Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)

The Legend of Zelda: Tears of the Kingdom

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja JTahti
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
  • Tunnisteet Tunnisteet
    switch
Vähän ulkopelillisiä seikkoja, sillä tämä peli sai tekemään muutakin kuin innostumaan sen pelaamista.

Tears of the Kingdomin Collector's Editionin lisäksi tuli jo tilattua:
-128 gb muistikortti kuvia ja videoita varten
-Toinen telakka, virtalähde ja hdmi-kaapeli (yhteensä 45 euroa)
-USB-kaappaussysteemi, jolla saa videokuvan tietokoneelle kaappausta varten ja jossa "läpiveto" ruudulle eli ei lagia

Lisäksi mietin että ostaisi sen Nintendo Online jäsenyyden mutta kun tarvitsen sitä lähinnä tallennusten varastointiin (en halua menettää kymmeniä tai satoja tunteja Tearsin edistystä) niin ajattelin että yrittäisi kerätä porukkaa siihen Family-tilaukseen. No, saa nähdä. Ehkä turhan työlästä ja tilaan vain sen perushomman.

En edes tiedä mitä teen kaikilla pelikuvilla ja -videoilla mitä on tullut otettua mutta jostain syystä pitää nyt olla kunnollinen systeemi Switchilläkin. No, ehkä tuosta on hyötyä muuallakin ja muutenkin olen vähän tällainen tyyppi, että muka pitää olla aina kaikkea elektroniikkahärpäkettä.
 
Mä en oo pitkään aikaa uusinut ninendo onlinee nii täs on totk lisäksi muitaki pelejä jossa savet vaarassa, tää on hieman typerä mun mielestä kun en tarvitse oikeestaa sitä onlinee pahemmin mihinkään muuhun nii ihan vaan sen save backupin vuoksi sit joutuu maksaa 20e vuosi. Voisi olla joku tyyliin 5e vuosi pelkästään save backupeille eikä mitään muuta. Savet nyt on turvassa niin kauan kun switch on ehjä, mut jos hajoo tai vaihtaa uuteen switchiin joutuu sen 20 e pulittaa. Näin tein aikoinaan ku vaihoin litestä v2 versioon.

Lisäsin kyl joskus se 20 switch lompakkoon mut siitäki nyt jo pari vuotta nii siel se makaa nyt ns turhaa mut senki haluis säästää johonki dlceehen ym muuhun hyödylliseen.
 
Niin se vaan tämäkin seikkailu tulee itsellänikin päätökseen, vaikka keväällä pelkäsin, että minkälainen ikuisuusprojekti tästä tuleekaan. Maanpäällinen kartta kokonaan avattu, 78 Shrinea ratkaistu, lukuisia Korokin siemeniä löydetty, sivutehtäviä pitkä lista tehtyinä ja Master Sword hankittuna.

Tarinassa pitäisi vielä löytää Ganondorf ja siitä ilmeisesti alkaa pelin loppurähinät.

Lähes täydellinen peli, mutta Zeldakin se osoittaa, että hyvääkin peliin kyllästyy, kunhan vaan tunteja on tarpeeksi takana. Jos vielä muutamat sivutehtävät jaksaisi, ennen kuin menen tarinan päättämään. Vahva GOTY ehdokas itselleni!
 
Niin se vaan tämäkin seikkailu tulee itsellänikin päätökseen, vaikka keväällä pelkäsin, että minkälainen ikuisuusprojekti tästä tuleekaan. Maanpäällinen kartta kokonaan avattu, 78 Shrinea ratkaistu, lukuisia Korokin siemeniä löydetty, sivutehtäviä pitkä lista tehtyinä ja Master Sword hankittuna.

Tarinassa pitäisi vielä löytää Ganondorf ja siitä ilmeisesti alkaa pelin loppurähinät.

Itsellä nyt tunteja noin 200 takana ja tarina on samassa vaiheessa. Shrineja taisi olla 120 ratkaistu ja Korokeja vajaa 400 löydetty. Sivutehtäviä vielä jonkin verran tekemättä ja niitä ajattelin vielä ainakin jonkin aikaa ennenkö menen tekemään päätöstehtäviä.
 
Minulla on sen verran shrinejä että olen saanut staminaa nostettua kolme kertaa. Eli onko se sitten 20, jos siis ensin on se tutoriaalin neljä ja neljä per upgrade eli 16 + 4? Ehkä jotain sellaista.

Muuhun en siis ole vielä panostanut ja tämä panostaminen onkin vähän soulsien mukaista eli kunhan jaksaa kiivetä, seikkailla, juosta ja hakata niin pääsee yleensä etenemään. No, taisteluissa on yksi tai pari osumaa ja Link makaa kuolleena mutta kun se on "git gud tai kuole" :D Olen tykännyt valinnastani ajoittaisesta turhautumisesta huolimatta.

Korokeja taisi olla nyt tasan 90 enkä vielä ole löytänyt mihin ne voisi viedä. Niillä jos saa samaa kuin BotW:ssa niin kaipailisin kyllä jo. En tiedä onko mennyt ohi vai enkö ole vain ehtinyt vielä tarpeeksi kauas aloitusalueilta. No, näkee sitten. En halua spoilata.

Eilen tein loppuun myös "helvetissä" sen tehtävän, jossa piti roudata neljä asiaa jonnekin. Oli siisti tehtävä ja sai kartoitettua paikkoja paljon. Samalla tuli tehtyä ensimmäisiä todella tyydyttäviä kulkuneuvoja. Alkaa tajuamaan miksi se rakentelu on niin siistiä. Itse tosin yhä menen tehokkuus edellä eli mahdollisimman yksinkertaista ja tehokasta kulkuneuvoa kasaan. Ei mitään ylimääräistä.

Poeja on myös tullut kerättyä vaikka kuinka ja saatua niistä vastineita. Samoin sitä mineraalia tulee louhittia ahkerasti ja patterissa onkin jo pari pykälää saatu lisää.

Se tässä muuten ihmetyttää että ei pysty sukeltamaan. Siellä on bottomless lake tms. eikä pääse tutkimaan. Vähän pettymys siis silti vaikka todella paljon onkin tutkittavaa. Eilen myös tuli postissa Tchia, jossa muuten pystyy sukeltamaan ja sen "soulsurfing" voi olla vielä TotK:n juttuja vaikuttavampi homma. Ainakin se näyttää todella siistiltä ja juuri sellaiselta, mitä kuvittelisi Nintendon keksivän. Tosin sehän on vähän sama kuin Mario Odysseyn idea, eli...

Goronien erämaassa kävin vähän kasailemassa kanjonissa "maasturia" ja siinä oli ekaa kertaa niitä ajoneuvojen kanssa onnistumisia. Niin siistiä vetää jossain "koskessa" maasturilla Korokki liimattuna kyytiin ja välillä käydä pulahtamassa vedessä ettei pala :D

Sen enempää siellä ei sitten ole tullut käytyä, sillä en tarkoituksella ole halunnut avata karttaa vielä sinne asti vaan nuohoan aina paikat edes jollain tasolla kokonaan ennen uuden alueen "avaamista".

Seuraavaksi taidan lähteä muotia metsästämään vaikka aika monet puvut on tullutkin jo vastaan sieltä ja täältä.

Kyllä tässä vahvasti on sellainen "vielä tuolla voisi käydä ja vielä tuon voisi tehdä"-fiilis.

Tarinan kanssa voi tosin käydä kuten open worldeissa usein: vähän eksyy/unohtuu koko homma ja vähän laimenee se sen takia. Cyberpunkissa se vähän kävi ja se on käynyt monessa muussakin pelissä, jossa on paljon sivutehtävää. Varsinkin jos se pääjuonen tarina on jotenkin "kiireellinen" mutta silti hengailee missä sattuu. Sekin on niitä huvittavia pelikliseitä: maailma on tuhoutumassa mutta pitää parit kukat kerätä tai ötökät metsästää silti ensin. Eikä kukaan muu voi.
 
Itse tosin yhä menen tehokkuus edellä eli mahdollisimman yksinkertaista ja tehokasta kulkuneuvoa kasaan. Ei mitään ylimääräistä.
Jep, mitä monimutkaisempi sen enemmän vie energiaa. Sitten kun on reippaasti energiavarastoja yms. niin voi kokeilla jotain massiivisempaa, mutta eipä tarvetta ole ollut.
 
Tänä aamuna minun luona Link hoiteli Ganondorfin ja pelasti Hyrulen.

Tunteja takana oli 320 kun Hyruleen palasi rauha. Kaikki pyhäköt ja valojuuret tuli löydettyä. 6 luolaa ja kaksi kaivoa jäi löytämättä. Kaikki löytämäni tehtävät tuli suoritettua. Korokkeja löytyi 656, joissa viimeisessä 30:ssä käytin vasta apuvälinettä. Kaikkia tavoitteita en siis pystynyt täyttämään eli löytämään kaikkia luolia ja kaivoja, enkä onnistunut myöskään löytämään kaikkia asukokonaisuuksia saati päivittämään niitä loppuun.

En käyttänyt kuin yhdessä pyhäkössä apukeinoa ja sekin johtui huonosta näkyvyydestä, jonka onnistuin poistamaan vasta jälkikäteen koska tarina oli pahasti kesken. Se taas johtui siitä, että pelkäsin pelin menevän läpi liian aikaisin. Myös kaikki löytämäni luolat ja kaivot tuli löydettyä ilman apukeinoja. Harmittavan lähelle jäi kaikkien löytyminen ja siitä jäi vieläkin pieni tai vähän suurempi löytämisen ja tutkimisen nälkä. Toisaalta massiivisen maailman koluaminen vielä kerran tuntuu liian suurelta urakalta, jotta löytäisi nuo muutamat puuttuvat kohteet. Korokkeja löytyisi apuvälineellä varmasti vielä paljon ja apuvälinettä käytettäessä tuli huomattua, että niitä on vähän joka puolella, vaikka luuli tutkineensa kaikki paikat.

Ennen Hyrulen pelastusta katsoin vielä matkan varrella jo unohtuneet tarinapätkät uudelleen ja täytyy todeta, että olihan tässä pelissä myös parhaita tarinoita mitä Zeldoissa on nähty. Peli ei kaatunut kertaakaan koko peliaikana! Maailma on aivan uskomaton kaikkine tasoineen ja se on luotu Switchin raudalla, uskomatonta! Peli on myös minusta uskomattoman komea ulkonäöllisesti, vaikkei se tietenkään yllä samaan kuin yli 10x tehokkaammilla konsoleilla luotu ulkonäkö. Musiikit silloin kun niitä oli olivat upeita. Pelin äänimaailmahan korostaa ympäröivää luontoa, joka on minusta loistoratkaisu.

En olisi uskonut, että voisin viettää DLC:n parissa 320 tuntia mutta niin tuli tehtyä ja nyt on sellainen tyhjä olo, jonka jälkeen pidän kaikesta pelaamisesta taukoa. Joskus tulevaisuudessa sitten pelaillan XB3:n DLC:ä ja Pikmin 4:sta. Pelissä oli mielestäni ainoastaan yksi hyvin pieni miinus eli tovereiden tahattomat kykykäytöt. He kun mielellään auttoivat ja olivat usein liian lähellä ihoa. Kaikkiaan tämä kaikkien aikojen pelikokemus itselle, vaikkei se tietenkään pääse uutuuden viehätyksessään OOT:n ja BOTW: tasolle, jotka mullistivat aikoinaan tutun pelisarjan.

Seuraavaa Zeldapeliä odotellaankin sitten Switch 2:lle ja saa nähdä mille tasolle Aunoma tiimeineen sitten pääsee. Reilusti suuremmat tehot antavat varmasti mahdollisuudet täysin uuden tason saavuttamiseen ja Hyrulesta on mahdollista luoda entistä elävämpi satumaailma. Veikkaan, että seuraavassa pelissä päästään jo todella lähellä Miazakin piirrettyjen maalaustaidetta, joka paikoin jo Switchin Zeldoissa saavutettiin. Oma salainen toiveeni on tulevaisuuden Zeldan veden alla tapahtuva seikkailu. Nythän oli pelissä jo viitteitä meririkollisiin ja toivon, että myös tätä vedenpäällistä seikkailuelementtiä tullaan kehittämään pitemmälle. Niin ja itse tälläisenä miekka ja magia aikakauden lapsena toivoisin paluuta puhtaaseen keijukaismaailmaan vaikka yllättävän hyvin peli yhdisti jumalten tekniikkaa ja puhdasta satumaailmaa. Suurempia ennakkokuvitelmia en tulevan konsolin Zeldalle uskalla edes luoda, sillä tiedän Zeldatiimin yllättävän ja luovan jotakin ihan muuta kuin mitä pienessä mielessäni olin kuvitellut.

Pelin läpäisynkin jälkeen pisteet ovat 11/10. Uskomaton pelikokemus.
 
Viimeksi muokattu:
Pelissä oli mielestäni ainoastaan yksi hyvin pieni miinus eli tovereiden tahattomat kykykäytöt. He kun mielellään auttoivat ja olivat usein liian lähellä ihoa. Kaikkiaan tämä kaikkien aikojen pelikokemus itselle, vaikkei se tietenkään pääse uutuuden viehätyksessään OOT:n ja BOTW: tasolle, jotka mullistivat aikoinaan tutun pelisarjan.


Pelin läpäisynkin jälkeen pisteet ovat 11/10. Uskomaton pelikokemus.

Hienoja kommentteja kyllä ja allekirjoitan täysin, itse olen tosiaan noin 100h jäljessä mutta tarkoitus kyllä myös jossain vaiheessa tehdä kaikki mahdollinen, ehkä myös aikoinaan löytää kaikki Korokit.

Pieni lisähuomio että itse laitoin aina kaikki nuo "kumppanit" pois päältä, paitsi ainoastaan harvoin käytin Riton lentokykyä tarvittaessa. Itseäni häiritsi että aina pyörivät ympärillä ja en muutenkaan kaivannut apuja.
 
Taas on menty vähän eteenpäin ja laitanpa suoraan kaiken spoilereihin varmuuden vuoksi. Yhä parilla ekalla alueella lähinnä pyörinyt, mikä tosin kattaa muunkin kuin maan pinnan.

Muistatteko kun kirjoitin että tutkin jo sen linnan? No tutkinpa joopa joo. Olin kolunnut läpi sen maan tason ja muistin että en ollut käynyt siellä kuopassa ollenkaan. Sinne liihotellessa tajusin että se varsinainen linna on ilmassa enkä todellakaan ole sinne aiemmin päässyt. No, sielläpä se sitten menikin parisen tuntia. Tuli löydettyä useat hienot salaisuudet: soiteltua kelloa, siirreltyä kirjahyllyjä ja sytytettyä pari isompaa tulta jne.

Linnaan ennen tuli kuitenkin sukellettua helvettiin. Vähän tuntui että tuon on tarkoitus olla jotain "end game"-kamaa. Kovia aseita ja muuta sai mutta joka paikka tappavaa ja hirveän kovia vihollisia ja runsaasti. Kävin jonkin verran vielä sen Lynelin jälkeen tutkimassa enkä siis todellakaan alkanut sen kanssa millekään. Lopulta jätin homman kohtaan, jossa oli liejukäsi alhaalla ja iso jouskarihemmo ylhäällä tasanteella. I'll be back joskus myöhemmin jne.

Nyt on myös tullut paljon lisää housuja ja paitoja lyhyessä ajassa. Löytynyt sekä luolista että random arkuista. Pari ostin pois Landingistä ja monet on tulleet palkintoina ties mistä.

Luurankoheppa tuli kesytettyä ja kolmas karttapala availtua. Sieltä myös löytyi ensimmäinen tarinavideo, mikä taas nosti innostusta lisää. Samoin löysin jonkun luolastokompleksin, jossa oli niitä "kattosammakoita" varmaan kaksi tai jopa kolme. Tosi outoa kun yleensä vain yksi.

Samoin löytyi melko karu kaivo, joka johti suoraan sinne helvettiin. Sen kyllä vähän arvasi kun oli sitä sotkua siinä ympärillä.

Olikohan jotain muuta mainittavaa? Varmaan jotain unohtui mutta nyt muistui taas yksi harmin aihe. Nimittäin juuri kun on tykästynyt "maastureilla" ajeluun niin tajuaa että ne häviää todella helposti. Menet liian kauas tai kuolet niin sitä ei ole enää. Jos tallennat niin se ei ole tallessa kun lataat tallennuksen. Todella iso harmi koska ne ajoneuvot juuri alkoi innostamaan. Nyt ei enää niin paljoa kiinnosta niitä hyödyntää kun ne on niin helppo menettää.
 
Läpi täälläkin, tunteja n. 140, paljon jäi keräämättä juttuja ja muutamat sivutehtävät tekemättä. Koko kartta kuitenkin avattu yms.

Lyhyesti spoileri vapaita mietteitä:
- Mielestäni paransi Breath of the Wildista joka osa-alueella ja tekee sen jopa "tarpeettomaksi". Ei tulisi mieleenkään palata sen pariin tämän jälkeen.
- Tarinaltaan vahva, ehkä omissa kirjoissa yksi parhaista
- Hyrule saatu kiinnostavaksi tutkia, vaikkakin loppupuolella tuntui turhalle esim aseiden kannalta
- Viholliset mukavan vaihtelevia ja aseet antoi mahdollisuuden erilaisiin lähestymistapoihin taisteluissa
Ne silver-versiot, ärsyttäviä bullet spongeja, nämä tuli sieninuijalla yleensä lyötyä vesistöön hukkumaan
- Miinuksena edelleen ne rikkoutuvat aseet, toki tietyt mekaniikat hieman helpottaa tätä

Tavallaan tyhjä olo, mutta myös mukava että on läpi. Tämä kuuluu sellaisiin peleihin joiden pariin tuskin tulee palattua, ei sitä samaa löytämisen iloa saa enää toista kertaa.
 
Läpi täälläkin, tunteja n. 140, paljon jäi keräämättä juttuja ja muutamat sivutehtävät tekemättä. Koko kartta kuitenkin avattu yms.

Lyhyesti spoileri vapaita mietteitä:
- Mielestäni paransi Breath of the Wildista joka osa-alueella ja tekee sen jopa "tarpeettomaksi". Ei tulisi mieleenkään palata sen pariin tämän jälkeen.
- Tarinaltaan vahva, ehkä omissa kirjoissa yksi parhaista
- Hyrule saatu kiinnostavaksi tutkia, vaikkakin loppupuolella tuntui turhalle esim aseiden kannalta
- Viholliset mukavan vaihtelevia ja aseet antoi mahdollisuuden erilaisiin lähestymistapoihin taisteluissa
Ne silver-versiot, ärsyttäviä bullet spongeja, nämä tuli sieninuijalla yleensä lyötyä vesistöön hukkumaan
- Miinuksena edelleen ne rikkoutuvat aseet, toki tietyt mekaniikat hieman helpottaa tätä

Tavallaan tyhjä olo, mutta myös mukava että on läpi. Tämä kuuluu sellaisiin peleihin joiden pariin tuskin tulee palattua, ei sitä samaa löytämisen iloa saa enää toista kertaa.

Näinhän se on, oli peli sitten kuinka hyvä tahansa vaikka olisi maailman paras peli nii joka peliin väsyy, eri tavalla sitten jättääkö sen pelin "noni vihdoin läpi" vai jääkö sitä haikailee että "olipa perkeleen hyvä peli". Itse kuulun jälkimmäiseen ja miettinyt korviketta mut ei vielä ole napannut oikee mikään nii täs pelannut kaikkia pienempiä indiepelejä.

Jotenkin on nyt suuret saappaat täytettävänä, siitä samaa mieltä että TOTK veti kyllä kaikki osa-alueet sen verran paremmaks että vaikka mulla olis viel BOTW shrinei ja vaik mitä tutkittavana ei jotenki nappaa lähtee sinne ihmettelee kun on meinaan sen verran karsittu. TOTK ihan jo se maanalainen maailma on sen verran erilainen + taivas maailma ja ne erottuu toisistaan sen verran että ikäänkuin olis 3 peliä yhessä paketissa.

Ite kyllä palaan välittömästi pelin pariin viimeistään kun dlc tulee (toivottavasti), tyhjä olo mullaki oli mutta 400+ tunnin jälkeen tuli myös jotenkin helpottunut olo kun alunperin iteki meinasin että tästä tulee tyyliin vuoden/ikuisuus projekti, olishan mulla roppakaupal viel luolia/kaivoja/sivutehtäviä mut tarinan jälkeen tuli vaa jotenki tyhjä olo. Shrinet kaikki tehty, maanalainen maailma kokonaan auki, korokkeja sen verran että kaikki slotit auk, sen eeppisen palkinnon vuoksi en oo kyl ihan varma onko motivaatiota kerätä niitä kaikkia.

Tavallaan olis jonkinlainen saavutus jos tästä tekis ja löytäis ihan kaiken mitä vaan voi olla. Mut kattoo nyt innostuuko, peli tarjosi kuitenkin tähää asti yli 400h viihdettä ja oli joka pennin arvoinen ja jää mun pelihistorian henk.koht listan kärkeen.
 
Tavallaan tyhjä olo, mutta myös mukava että on läpi. Tämä kuuluu sellaisiin peleihin joiden pariin tuskin tulee palattua, ei sitä samaa löytämisen iloa saa enää toista kertaa.
Tämä sama mulla.

Nautin joka hetkestä (okei ne ekat osuudet oli aika raskasta) ja vaikka todennäköinen GOTY itselle niin silti ei minkäänlaista halua palata enää pelin pariin hankkimaan puuttuvia asusteita ja tekemään sivutehtäviä. Peli vain on omalla kohdalla niin nähty, hyvällä tavalla.

En oikein keksi mitä niin jännittävää DLC tarjoaisi että saisi uudestaan pelin pariin houkuteltua. Todennäköisestihän ykkösen guardiansit palaa DLC muodossa. Huidotaanko niitä oksilla sitten veden alla vai avaruudessa, jää nähtäväksi.

Samaa mieltä myös siitä, että BOTW voisi vaikka myydä pois, en keksi yhtään syytä miksi ikinä enää palaisin sen pariin.

Omasta mielestä peli on silloin oikein tehty kun siinä riittää tekemistä, mutta sitten kun se väsy alkaa hiipiä puseroon niin sä voit tehdä sen päätöksen ja mennä pelin lävitse. Liian usein peleissä viime hetkillä aletaan tyrkyttää turhanpäiväisiä tehtäviä jotka edellyttää eestaas juoksua, jotta pelille saadaan lisää kestoa.
 
Okei, pienen tauon jälkeen muutama sana pelistä vielä. Pieniä spoilereita, älä lue jos et ole pelannut peliä kuin pari tuntia.


Mielikuvituksen ylistys, eli miksi Tears of the Kingdom on juuri sitä mitä peliteollisuus (tai no minä) tarvitsee

Olen pelin läpäisyn jälkeen käynyt läpi monenlaisia siihen liittyviä asioita, myös ja kenties erityisesti siihen kohdistuneita odotuksia. Mistä on päässyt helposti pelistä etukäteen käytyyn keskusteluun ja toisaalta siihen, miten ajoittain hulvattomaltakin se on näyttänyt näin jälkikäteen tarkasteltuna. Erityisenä herkullisena nyanssina on täälläkin pientä keskustelua herättänyt keskustelu siitä, onko pelissä jonkinlaista base buildingia / tukikohdan rakentamista. Koska tällaista peleissä saattaa usein olla, niin joku videopelisivusto oli jonkun yksittäisen yksityiskohdan perusteella tehnyt tämmöiseen viittaavan jutun ja siinä sitten keskusteltiin että onko tätä muissa peleissä esiintyvää asiaa myös tässä uusimmassa Zeldassa.

Toki isoin osa keskustelusta pyöri sen ympärillä, että mitä pelissä pitäisi parantaa edeltäjäänsä nähden. Minäkin olen tässä topikissa kehunut Konsolifinin juttua, missä esitettiin toiveita Breath of the Wildin jatko-osalle. Niissä toivottiin enemmän kyliin sijoittuvia aktiviteetteja, panostusta tarinaan jne. Loogisia, helposti kuviteltavia ja artikuloitavia parannusehdotuksia, jotka perustuvat omiin kokemuksiin.

Mutta tästä päästään itse asiaan. Breath of the Wild on myynyt yli 30 miljoonaa kopiota, joten on turvallista sanoa, että reilusti yli 30 miljoonaa ihmistä on ollut tekemisissä pelin kanssa.

Oikea kysymys kuuluu, että kuinka moni noista 30 miljoonasta pelaajasta toivoi seuraavaan jatko-osaan mitään seuraavista asioista:
- Kykyä rakentaa vähän kaikenlaisia koneita
- Kykyä lentää läpi katosta...tai melkeinpä mistä vaan yläpuolellasi olevasta pinnasta
- Kykyä palauttaa aikaa taaksepäin
- Rinnallasi taistelevia kumppaneita
- Kykyä yhdistää oikeastaan melkein tahansa asia / resurssi aseesi tai nuolen kanssa
- Taivaalle sijoittuvaa maailmaa

Jos joku muutama hassu pelaajista näitä menikin toivomaan, niin kyse on jostain promillesta kaikista edellisosaa pelanneista.

Omassa mielessäni videopeliteollisuus on isossa kuvassa kaivamassa omaa kuoppaansa (toki sillä oikeasti menee mitä mainioimmin). Sen mielikuvituksellisuus on nykyään liian usein samaa mitä Hollywoodissa, eli lähinnä keskitytään katsomaan mikä oli suosittua jokin aika sitten ja tekemään tämä uusiksi. Tai sitten luovuuden uusia askeleita on se, että peleistä saadaan audiovisuaalisesti vieläkin komeampia, suorastaan tv-sarjaa muistuttavia teoksia. Videopelaajatkin tuntuvat nielevän tämän ja keskustelevan lähinnä siitä, mikä peli olisi kiva saada remasteroituna tai remakena. Tai sitten ihmettelemme, onko joku uusi peli roguelike/soulslike/metroidvania/joku muu tuttu trenditermi tähän.
Me videopelaajat emme välttämättä ole hirveän luovia tai kyvykkäitä kuvittelemaan uusia asioita.

Mutta onneksi on Nintendo (tai ainakin Zelda-tiimi) joka toteaa, että uusien asioiden kuvitteleminen ja toteuttaminen saakin olla videopelisuunnittelijoiden työtä. Ja Nintendolla luotetaan siihen, että kyllä pelaajat ovat luovia ja/tai arvostavat mielikuvituksellista ja hyvin tehtyä pelisuunnittelua, kunhan heille annetaan mahdollisuus kokeilla jotain uutta.
Nintendo on nyt luonut Zeldan kahteen kertaan yhden konsolisukupolven aikana jossain määrin uudelleen, aivan täysin omista lähtökohdistaan. Koska jos se olisi kuunnellut mitä me pelaajat haluamme, emme olisi saaneet Breath of the Wildia, emmekä todellakaan Tears of the Kingdomia. Ja siksi ne ovat olleet niin ällistyttäviä pelejä.

Palaan vielä aiempaan toteamukseeni siitä, että pelaajat eivät ole erityisen mielikuvituksellisia. Tämä on epäreilu lausahdus, koska ihmiset eivät keskimäärin ole kovin hanakoita käyttämään mielikuvitustaan. Ja jokuhan voisi sanoa siihen, että mitä tämänkään foorumin keskustelusta tulisi, jos me kaikki antaisimme mielikuvituksemme lentää ja jokainen vuorollaan kertoisi haluavansa uuteen Zeldaan kilven joka ampuu laseria / mahdollisuuden lennellä raketeilla / lohikäärmeitä jne.

Sehän olisi suorastaan...lapsellista? Niinhän se olisi. Olen viime aikoina lukenut jonkin verran aivojen toiminnasta ja luovuudesta ja välillä tuntuu, että ainoa tapa millä aikuinen ihminen saa avattua itsensä lapsen ihmetyksen tasolle on vetää jotain psykedeelejä tai harrastaa vuosikaudet erikoisia mielikuvaharjoituksia. Tai sitten yrittää eläytyä niin hyvin kuin pystyy lapsen maailmaan. Mutta onneksi meillä on myös taidetta ja viihdettä, joka parhaimmillaan pystyy aktivoimaan meissä vielä ihmetyksen tuntua.

Kun Nintendo pelin julkaisun lähestyessä julkaisi sen mainoksen, kiinnitin siihen erityistä huomiota. Siis sen, missä keski-ikäinen urautunut mies elää harmaata arkeaan, mutta uuden Zeldan myötä löytää taas jonkin ihmettelevän osan itsestään. Mietin tuolloin, toki Breath of the Wildin herättämät tuntemukset muistaen, että Nintendo kasaa itselleen tällä mainoksella aivan valtavia paineita. Se ei lupaa vain hyvää peliä, vaan muutosta ajatteluumme, siis niille jotka ovat vielä valmiita ihmettelemään.

Ja toisin kuin yleensä, mainos ei täysin valehdellut. Ja siksi Tears of the Kingdom on juuri sitä, mitä tämä tylsemmäksi taipuva AAA-videopeliteollisuus tarvitsee.

Ps. En mene tässä siihen netissä pyörivään keskusteluun, missä peli ohitetaan "vain" jatko-osana ja keskitytään nimenomaan siihen, mikä kaikki on vanhan toistoa. Toiset eivät näe ihmettä tai neroutta vaikka se tuotaisiin heille hopealautasella Makuja on monia, eikä tämäkään peli ole läheskään täydellinen. Ei sen tarvitsekaan.
 
Okei, pienen tauon jälkeen muutama sana pelistä vielä. Pieniä spoilereita, älä lue jos et ole pelannut peliä kuin pari tuntia.


Mielikuvituksen ylistys, eli miksi Tears of the Kingdom on juuri sitä mitä peliteollisuus (tai no minä) tarvitsee

Olen pelin läpäisyn jälkeen käynyt läpi monenlaisia siihen liittyviä asioita, myös ja kenties erityisesti siihen kohdistuneita odotuksia. Mistä on päässyt helposti pelistä etukäteen käytyyn keskusteluun ja toisaalta siihen, miten ajoittain hulvattomaltakin se on näyttänyt näin jälkikäteen tarkasteltuna. Erityisenä herkullisena nyanssina on täälläkin pientä keskustelua herättänyt keskustelu siitä, onko pelissä jonkinlaista base buildingia / tukikohdan rakentamista. Koska tällaista peleissä saattaa usein olla, niin joku videopelisivusto oli jonkun yksittäisen yksityiskohdan perusteella tehnyt tämmöiseen viittaavan jutun ja siinä sitten keskusteltiin että onko tätä muissa peleissä esiintyvää asiaa myös tässä uusimmassa Zeldassa.

Toki isoin osa keskustelusta pyöri sen ympärillä, että mitä pelissä pitäisi parantaa edeltäjäänsä nähden. Minäkin olen tässä topikissa kehunut Konsolifinin juttua, missä esitettiin toiveita Breath of the Wildin jatko-osalle. Niissä toivottiin enemmän kyliin sijoittuvia aktiviteetteja, panostusta tarinaan jne. Loogisia, helposti kuviteltavia ja artikuloitavia parannusehdotuksia, jotka perustuvat omiin kokemuksiin.

Mutta tästä päästään itse asiaan. Breath of the Wild on myynyt yli 30 miljoonaa kopiota, joten on turvallista sanoa, että reilusti yli 30 miljoonaa ihmistä on ollut tekemisissä pelin kanssa.

Oikea kysymys kuuluu, että kuinka moni noista 30 miljoonasta pelaajasta toivoi seuraavaan jatko-osaan mitään seuraavista asioista:
- Kykyä rakentaa vähän kaikenlaisia koneita
- Kykyä lentää läpi katosta...tai melkeinpä mistä vaan yläpuolellasi olevasta pinnasta
- Kykyä palauttaa aikaa taaksepäin
- Rinnallasi taistelevia kumppaneita
- Kykyä yhdistää oikeastaan melkein tahansa asia / resurssi aseesi tai nuolen kanssa
- Taivaalle sijoittuvaa maailmaa

Jos joku muutama hassu pelaajista näitä menikin toivomaan, niin kyse on jostain promillesta kaikista edellisosaa pelanneista.

Omassa mielessäni videopeliteollisuus on isossa kuvassa kaivamassa omaa kuoppaansa (toki sillä oikeasti menee mitä mainioimmin). Sen mielikuvituksellisuus on nykyään liian usein samaa mitä Hollywoodissa, eli lähinnä keskitytään katsomaan mikä oli suosittua jokin aika sitten ja tekemään tämä uusiksi. Tai sitten luovuuden uusia askeleita on se, että peleistä saadaan audiovisuaalisesti vieläkin komeampia, suorastaan tv-sarjaa muistuttavia teoksia. Videopelaajatkin tuntuvat nielevän tämän ja keskustelevan lähinnä siitä, mikä peli olisi kiva saada remasteroituna tai remakena. Tai sitten ihmettelemme, onko joku uusi peli roguelike/soulslike/metroidvania/joku muu tuttu trenditermi tähän.
Me videopelaajat emme välttämättä ole hirveän luovia tai kyvykkäitä kuvittelemaan uusia asioita.

Mutta onneksi on Nintendo (tai ainakin Zelda-tiimi) joka toteaa, että uusien asioiden kuvitteleminen ja toteuttaminen saakin olla videopelisuunnittelijoiden työtä. Ja Nintendolla luotetaan siihen, että kyllä pelaajat ovat luovia ja/tai arvostavat mielikuvituksellista ja hyvin tehtyä pelisuunnittelua, kunhan heille annetaan mahdollisuus kokeilla jotain uutta.
Nintendo on nyt luonut Zeldan kahteen kertaan yhden konsolisukupolven aikana jossain määrin uudelleen, aivan täysin omista lähtökohdistaan. Koska jos se olisi kuunnellut mitä me pelaajat haluamme, emme olisi saaneet Breath of the Wildia, emmekä todellakaan Tears of the Kingdomia. Ja siksi ne ovat olleet niin ällistyttäviä pelejä.

Palaan vielä aiempaan toteamukseeni siitä, että pelaajat eivät ole erityisen mielikuvituksellisia. Tämä on epäreilu lausahdus, koska ihmiset eivät keskimäärin ole kovin hanakoita käyttämään mielikuvitustaan. Ja jokuhan voisi sanoa siihen, että mitä tämänkään foorumin keskustelusta tulisi, jos me kaikki antaisimme mielikuvituksemme lentää ja jokainen vuorollaan kertoisi haluavansa uuteen Zeldaan kilven joka ampuu laseria / mahdollisuuden lennellä raketeilla / lohikäärmeitä jne.

Sehän olisi suorastaan...lapsellista? Niinhän se olisi. Olen viime aikoina lukenut jonkin verran aivojen toiminnasta ja luovuudesta ja välillä tuntuu, että ainoa tapa millä aikuinen ihminen saa avattua itsensä lapsen ihmetyksen tasolle on vetää jotain psykedeelejä tai harrastaa vuosikaudet erikoisia mielikuvaharjoituksia. Tai sitten yrittää eläytyä niin hyvin kuin pystyy lapsen maailmaan. Mutta onneksi meillä on myös taidetta ja viihdettä, joka parhaimmillaan pystyy aktivoimaan meissä vielä ihmetyksen tuntua.

Kun Nintendo pelin julkaisun lähestyessä julkaisi sen mainoksen, kiinnitin siihen erityistä huomiota. Siis sen, missä keski-ikäinen urautunut mies elää harmaata arkeaan, mutta uuden Zeldan myötä löytää taas jonkin ihmettelevän osan itsestään. Mietin tuolloin, toki Breath of the Wildin herättämät tuntemukset muistaen, että Nintendo kasaa itselleen tällä mainoksella aivan valtavia paineita. Se ei lupaa vain hyvää peliä, vaan muutosta ajatteluumme, siis niille jotka ovat vielä valmiita ihmettelemään.

Ja toisin kuin yleensä, mainos ei täysin valehdellut. Ja siksi Tears of the Kingdom on juuri sitä, mitä tämä tylsemmäksi taipuva AAA-videopeliteollisuus tarvitsee.

Ps. En mene tässä siihen netissä pyörivään keskusteluun, missä peli ohitetaan "vain" jatko-osana ja keskitytään nimenomaan siihen, mikä kaikki on vanhan toistoa. Toiset eivät näe ihmettä tai neroutta vaikka se tuotaisiin heille hopealautasella Makuja on monia, eikä tämäkään peli ole läheskään täydellinen. Ei sen tarvitsekaan.
Tällaisten viestien jälkeen sitä toivoo, että yhdelle viestille voisi antaa useammankin tykkäyksen.
 
Omassa mielessäni videopeliteollisuus on isossa kuvassa kaivamassa omaa kuoppaansa (toki sillä oikeasti menee mitä mainioimmin). Sen mielikuvituksellisuus on nykyään liian usein samaa mitä Hollywoodissa, eli lähinnä keskitytään katsomaan mikä oli suosittua jokin aika sitten ja tekemään tämä uusiksi. Tai sitten luovuuden uusia askeleita on se, että peleistä saadaan audiovisuaalisesti vieläkin komeampia, suorastaan tv-sarjaa muistuttavia teoksia. Videopelaajatkin tuntuvat nielevän tämän ja keskustelevan lähinnä siitä, mikä peli olisi kiva saada remasteroituna tai remakena. Tai sitten ihmettelemme, onko joku uusi peli roguelike/soulslike/metroidvania/joku muu tuttu trenditermi tähän.
Me videopelaajat emme välttämättä ole hirveän luovia tai kyvykkäitä kuvittelemaan uusia asioita.
Plus tähän päälle vielä se, mitä tuolla juuri eilen keskusteltiin Ubista eli tuttu ja varma myy, koska se on tuttua ja varmaa. Ihan luonnollista jos pelit maksavat 80 euroa(kin) että ei viitsi ottaa sillä rahalla riskiä. Samoin tekijöille on aina riski tehdä uutta, paitsi jos nimi on Nintendo tai vaikkapa Rockstar/GTA tai jotain vastaavaa. Jotkut poikkeukset myy jo nimellä vaikka siellä alla olisi mikä tuote.

Toisaalta sitten jos COD tai vaikkapa Assassin's Creed on liian erilainen niin siitäkin varmasti heti valitetaan.

En siis yhtään ihmettele että sekä pelaajat että julkaisijat turvautuvat tuttuun ja turvalliseen, niin tylsääkö se onkin.

Minulle Game Pass on yksi niitä aarrearkkuja, joista löytyy jotain muutakin ja juuri sitä puolta siitä olen kehunut tasaisin ajoin.

Nintendo on nyt luonut Zeldan kahteen kertaan yhden konsolisukupolven aikana jossain määrin uudelleen, aivan täysin omista lähtökohdistaan. Koska jos se olisi kuunnellut mitä me pelaajat haluamme, emme olisi saaneet Breath of the Wildia, emmekä todellakaan Tears of the Kingdomia. Ja siksi ne ovat olleet niin ällistyttäviä pelejä.
En halua mennä mihinkään loputtomaan väittelyyn mutta sanon silti. Totta on, että Zelda luotiin uusiksi BotW:ssa mutta minusta se oli "vain" Nintendon versio open worldeista. Tears of the Kingdom oli sitten "vain" teos, jossa tuohon open worldiin lisättiin kunnolla sisältöä, uusia juttuja ja varsinkin monipuolisempaa ja nopeampaa liikkuvuutta.

Tämän sanon siis pelaajana, joka pettyi BotW:n "tyhjyyteen" mutta joka on nyt ihan täpinöissään TotK:sta. Minulle BotW:n usein mainittu nerokkuus eli "tee mitä haluat" realisoitui siis päämäärättömyytenä ja pelinä, joka oli kuin pohja jollekin sisällölle. Ja jonka näkemyksen TotK sitten "perusteli" koska vasta sen kanssa pystyn allekirjoittamaan kaikki hehkutukset.

Mutta tämä tosiaan taas minun poikkeava mielipiteeni. Tunnetustihan BotW on nerouden huipennus jne. Minulle edes TotK ei ole sellaista ennen näkemätöntä kuin monelle mutta se ottaa jo nähtyjä asioita ja tekee niistä järjettömän hyvän keitoksen :)

Ja toki jos ennen näkemättömällä puhutaan kokonaisuudesta niin sittenhän kaikki pelit on ennen näkemättömiä koska yksikään COD ei edes ole samanlainen kokonaisuus kuin muut. Sen vuoksi itse keskityn enemmän pelin osa-alueisiin, mekaniikkoihin jne. Eikä niiden suhteen pelissä ole mitään ennen näkemätöntä: rakennusta on ollut monessa pelissä, aikakikkailua on ollut, telekinesiaa on ollut, lentämistä on ollut, tutkimista, jne. jne.

Minulle TotK on siis enemmänkin sitä mitä Blizzardin pelit monelle: se tekee olemassa olevista aineksista todella hiotun ja oman näköisensä teoksen, joka on lopulta osiaan isompi teos.

Ja miksikö sitten keskityn vain osa-alueisiin? Minulle pelaajana on kai luontevaa aina kysyä "mitä uutta pelissä on", jolloin se tarkoittaa miljoonien jatko-osien ja varman päälle tehtyjen teosten kanssa juuri sitä, että siellä on jotain yksittäisiä erottavia asioita.

Palaan vielä aiempaan toteamukseeni siitä, että pelaajat eivät ole erityisen mielikuvituksellisia. Tämä on epäreilu lausahdus, koska ihmiset eivät keskimäärin ole kovin hanakoita käyttämään mielikuvitustaan. Ja jokuhan voisi sanoa siihen, että mitä tämänkään foorumin keskustelusta tulisi, jos me kaikki antaisimme mielikuvituksemme lentää ja jokainen vuorollaan kertoisi haluavansa uuteen Zeldaan kilven joka ampuu laseria / mahdollisuuden lennellä raketeilla / lohikäärmeitä jne.
Puhutko tässä siis siitä että mitä ihmiset toivovat peleiltä? Vai onko tässä myös sitä että ihmiset eivät käytä mielikuvitusta pelatessaan?

Jos jälkimmäistä niin avaan Pandoran lippaan kommentoimalla, että en koe uusissa Zeldoissa tarvitsevan erityisesti mielikuvitusta. Siitä on varmasti hyötyä mutta sitä ei tarvitse. Syynä se, että jos vaikkapa pitää rakentaa jotain, niin ne rakennusaineet lojuu siinä 10 metrin päässä ja on aina ihan päivänselvää mitä niistä "pitää" tehdä. Ja pidän sitä ihan hyvänä asiana, sillä puzzlet toimii noin: anna ongelma ja ratkaisu ongelmaan. Erona se, että TotK:ssa ratkaisuja on monenlaisia. Mutta jos ei halua, niin voi tehdä vain sen "tylsän" (mutta tehokkaan) valmiin ratkaisun.

En siis itse ole kokenut vielä yhtään niistä rakenteluista mitenkään mielikuvitusta vaativana.

Sen myönnän että tuo mekaniikka itsessään voi ruokkia sitä. Itse asiassa ne kylttien pystyssä pitämiset vaatinee eniten mielikuvitusta mutta niissäkään en koe että menisi aivot kovin kovalle rasitukselle.

Sehän olisi suorastaan...lapsellista? Niinhän se olisi. Olen viime aikoina lukenut jonkin verran aivojen toiminnasta ja luovuudesta ja välillä tuntuu, että ainoa tapa millä aikuinen ihminen saa avattua itsensä lapsen ihmetyksen tasolle on vetää jotain psykedeelejä tai harrastaa vuosikaudet erikoisia mielikuvaharjoituksia. Tai sitten yrittää eläytyä niin hyvin kuin pystyy lapsen maailmaan. Mutta onneksi meillä on myös taidetta ja viihdettä, joka parhaimmillaan pystyy aktivoimaan meissä vielä ihmetyksen tuntua.
Kannattaa hankkia lapsia ja tehdä niiden kanssa asioita ja kuunnella niitä. Sieltä tulee sellaista juttua että jos uppoutuu siihen niin pääsee ehkä itsekin vähän osalliseksi siihen millaista meininkiä voi tulla leikin aikana :D

Harmittavasti tuo mielikuvitus karisee varmasti iän myötä ja juuri kaiken varman päälle tehdyn viihteen kautta. Onneksi on edes Minecraftit, Legot ja muut vastaavat.

Kun Nintendo pelin julkaisun lähestyessä julkaisi sen mainoksen, kiinnitin siihen erityistä huomiota. Siis sen, missä keski-ikäinen urautunut mies elää harmaata arkeaan, mutta uuden Zeldan myötä löytää taas jonkin ihmettelevän osan itsestään. Mietin tuolloin, toki Breath of the Wildin herättämät tuntemukset muistaen, että Nintendo kasaa itselleen tällä mainoksella aivan valtavia paineita. Se ei lupaa vain hyvää peliä, vaan muutosta ajatteluumme, siis niille jotka ovat vielä valmiita ihmettelemään.
Hmm... Niin, varmasti totta tuo mielikuva minkä mainos antaa mutta eikös me pelaajat olla kuitenkin edes hieman enemmän sitä ihmettelyä säilytetty ihan pelaamalla? Ja mitä monipuolisemmin niin sitä enemmän varmasti sitä löytyy. Samoin kirjojen ja sarjisten lukeminen jne.

Eihän nyt kaikki kuitenkaan ole keski-ikäisiä "working maneja", joilla ei ole mitään ihmettelyn aiheita ja kokemuksia.

Mutta taas nousee esiin tuo "muutosta ajatteluumme"... En pääse yhtään sisään siihen miten BotW tai TotK muuttaa ajattelua, sillä itselleni on molempien pelien kanssa ollut aivan päivänselviä kaikki mitä "pitää" (tai voi) tehdä. Lähinnä ne ihmetykset - tai enemmänkin huvituksen - aiheet on syntyneet siitä, miten vaikuttavasti maailma pelissä vuorovaikuttaa. Viimeksi eilen hakkasin örmöä, jonka selästä lensi sähköhedelmiä alas toisen örmön päälle ja tämä sai kivat sähköistykset. Naurahdin ja ajattelin että olipa siisti ja jatkoin pelaamista.

Silti pelissä on samat pelilogiikat kuin monessa muussakin. Stone Taluksilla on se tuttu ja turvallinen "weak spot", johon täytyy muistaa tähdätä. Ei se kauheasti ajattelu muuta.

Ja se että voi rakentaa melkein mitä vain? En näe miten sekään muuttaa ajattelua. Minulle se on vain yksi pelimekaniikka, jonka olemassaolo täytyy muistaa/sisäistää. Samalla tapaa kuin muistan että jossain pelissä on tuplahyppy ja joissain ei. Joissain voi liitää, joissain ei.

Minulle se on enemmän jonkinlainen muistaminen/sisäitäminen sille, mitä tässä kyseisessä pelissä voi tehdä. Sen enempää en koe että tämä tai mikään muukaan peli muuttaisi ajatteluani.

Mainittakoon toki taas se, että pidän paljon puzzle- ja muusta aivoja rassaavasta pelaamisesta muutenkin, joten minulle hoksottimien käyttö myös pelatessa ei ole mitenkään erikoista.

Ehkä TotK:n, kuten monien muidenkin pelien kohdalla, onkin se "ajattelun haaste" lähinnä se, että muistaa että nyt tässä pelissä on monipuolisemmat mahdollisuudet kuin joissain putkijuoksuissa. Tosin edelleenkään en ole koskaan kyllä mennyt sekaisin että pelaanko jotain putkijuoksua vai monipuolisempaa tapausta, joten en vain pääse sisään siihen että näissä tarvitsee jotenkin merkittävästi enemmän mielikuvitusta tai ajattelua.

Mutta toki siinä mielessä että vaikka joku COD ei tarvitse kuin about reaktioita, joten sen kautta toki ymmärrän. Mutta se on nyt jo melkein äärivertaus.

Ja toisin kuin yleensä, mainos ei täysin valehdellut. Ja siksi Tears of the Kingdom on juuri sitä, mitä tämä tylsemmäksi taipuva AAA-videopeliteollisuus tarvitsee.
Allekirjoitan. Tears on ihan helvetin kova peli. Ehkä en kuitenkaan sano enää BotW:sta mitään :D

Ps. En mene tässä siihen netissä pyörivään keskusteluun, missä peli ohitetaan "vain" jatko-osana ja keskitytään nimenomaan siihen, mikä kaikki on vanhan toistoa. Toiset eivät näe ihmettä tai neroutta vaikka se tuotaisiin heille hopealautasella Makuja on monia, eikä tämäkään peli ole läheskään täydellinen. Ei sen tarvitsekaan.
Otan tähän vielä sen verran kantaa että ennakkotietojen perusteellahan peli oli sitä mitä tässä ja usein peliteollisuudessa kritisoidaan: jatko-osa, joka vieläpä pohjautuu hyvin suoraan aiempaan osaan. Mielestäni oli/on ihan loogista jos sitä ajatusta kritisoi eikä odota tuon pohjalta mitään ihmeitä.

Jos yhtälöstä poistaisi Nintendon, niin sieltä olisi varmasti tullutkin Horizon: Forbidden West. Hyvä peli mutta sitä samaa laajempana ja pienillä uusilla kikoilla.

Ymmärrettävää valitusta/kritisointia/pelkoja mutta jos ei sitten pelatessa TotK:ia tajua, että se on enemmän kuin vain jatko-osa ja poikkeus "sääntöön", niin sitten voi kai jo vähän kyseenalaistaa sanojaakin.
 
Plus tähän päälle vielä se, mitä tuolla juuri eilen keskusteltiin Ubista eli tuttu ja varma myy, koska se on tuttua ja varmaa. Ihan luonnollista jos pelit maksavat 80 euroa(kin) että ei viitsi ottaa sillä rahalla riskiä. Samoin tekijöille on aina riski tehdä uutta, paitsi jos nimi on Nintendo tai vaikkapa Rockstar/GTA tai jotain vastaavaa. Jotkut poikkeukset myy jo nimellä vaikka siellä alla olisi mikä tuote.

Toisaalta sitten jos COD tai vaikkapa Assassin's Creed on liian erilainen niin siitäkin varmasti heti valitetaan.

En siis yhtään ihmettele että sekä pelaajat että julkaisijat turvautuvat tuttuun ja turvalliseen, niin tylsääkö se onkin.

Minulle Game Pass on yksi niitä aarrearkkuja, joista löytyy jotain muutakin ja juuri sitä puolta siitä olen kehunut tasaisin ajoin.


En halua mennä mihinkään loputtomaan väittelyyn mutta sanon silti. Totta on, että Zelda luotiin uusiksi BotW:ssa mutta minusta se oli "vain" Nintendon versio open worldeista. Tears of the Kingdom oli sitten "vain" teos, jossa tuohon open worldiin lisättiin kunnolla sisältöä, uusia juttuja ja varsinkin monipuolisempaa ja nopeampaa liikkuvuutta.

Tämän sanon siis pelaajana, joka pettyi BotW:n "tyhjyyteen" mutta joka on nyt ihan täpinöissään TotK:sta. Minulle BotW:n usein mainittu nerokkuus eli "tee mitä haluat" realisoitui siis päämäärättömyytenä ja pelinä, joka oli kuin pohja jollekin sisällölle. Ja jonka näkemyksen TotK sitten "perusteli" koska vasta sen kanssa pystyn allekirjoittamaan kaikki hehkutukset.

Mutta tämä tosiaan taas minun poikkeava mielipiteeni. Tunnetustihan BotW on nerouden huipennus jne. Minulle edes TotK ei ole sellaista ennen näkemätöntä kuin monelle mutta se ottaa jo nähtyjä asioita ja tekee niistä järjettömän hyvän keitoksen :)

Ja toki jos ennen näkemättömällä puhutaan kokonaisuudesta niin sittenhän kaikki pelit on ennen näkemättömiä koska yksikään COD ei edes ole samanlainen kokonaisuus kuin muut. Sen vuoksi itse keskityn enemmän pelin osa-alueisiin, mekaniikkoihin jne. Eikä niiden suhteen pelissä ole mitään ennen näkemätöntä: rakennusta on ollut monessa pelissä, aikakikkailua on ollut, telekinesiaa on ollut, lentämistä on ollut, tutkimista, jne. jne.

Minulle TotK on siis enemmänkin sitä mitä Blizzardin pelit monelle: se tekee olemassa olevista aineksista todella hiotun ja oman näköisensä teoksen, joka on lopulta osiaan isompi teos.

Ja miksikö sitten keskityn vain osa-alueisiin? Minulle pelaajana on kai luontevaa aina kysyä "mitä uutta pelissä on", jolloin se tarkoittaa miljoonien jatko-osien ja varman päälle tehtyjen teosten kanssa juuri sitä, että siellä on jotain yksittäisiä erottavia asioita.


Puhutko tässä siis siitä että mitä ihmiset toivovat peleiltä? Vai onko tässä myös sitä että ihmiset eivät käytä mielikuvitusta pelatessaan?

Jos jälkimmäistä niin avaan Pandoran lippaan kommentoimalla, että en koe uusissa Zeldoissa tarvitsevan erityisesti mielikuvitusta. Siitä on varmasti hyötyä mutta sitä ei tarvitse. Syynä se, että jos vaikkapa pitää rakentaa jotain, niin ne rakennusaineet lojuu siinä 10 metrin päässä ja on aina ihan päivänselvää mitä niistä "pitää" tehdä. Ja pidän sitä ihan hyvänä asiana, sillä puzzlet toimii noin: anna ongelma ja ratkaisu ongelmaan. Erona se, että TotK:ssa ratkaisuja on monenlaisia. Mutta jos ei halua, niin voi tehdä vain sen "tylsän" (mutta tehokkaan) valmiin ratkaisun.

En siis itse ole kokenut vielä yhtään niistä rakenteluista mitenkään mielikuvitusta vaativana.

Sen myönnän että tuo mekaniikka itsessään voi ruokkia sitä. Itse asiassa ne kylttien pystyssä pitämiset vaatinee eniten mielikuvitusta mutta niissäkään en koe että menisi aivot kovin kovalle rasitukselle.


Kannattaa hankkia lapsia ja tehdä niiden kanssa asioita ja kuunnella niitä. Sieltä tulee sellaista juttua että jos uppoutuu siihen niin pääsee ehkä itsekin vähän osalliseksi siihen millaista meininkiä voi tulla leikin aikana :D

Harmittavasti tuo mielikuvitus karisee varmasti iän myötä ja juuri kaiken varman päälle tehdyn viihteen kautta. Onneksi on edes Minecraftit, Legot ja muut vastaavat.


Hmm... Niin, varmasti totta tuo mielikuva minkä mainos antaa mutta eikös me pelaajat olla kuitenkin edes hieman enemmän sitä ihmettelyä säilytetty ihan pelaamalla? Ja mitä monipuolisemmin niin sitä enemmän varmasti sitä löytyy. Samoin kirjojen ja sarjisten lukeminen jne.

Eihän nyt kaikki kuitenkaan ole keski-ikäisiä "working maneja", joilla ei ole mitään ihmettelyn aiheita ja kokemuksia.

Mutta taas nousee esiin tuo "muutosta ajatteluumme"... En pääse yhtään sisään siihen miten BotW tai TotK muuttaa ajattelua, sillä itselleni on molempien pelien kanssa ollut aivan päivänselviä kaikki mitä "pitää" (tai voi) tehdä. Lähinnä ne ihmetykset - tai enemmänkin huvituksen - aiheet on syntyneet siitä, miten vaikuttavasti maailma pelissä vuorovaikuttaa. Viimeksi eilen hakkasin örmöä, jonka selästä lensi sähköhedelmiä alas toisen örmön päälle ja tämä sai kivat sähköistykset. Naurahdin ja ajattelin että olipa siisti ja jatkoin pelaamista.

Silti pelissä on samat pelilogiikat kuin monessa muussakin. Stone Taluksilla on se tuttu ja turvallinen "weak spot", johon täytyy muistaa tähdätä. Ei se kauheasti ajattelu muuta.

Ja se että voi rakentaa melkein mitä vain? En näe miten sekään muuttaa ajattelua. Minulle se on vain yksi pelimekaniikka, jonka olemassaolo täytyy muistaa/sisäistää. Samalla tapaa kuin muistan että jossain pelissä on tuplahyppy ja joissain ei. Joissain voi liitää, joissain ei.

Minulle se on enemmän jonkinlainen muistaminen/sisäitäminen sille, mitä tässä kyseisessä pelissä voi tehdä. Sen enempää en koe että tämä tai mikään muukaan peli muuttaisi ajatteluani.

Mainittakoon toki taas se, että pidän paljon puzzle- ja muusta aivoja rassaavasta pelaamisesta muutenkin, joten minulle hoksottimien käyttö myös pelatessa ei ole mitenkään erikoista.

Ehkä TotK:n, kuten monien muidenkin pelien kohdalla, onkin se "ajattelun haaste" lähinnä se, että muistaa että nyt tässä pelissä on monipuolisemmat mahdollisuudet kuin joissain putkijuoksuissa. Tosin edelleenkään en ole koskaan kyllä mennyt sekaisin että pelaanko jotain putkijuoksua vai monipuolisempaa tapausta, joten en vain pääse sisään siihen että näissä tarvitsee jotenkin merkittävästi enemmän mielikuvitusta tai ajattelua.

Mutta toki siinä mielessä että vaikka joku COD ei tarvitse kuin about reaktioita, joten sen kautta toki ymmärrän. Mutta se on nyt jo melkein äärivertaus.


Allekirjoitan. Tears on ihan helvetin kova peli. Ehkä en kuitenkaan sano enää BotW:sta mitään :D


Otan tähän vielä sen verran kantaa että ennakkotietojen perusteellahan peli oli sitä mitä tässä ja usein peliteollisuudessa kritisoidaan: jatko-osa, joka vieläpä pohjautuu hyvin suoraan aiempaan osaan. Mielestäni oli/on ihan loogista jos sitä ajatusta kritisoi eikä odota tuon pohjalta mitään ihmeitä.

Jos yhtälöstä poistaisi Nintendon, niin sieltä olisi varmasti tullutkin Horizon: Forbidden West. Hyvä peli mutta sitä samaa laajempana ja pienillä uusilla kikoilla.

Ymmärrettävää valitusta/kritisointia/pelkoja mutta jos ei sitten pelatessa TotK:ia tajua, että se on enemmän kuin vain jatko-osa ja poikkeus "sääntöön", niin sitten voi kai jo vähän kyseenalaistaa sanojaakin.
Miksi nämä samat asiat pitää tuoda joka kerta esiin, kun joku erehtyy sanomaan kuinka mullistavina on kokenut nämä pelit? Mitään uutta ei jälleen kerran tullut keskusteluun, kun nämä samat asiat on kuultu jo tuhanteen kertaan. Puuh, menee itellä ainakin fiilis jengin hyvistä kokemuksista, kun joka kertaa alkaa samoilla asioilla vänkääminen. On ollut huomattavasti mukavampaa lukea sinultakin kommentteja ja fiiliksiä itse pelaamisesta.
 
Miksi nämä samat asiat pitää tuoda joka kerta esiin, kun joku erehtyy sanomaan kuinka mullistavina on kokenut nämä pelit? Mitään uutta ei jälleen kerran tullut keskusteluun, kun nämä samat asiat on kuultu jo tuhanteen kertaan. Puuh, menee itellä ainakin fiilis jengin hyvistä kokemuksista, kun joka kertaa alkaa samoilla asioilla vänkääminen. On ollut huomattavasti mukavampaa lukea sinultakin kommentteja ja fiiliksiä itse pelaamisesta.

Niin ja meidän monien pelaajien lisäksi myös useat pelikehittäjät ja journalistit kokivat nämä uudet Zeldat ainakin jollain tasolla mullistavina. Tästä osoituksena juuri pelikehittäjät ja pelijournalistit äänestivät muutama kuukausi sitten Breath of the Wildin kaikkien aikojen parhaaksi peliksi, joten hyvin arvostettu ja inspiroiva teos myös niissä piireissä. Linkki listaan -> https://www.gq-magazine.co.uk/article/best-video-games-all-time

Tässä kyseisen listan summaus Breath of the Wildista, boldaus oma :) "Nintendo’s magnificent Switch launch game changed how many saw open world experiences. Vast in size, deeply systemic, with a completely freeform approach to exploration, combat and puzzles. Few games match its scope for experimental play opportunities, and few give the player so much sense of authority over their own discoveries. Its sequel, Tears of the Kingdom, has one hell of a legacy to live up to."

Itselle Breath of the Wild (Ja nyt myöhemmin Tears of the Kingdom) oli mullistava ihan jo pelimaailman interaktiivisuuden, vapauden ja pelimekaniikoiden ansiosta, ihan jo periaattessa vapaa kiipeily oli melkoinen mullistus ja nyt TotKissa katot eivät ole rajoite vaan mahdollisuus. Ymmärrän kyllä että kaikki eivät silti välttämättä koe peliä samalla tavalla.
 
Miksi nämä samat asiat pitää tuoda joka kerta esiin, kun joku erehtyy sanomaan kuinka mullistavina on kokenut nämä pelit? Mitään uutta ei jälleen kerran tullut keskusteluun, kun nämä samat asiat on kuultu jo tuhanteen kertaan.
Niin, no, eikö samaa voisi sanoa kehuistakin? Samat kehut joka kerta. Vai onko ne kehutkin jotenkin vallankumouksellisia ja ennennäkemättömiä versioita aiemmista kehuista? :D

Puuh, menee itellä ainakin fiilis jengin hyvistä kokemuksista, kun joka kertaa alkaa samoilla asioilla vänkääminen.
Okei, no jos yhdestä asiasta puhuminen vie fiiliksen toisesta asiasta niin en tiedä sitten. Minä osaan ainakin keskustella monesta asiasta sujuvasti yhtä aikaa eikä joku toinen negatiivinen osa sotke positiivisia seikkoja mitenkään.

On ollut huomattavasti mukavampaa lukea sinultakin kommentteja ja fiiliksiä itse pelaamisesta.
No varmasti. En ihmettele yhtään kun kehut muutenkin saa toistaa vaikka tuhat kertaa eikä ole ikinä ongelma. Tuskin minunkaan kehuni mitään uutta aiheeseen on tuoneet :P

Niin ja meidän monien pelaajien lisäksi myös useat pelikehittäjät ja journalistit kokivat nämä uudet Zeldat ainakin jollain tasolla mullistavina. Tästä osoituksena juuri pelikehittäjät ja pelijournalistit äänestivät muutama kuukausi sitten Breath of the Wildin kaikkien aikojen parhaaksi peliksi, joten hyvin arvostettu ja inspiroiva teos myös niissä piireissä. Linkki listaan -> https://www.gq-magazine.co.uk/article/best-video-games-all-time
Joo, saa pitää. Minulla on eri näkymys tästä asiasta. Nytkin tuli mieleen uusi(?) näkökulma asiaan sillä tajusin että BotW on vähän kuin Ocarina of Time koska sekin tuntui todella tyhjältä. Pelasin sen siis ihan tässä vuoden sisällä ekaa kertaa. Eli tämän uuden(?) näkökulman kautta voisi vieläpä "perustella" että BotW ei ole niin ihmeellinen sillä jo Ocarina teki tuon saman pienemmässä mittakaavassa aikansa teknologialla. Mikä on tietty kova saavutus mutta vie ehkä pois sitä BotW:n innovatiiviutta. Tai siis minun silmissäni ainakin näin.
https://www.gq-magazine.co.uk/article/best-video-games-all-time
Tässä kyseisen listan summaus Breath of the Wildista, boldaus oma :) "Nintendo’s magnificent Switch launch game changed how many saw open world experiences. Vast in size, deeply systemic, with a completely freeform approach to exploration, combat and puzzles. Few games match its scope for experimental play opportunities, and few give the player so much sense of authority over their own discoveries. Its sequel, Tears of the Kingdom, has one hell of a legacy to live up to."
No joo, tässä oli hyvä lainaus, johon en kauheasti voi sanoa vastaan. BotW otti asioita ja yhdisti ne nimenomaan open worldiin tavalla, jota ei oltu ennen nähty.

Ympäristön, fysiikan ja muun vuorovaikutus sekä vapaus mennä minne tahtoo, lienevät asioita, joita ei yhdessäkään muussa pelissä ole samalla tapaa kaikkia mukana.

Se on sitten eri asia että oliko se yhdistelmä vielä riittävä :D (TotK kyllä on ollut :))

Itselle Breath of the Wild (Ja nyt myöhemmin Tears of the Kingdom) oli mullistava ihan jo pelimaailman interaktiivisuuden, vapauden ja pelimekaniikoiden ansiosta, ihan jo periaattessa vapaa kiipeily oli melkoinen mullistus ja nyt TotKissa katot eivät ole rajoite vaan mahdollisuus. Ymmärrän kyllä että kaikki eivät silti välttämättä koe peliä samalla tavalla.
Minulle ehkä tuo kiipeilyn vapaus on kirous. Olen aina rakastanut löytää ja keksiä ne paikat ja reitit, joihin on tarkoitettu päästä. Se tunne kun löytää jonkin paikan, johon ei aluksi kuvitellut voivan päästä mutta niin vain siellä sitten onkin. Sellaista ei voi saada jos joka paikkaan voi mennä, joten tulee helposti olo että miksi mennä mihinkään kun siinä ei ole mitään haastetta tms.

Samoin olen aina pitänyt siitä että pelaajaa ohjataan eri paikkoihin ja juuri perinteiset Zeldatkin on olleet sitä eri välineiden kautta. Se tunne kun lopulta pääset sen kutkuttavan esteen ohitse uuden voiman tai välineen avulla. Sitä ei voi saada samalla tapaa jos joka paikkaan pääse alusta lähtien kunhan jaksaa tarpeeksi kauan tapella staminan ja/tai vesisateen kanssa :D

En siis tässä halua mitenkään väheksyä jonkun kokemusta tuon mullistavuudesta vaan haluan enemmänkin perustella miksi se ei minulle tunnu niin hyvältä tai ihmeelliseltä. Sen sijaan että haluaisin näillä perusteluilla saada muut samalle mielelle, on tässä kai tarkoitus saada ymmärrystä sille miksi koen asian kuten koen. Mutta sitten tuleekin vastauksena vain linkkejä siihen että kaikki muut on eri mieltä (ja minä väärässä) tai että pitäisi olla hiljaa kun on jo sanottu nämä asiat mutta kehuja saa kyllä toistella, kiitos :D

---

Mutta niitä kokemuksia Tears of the Kingdomin pelaamisesta toivottiin luettavaksi. Valitettavasti on huonoja uutisia :D

Nyt ei nimittäin tule mieleen muuta mainitsemisen arvoista kuin pari kritiikin aihetta. Ensinnäkin se eniten etukäteen odottamani kyky, eli Ascend on lopulta aika hyödytön kiipeilyssä. Hyvin harvoin sillä kovin ylös pääsee jos ollenkaan. Lisäksi jos katto on liian korkealla niin et pääse mihinkään. Minä kun luulin että sieltä ihan alhaaltakin pääsisi ylös mutta ei. Sen kanssa olisin "voinut elää" mutta se tympii enemmän että se ulottuvuus on joissain luolissakin riittämätön.

No, onneksi on löytynyt jo toinen puku, jolla kiipeilyä parantaa. Vielä pitäisi saada se eli tehdä tehtävä. Se tosin vaikuttaa hiton pitkältä, joten ihan heti ei ole tulossa pukua koska en jaksa alkaa sen homman perässä juoksemaan. Eliksiirejä en ole myöskään jaksanut värkätä kiipeilyä helpottamaan, joten ei se niin iso vaiva/rasite ole ollut. Ja ehkä tästä valituksesta saa isomman ongelma kuvan kuin mitä se oikeasti on. Se turhauttaa siinä hetkessä mutta kohta on jo muualla seikkailemassa. That's it.

Toinen, isompi kritiikin aihe. Peli on alkanut tuntua työltä. Samalla tapaa kuin Assassin's Creed ja muut checklist-open worldit. Ehkä vika on pelitavassa kun merkkaan aina alue kerrallaan paikat mitä on tutkimatta ja käyn ne läpi. Minä perhana tein tästä checklistin ja nyt se rasittaa. Myönnän että se ei ole pelin vika mutta ilman tuota tulisi FOMO. Pelkäisin että jotain jää näkemättä ja kokematta. Juoksen jonkin pelin parhaan jutun ohi.

Siitä kehuja tässä kohtaa että mielenkiintoisia luolia on sopivan tasaisesti ja aina ne on yhtä innostavia. Korokitkin jaksaa piristää vaikka se heebo hävisi johonkin kun sain pari uutta slottia. Olisin voinut vähän enemmänkin päivitellä kun niitä on jo 150 kerätty.

Se on tosi outo edes ajatella että luolat ja kaivot puuttui BotW:sta. Ne tuntuu niin luontevilta osalta peliä. Ja ne on kyllä minulle ollutkin sitä parasta "bulkki-kamaa". Ei ne mitään maata mullista mutta niitä on mukava tutkia. Vähän samanlainen fiilis kuin Elden Ringin katakombeista, joissa oli "copypastella" tehty välillä tosi huikeita juttuja. Aina kun vähiten odotti niin siellä oli samoista palasista koottuna jotain aivan erilaista vastassa. Kaivot on sitten taas melkein vielä parempia kuin luolat. Yhä se kaivon löytäminen on innostava juttu tässä :D

Mutta tosiaan eteneminen on nyt jotenkin kuin juoksuhiekassa menisi. Siellä on kyllä tasaisesti mielenkiintoisia juttuja mutta jotenkin ahdistaa että taas pitäisi avata uusi karttapala eikä tiedä minkä niistä avaa ja mitä tekisi ja missä. Halu tutkia ja seikkailla on mutta en halua harhailla ja sitten miettiä että missä nyt on tutkimatta ja missä ei.

Varmasti osa oman kokemukseni erilaisuutta (varsinkin BotW:ssa) johtuu siis tästä henk. koht. ongelmastani mutta on vähän outoa että muka kukaan muu ei olisi samanlainen hermoheikko sen suhteen että menee jotain ohi. Eikö muka muita joka paikan nuohoajia ole? Ihmisiä, jotka uuden open worldin kanssa ahdistuvat heti että kuinka iso sen kartta on ja kuinka kauan menee taas sen joka nurkan tutkimiseen? Oliko näkemykseni BotW:n autioudesta totta ja ihmiset olivat juuri siitä(kin) niin innoissaan kun ei tarvinnutkaan nuohota paikkoja vaan pystyi vain haahuilemaan?

Hevosesta vielä. Se on nyt kerran jumittunut tasanteelle, josta sitä ei saa pois millään. Toisen kerran se taas luisui vuoren rinnettä pitkin jonnekin veteen/usvaan. En tiedä mitä se oli kun se oli niin pimeää/syvää mutta sinne meni meatwurst. Ei tuo nyt bugi ole mutta ei ehkä haluttu tapa miten hevosen AI toimii :D

Eniten kyllä kiinnostaisi nyt tutkia taas yläilmoja. Ja taidan tietää syynkin: ne on pienempiä alueita, joten ne on helppo "chechlistata" nopeasti. Mutta en halua mennä sinnekään kun nykykeinoilla en ole hoksannut/löytänyt tapaa mennä lähimpään "skylandiin" ilman että pitäisi avata uusi torni, mitä en halua nyt/vielä tehdä.

No joo, meni minä kyllä nyt jo sinne Ritolaan vaikka se on näkyvän kartan ulkopuolella. Kai se täytyy sitten avata. Jospa se siitä.
 
Niin, no, eikö samaa voisi sanoa kehuistakin? Samat kehut joka kerta. Vai onko ne kehutkin jotenkin vallankumouksellisia ja ennennäkemättömiä versioita aiemmista kehuista? :D


Okei, no jos yhdestä asiasta puhuminen vie fiiliksen toisesta asiasta niin en tiedä sitten. Minä osaan ainakin keskustella monesta asiasta sujuvasti yhtä aikaa eikä joku toinen negatiivinen osa sotke positiivisia seikkoja mitenkään.


No varmasti. En ihmettele yhtään kun kehut muutenkin saa toistaa vaikka tuhat kertaa eikä ole ikinä ongelma. Tuskin minunkaan kehuni mitään uutta aiheeseen on tuoneet :p


Joo, saa pitää. Minulla on eri näkymys tästä asiasta. Nytkin tuli mieleen uusi(?) näkökulma asiaan sillä tajusin että BotW on vähän kuin Ocarina of Time koska sekin tuntui todella tyhjältä. Pelasin sen siis ihan tässä vuoden sisällä ekaa kertaa. Eli tämän uuden(?) näkökulman kautta voisi vieläpä "perustella" että BotW ei ole niin ihmeellinen sillä jo Ocarina teki tuon saman pienemmässä mittakaavassa aikansa teknologialla. Mikä on tietty kova saavutus mutta vie ehkä pois sitä BotW:n innovatiiviutta. Tai siis minun silmissäni ainakin näin.
https://www.gq-magazine.co.uk/article/best-video-games-all-time

No joo, tässä oli hyvä lainaus, johon en kauheasti voi sanoa vastaan. BotW otti asioita ja yhdisti ne nimenomaan open worldiin tavalla, jota ei oltu ennen nähty.

Ympäristön, fysiikan ja muun vuorovaikutus sekä vapaus mennä minne tahtoo, lienevät asioita, joita ei yhdessäkään muussa pelissä ole samalla tapaa kaikkia mukana.

Se on sitten eri asia että oliko se yhdistelmä vielä riittävä :D (TotK kyllä on ollut :))


Minulle ehkä tuo kiipeilyn vapaus on kirous. Olen aina rakastanut löytää ja keksiä ne paikat ja reitit, joihin on tarkoitettu päästä. Se tunne kun löytää jonkin paikan, johon ei aluksi kuvitellut voivan päästä mutta niin vain siellä sitten onkin. Sellaista ei voi saada jos joka paikkaan voi mennä, joten tulee helposti olo että miksi mennä mihinkään kun siinä ei ole mitään haastetta tms.

Samoin olen aina pitänyt siitä että pelaajaa ohjataan eri paikkoihin ja juuri perinteiset Zeldatkin on olleet sitä eri välineiden kautta. Se tunne kun lopulta pääset sen kutkuttavan esteen ohitse uuden voiman tai välineen avulla. Sitä ei voi saada samalla tapaa jos joka paikkaan pääse alusta lähtien kunhan jaksaa tarpeeksi kauan tapella staminan ja/tai vesisateen kanssa :D

En siis tässä halua mitenkään väheksyä jonkun kokemusta tuon mullistavuudesta vaan haluan enemmänkin perustella miksi se ei minulle tunnu niin hyvältä tai ihmeelliseltä. Sen sijaan että haluaisin näillä perusteluilla saada muut samalle mielelle, on tässä kai tarkoitus saada ymmärrystä sille miksi koen asian kuten koen. Mutta sitten tuleekin vastauksena vain linkkejä siihen että kaikki muut on eri mieltä (ja minä väärässä) tai että pitäisi olla hiljaa kun on jo sanottu nämä asiat mutta kehuja saa kyllä toistella, kiitos :D

---

Mutta niitä kokemuksia Tears of the Kingdomin pelaamisesta toivottiin luettavaksi. Valitettavasti on huonoja uutisia :D

Nyt ei nimittäin tule mieleen muuta mainitsemisen arvoista kuin pari kritiikin aihetta. Ensinnäkin se eniten etukäteen odottamani kyky, eli Ascend on lopulta aika hyödytön kiipeilyssä. Hyvin harvoin sillä kovin ylös pääsee jos ollenkaan. Lisäksi jos katto on liian korkealla niin et pääse mihinkään. Minä kun luulin että sieltä ihan alhaaltakin pääsisi ylös mutta ei. Sen kanssa olisin "voinut elää" mutta se tympii enemmän että se ulottuvuus on joissain luolissakin riittämätön.

No, onneksi on löytynyt jo toinen puku, jolla kiipeilyä parantaa. Vielä pitäisi saada se eli tehdä tehtävä. Se tosin vaikuttaa hiton pitkältä, joten ihan heti ei ole tulossa pukua koska en jaksa alkaa sen homman perässä juoksemaan. Eliksiirejä en ole myöskään jaksanut värkätä kiipeilyä helpottamaan, joten ei se niin iso vaiva/rasite ole ollut. Ja ehkä tästä valituksesta saa isomman ongelma kuvan kuin mitä se oikeasti on. Se turhauttaa siinä hetkessä mutta kohta on jo muualla seikkailemassa. That's it.

Toinen, isompi kritiikin aihe. Peli on alkanut tuntua työltä. Samalla tapaa kuin Assassin's Creed ja muut checklist-open worldit. Ehkä vika on pelitavassa kun merkkaan aina alue kerrallaan paikat mitä on tutkimatta ja käyn ne läpi. Minä perhana tein tästä checklistin ja nyt se rasittaa. Myönnän että se ei ole pelin vika mutta ilman tuota tulisi FOMO. Pelkäisin että jotain jää näkemättä ja kokematta. Juoksen jonkin pelin parhaan jutun ohi.

Siitä kehuja tässä kohtaa että mielenkiintoisia luolia on sopivan tasaisesti ja aina ne on yhtä innostavia. Korokitkin jaksaa piristää vaikka se heebo hävisi johonkin kun sain pari uutta slottia. Olisin voinut vähän enemmänkin päivitellä kun niitä on jo 150 kerätty.

Se on tosi outo edes ajatella että luolat ja kaivot puuttui BotW:sta. Ne tuntuu niin luontevilta osalta peliä. Ja ne on kyllä minulle ollutkin sitä parasta "bulkki-kamaa". Ei ne mitään maata mullista mutta niitä on mukava tutkia. Vähän samanlainen fiilis kuin Elden Ringin katakombeista, joissa oli "copypastella" tehty välillä tosi huikeita juttuja. Aina kun vähiten odotti niin siellä oli samoista palasista koottuna jotain aivan erilaista vastassa. Kaivot on sitten taas melkein vielä parempia kuin luolat. Yhä se kaivon löytäminen on innostava juttu tässä :D

Mutta tosiaan eteneminen on nyt jotenkin kuin juoksuhiekassa menisi. Siellä on kyllä tasaisesti mielenkiintoisia juttuja mutta jotenkin ahdistaa että taas pitäisi avata uusi karttapala eikä tiedä minkä niistä avaa ja mitä tekisi ja missä. Halu tutkia ja seikkailla on mutta en halua harhailla ja sitten miettiä että missä nyt on tutkimatta ja missä ei.

Varmasti osa oman kokemukseni erilaisuutta (varsinkin BotW:ssa) johtuu siis tästä henk. koht. ongelmastani mutta on vähän outoa että muka kukaan muu ei olisi samanlainen hermoheikko sen suhteen että menee jotain ohi. Eikö muka muita joka paikan nuohoajia ole? Ihmisiä, jotka uuden open worldin kanssa ahdistuvat heti että kuinka iso sen kartta on ja kuinka kauan menee taas sen joka nurkan tutkimiseen? Oliko näkemykseni BotW:n autioudesta totta ja ihmiset olivat juuri siitä(kin) niin innoissaan kun ei tarvinnutkaan nuohota paikkoja vaan pystyi vain haahuilemaan?

Hevosesta vielä. Se on nyt kerran jumittunut tasanteelle, josta sitä ei saa pois millään. Toisen kerran se taas luisui vuoren rinnettä pitkin jonnekin veteen/usvaan. En tiedä mitä se oli kun se oli niin pimeää/syvää mutta sinne meni meatwurst. Ei tuo nyt bugi ole mutta ei ehkä haluttu tapa miten hevosen AI toimii :D

Eniten kyllä kiinnostaisi nyt tutkia taas yläilmoja. Ja taidan tietää syynkin: ne on pienempiä alueita, joten ne on helppo "chechlistata" nopeasti. Mutta en halua mennä sinnekään kun nykykeinoilla en ole hoksannut/löytänyt tapaa mennä lähimpään "skylandiin" ilman että pitäisi avata uusi torni, mitä en halua nyt/vielä tehdä.

No joo, meni minä kyllä nyt jo sinne Ritolaan vaikka se on näkyvän kartan ulkopuolella. Kai se täytyy sitten avata. Jospa se siitä.
Joo 130h nyt checklistattu ja alan olla sitä mieltä, että ei ehkä pitäisi enää. Alkaa samanlaisia ahdistuksen fiiliksiä herätellä hiljalleen.

Peli on kuitenkin ollut sen verran antoisa, ettei haluaisi missata tosiaan mitään hienoja juttuja. Nyt kun pelistä on karttapaloja avaamatta noin puolet ja shrineja on löydettynä 90kpl, niin alan pelaamaan hieman rennommin ja ainakin yritän mennä minne nokka näyttää. Sidequestit ajattelin kuitenkin pääsääntöisesti vetää.

Tässä pelityylissä on hieman sitä ongelmaa, että 130 tunnissa olen saanut vain yhden mahtismuidun vaatepäivitykset (kiitos epäonnisen haarukoinnin kartan kanssa) ja niitä sammakkohiutaleita kertyi yli 60kpl ennen kuin törmäsin toista kertaa siihen jantteriin, joka niitä tykkää napostella. Sanomattakin selvä, ettei aivan optimaalista sellaisen yleisen pelissä etenemisen kannalta.
 
Niin, no, eikö samaa voisi sanoa kehuistakin? Samat kehut joka kerta. Vai onko ne kehutkin jotenkin vallankumouksellisia ja ennennäkemättömiä versioita aiemmista kehuista? :D
Tässä vaan tuntuu olevan se ero, että kehut tulee useammin eri henkilöltä. Niinku tässä tapauksessa. Plus eri kantilta ja eri tavalla ilmaistuna. Sinä olet tuonut nuo samat pointit esiin, samalla tavalla jo lukemattomia kertoja kahdessa eri ketjussa. En halua enkä yritä muuttaa mielipidettäsi tai väheksyä sitä, sanon vain, että se on kuultu sinun sanomana jo niin monta kertaa, että miksi se pitää tuoda esiin joka kerta, kun joku laittaa jotain positiivista.
Okei, no jos yhdestä asiasta puhuminen vie fiiliksen toisesta asiasta niin en tiedä sitten. Minä osaan ainakin keskustella monesta asiasta sujuvasti yhtä aikaa eikä joku toinen negatiivinen osa sotke positiivisia seikkoja mitenkään.
Eikös tässä puhuttu samasta asiasta? Toinen erehtyi kehumaan, johon ryntäsit äkkiä vastaamaan, ”eipäs muttakun en ymmärrä ja eipäs ole!”. Siihen kun yhdistyy se, että nuo samat argumentit on kuultu sen tuhat kertaa kahdessa ketjussa niin kyllä se minulta ainakin syö fiilistä lukea ketjua. Mutta ehkä olen vain outo, kun tuollainen vaikuttaa fiilikseen.
No varmasti. En ihmettele yhtään kun kehut muutenkin saa toistaa vaikka tuhat kertaa eikä ole ikinä ongelma. Tuskin minunkaan kehuni mitään uutta aiheeseen on tuoneet :p
No älä nyt viitsi. Taisi mennä meikäläisen pointti huminalla pään yli? Ja kehtaan väittää, että sinun pitkät, yksityiskohtaiset kertomukset siitä mitä olet pelissä kokenut tuo paljon enemmän uutta keskusteluun, kun nuo asiat mihin nyt lähdin kommentoimaan. Eikä pointtini ollut, että samaa kritiikkiä ei saisi tuoda esille täällä monta kertaa vaan se että se sama kritiikki tulee esille lähes joka kerta, SAMAN HENKILÖN toimesta, kun joku uskaltaa peliä mennä kehumaan. Kai ymmärrät noiden kahden eron?

Mutta ehkä olisi ollut parempi olla kirjoittamatta mitään, kun en halua tätä ketjua taas täyttää turhanpäiväisellä väittelyllä. Jatketaan aiheesta.
 
Ylös Bottom