakin muutamilla eri tavoilla taistelussa edukseen, mutta lumisade pelissä vie ainoastaan näkyvyyden eikä tarjoa sitten muuta kuin ehkä ehtaa tunnelmointia (jos siitä halyaa sellaista repiä).
Lumisade ja muutenkin sääilmiöt on ok mutta siinä kohtaa kun ei pääse parin metrin päästä hakemaan yhtä korokia niin turhauttaa. Samalla kun tyyppi muuten pystyy kiipeämään täysin epärealistisesti missä vain, niin sitten onkin "realistisesti" liian liukasta kiivetä linnan tornin huipulle. Huoh. Ja siinä kohtaa ei lohduta että joskus on enemmän keinoja.
Shamaniacin kanssa samalla linjalla siitä, että pelissä melko usein ”ongelmaan” vaadittavat välineet etenkin Zonai-laitteiden osalta on viskattu valmiiksi siihen lähistölle, mikä vähän himmentää oivaltamisen iloa. Ymmärrän toisaalta hyvin, miksi tähän ratkaisuun on päädytty ja silti toivoisin kehittäjiltä rohkeutta luottaa siihen, että pelaajalla on luovuutta ja resursseja pulmien ratkomiseen itsenäisemmin.
Siis minuahan tuo asia ei haittaa yhtään. Se on juuri sitä pelilogiikkaa: annetaan pulma ja keinot ratkaista se. Minulla menisi järki jos pitäisi olla mukana jatkuvasti jotain kamaa kilometrien päästä vain siksi että sitä saattaa joskus jossain tarvita. Ja tokihan sitä onneksi mukaan saakin mutta esimerkiksi isompia parruja ja muita ei kiinnosta roudata kovin kaukaa vain sen takia että pääsee katsomaan onko seuraavan mutkan takana korok vaiko jäänuolia arkussa.
PS. Nuo "palkinnot" ei ole tässä niin häirinneet vaikka vähän näpäytinkin. Olen päässyt enemmän sisään siihen että ylipäänsä korokille tai arkulle pääsy on jo itsessään hyvä homma. Mutta onhan se silti poikkeus siihen miten yleensä peleissä palkitaan ja yhä minusta vähän surkuhupaisaa
On pelissä kuitenkin suuri vapaus hoitaa tilanteita käyttäen hyvinkin erilaisia lähestymistapoja, mikä on mielestäni ainutlaatuista. En itse ainakaan ole pelannut ennen peliä, jossa repertuaari laitteita ja kykyjä mahdollistaa niin monenlaisia keinoja tehdä ja edetä.
Olen samaa mieltä ja viimeksi kävi sellainen tilanne että tulipallero (virallinen nimi muuten
) tuli kimppuun eikä ollut mitään vesikamaa ja haluja taistella, joten tiputin vain viereisen arkun sen päälle ultrahandilla. Tunsin olevani fiksu.
Nyt jo klassikon aseman saanut puut & jääseinämä pelin alusta ei ole kyllä lähellekään paras esimerkki pelin vapaudesta. Tuskin kaikki kuitenkaan samanlaisia puurappuja tekivät- ainakin minä sain silloin fiiliksen että tästäpä tuli hieno (ei niinkään että olinpa nero). Jos olisin hoksannnut silloin tehdä puulautasta hissin Rewind-kyvyn avulla, niin sehän olisi vaatinut pari tapu-tapua omalle olkapäälle.
Eli voiko tuossa siis nostaa lautan ylös ultrahandilla, tiputtaa sen ja kelata takaisin ylös rewindilla? Hmm. Aika siisti, ei vielä ole tullut mieleen käyttää tuota noin.
Rewind on kyllä näistä kyvyistä se kaikista hienoin vaikka sen hienoutta ei kauheasti ole vielä edes päässyt näkemään kuin yhdessä shrinessä sekä taivaalta tippuneen kiven kanssa, jonka kyytiin en kuitenkaan itse viitsinyt lähteä (ei ollut glideriä siinä kohtaa
).
100h muuten peliä takana ja ehkä alle puolet kartasta avattuna. Peliä olen pelannut vielä niin, että avaan aina yhden karttasektorin kerrallaan ja tutkin sen suht tarkkaan. Sivutehtävät pyrin tekemään melkein heti kun niitä tulee, vaikka palkinnot niistä myös tässä jatko-osassa ovat vähän niin tai näin.
Kuulostaa aika samalta miten itse pelailen yleensä pelini ja varmasti myös tämän.