Yleinen politiikkaketju

[Ippenator]

Tämä on totta. Hyvä pointti. Etätyömahdollisuuden tarjomalla edulla voi olla välillisiä negatiivisia vaikutuksia työkavereihin. Asia johon on aika hankala löytää täysin vedenpitävää ratkaisua. Ehkä se, että kaikki tulisivat samana päivänä toimistolle, mutta harvemmin sekään toimii.


Mutta kun se on sitä. Jos tätä nyt vielä yrittää yksinkertaistaa niin se etu on valinnan mahdollisuus. Vapaus valita. Ei niinkään se etätyö itsessään.

Mutta kun ei se mene näin. Toimistotyöskentely on se mihin yleensä pakotetaan, etätyö on vapaavalintainen mahdollisuus. Oli se sitten että on oltava toimistolla kahdesti viikossa tai kerran kuukaudessa tai mitä vaan. Jopa silloin kun ei ole mitään konttorilla olemisen läsnäolovelvoitetta, niin silloinkin on valinnan mahdollisuus.

Niin enhän minä tällaisesta mitään puhunut, tottakai nämä on yleensä hybridimalleja, mutta en myöskään ole kohdannut yhtään yritystä, jolla on konttori jossain, mutta pakotetaan etätöihin. Eli edelleen se etätyö on etu, jonka voi käyttää tai olla käyttämättä.

Mutta nyt lipsahdat taas jonnekin kauemmas työntekijän kokemuksesta. En missään vaiheessa puhunut siitä miten yritykset tämän näkevät tai mitä on sopimuksiin kirjoitettu, vain ja ainoastaan työntekijälle tarjotusta mahdollisuudesta.

Siltikään se ei ole itsessään ja kokonaisuudessaan etu, että saa tehdä etätöitä. Ja tuo ei muuten todellakaan pidä paikkansa, että 100% läsnäolotyö on vapaaehtoisesti edes läheskään aina mahdollista, vaikka työntekijä sitä nimenomaan itse haluaisi. Toki se on mahdollista vielä useimpien työnantajien kohdalla, mutta ei tuo enää mikään itsestäänselvyys kuitenkaan ole, koska noita omia työtiloja on paljon vuokrattu pois sillä ajatuksella, että koko henkilöstö kiertää etätöiden ja lähitöiden välillä, jotta kaikille ei samanaikaisesti enää tarvita työtiloja. Eikä lähityöhön myöskään nykyään pakoteta 100% juuri missään toimistotyössä.

Onhan se käänteisessä asetelmassa sitten ihan yhtä lailla niin, että täysin toimistolla työskennellä haluava toteaa, että toimistolla työskentely on etu, koska se on hänelle mieleisempi ja toimivampi tapa työskennellä. Eivät nuo tuolla tavoin ajattelevat henkilöt mikään valtava harvinaisuus ole, koska todellakaan se etätyö, ei itsessään ole mikään eduksi koettava juttu. Kumpikaan ei tietenkään ole sinönsö etu, vaan ne ovat itsessään ainoastaan erilaisia työntekemisen muotoja, joita tulla;rajat ja työntekijät voivat köyttää tekemään työelämästä molemminpuolin joustavampaa. Joustavuus ei kuitenkaan itsessään ole vielä mikään etu, jos sillä on myös kääntöpuolensa, joita molemmissa vaihtoehdoissa väistämättä on.

Toki etätyöstä voi joillekin olla etuakin, mutta yleisesti se ei edelleenkään ole sen pohjalta etu, kuin tietyille henkilöille. Edes se vapaaehtoisuus ei mitenkään takaa sitä, että työntekijä kokisi sen pelkästään eduksi, vaan kun etätyö lisää myös henkistä kuormitusta usein, niin sitä kautta itse asiassa moni miettii myös sitä, haluaako tehdä edes etätöitä, tai ainakaan kovin paljoa. Mylskin työn sosiaalinen puoli kärsii väistämättä etätöitä tehdessä, ja tämäkään ei ole automaattisesti hyvä juttu, vaikka henkilö olisi vapaaehtoisesti valmis tekemään etätöitä. Ikävä kyllä tähänkin on tullut jo useammankin tapauksen verran törmättyä, että henkilö itse on halunnut eräitä tehdä löhes koko ajan, mutta se onkin johtanut pahaan eristäytymiseen ja sitä kautta mielenterveys- ja päihdeongelmien eskaloitumiseen.

Mielestäni ei kannattaisi sellaista keskustelua edes ylläpitää, missä etätyöstä puhutaan voimakkaasti nimenomaan työntekijän etuna ja ilman selkeitä haittoja, koska se sataa työnantajien laariin yksipuolisesti. Pahimmillaan jotkut työntekijät onnistutaan höynäyttämään siihen ajatteluun, että sen pohjalta, pitäisi olla jotenkin erityisen kiitollinen ja valmis itse antamaan jotain myönnytyksiä työnantajalle. Ei pidä, vaan se vastine etätyön tekemisestä tulee siitä tehdystä työsuorituksesta - aivan samalla kuin vastine tulee lähitöitäkin tehdessä nimenomaan siitä työsuorituksesta. Ja jos työnantaja on valmis teettämään etätöitä, niin koskaan se ei tee sitä ensisijaisesti työntekijän etua ajatellen, vaan nimenomaan työnantajan omien intressien pohjalta. Toki jos olet itse työnantajan edustaja, niin sitten ymmärrän paremmin ajatteluasi tässä, mutta silloinkin se suurin etu etätöiden teettämisestä on ensisijaisesti työnantajalla. Työntekijän kannalta kyse on puhtaasti työn tekemisen muodosta, jossa on haittoja tai hyötyjä enemmän kuin toista, riippuen henkilöstä, joka työtä tekee. Mikään automaattinen etu se ei todellakaan ole, vaikka jollekin se henkilökohtaisesti siltä tuntuisikin.

 

[Gimble]

Lopettakaa nyt jo, laittakaa vaikka joku hyvä peli tulille.

 

[Dragonfly]

@Ippenator et sanonut mitään mitä et olisi jo sanonut. En pysty selittämään selkeämmin. Kaikki oli jo siinä ensimmäisessä viestissä ja näyttää oikeasti siltä, että me puhutaan eri asiasta tai vähintäänkin eri näkökulmista.

 

[Murdoc]

Kyllä te jaksatte taas joutavasta asiasta vääntää…

 

[Ippenator]

Lopettakaa nyt jo, laittakaa vaikka joku hyvä peli tulille.

Silksongin laitoinkin. Ja olipas hyvä verrattuna siihen ekaan Hollow Knightiin! Nyt vei heti mennessään, ja on tullut jokunen bossikin jo tapettua. Paljon parempi jotenkin pelattavuudeltaan ja rakenteeltaan kuin se eka - ainakin alun perusteella. Toivottavasti jatkuukin samaan tapaan.

 

[shamaniac]

En sinänsä perillä tästä keskustelusta (en lukenut historiaa), mutta päätin heittää sekaan täysin sivusta oman hajatelman. Omalla kohdalla se, että omat työpaikat (monikossa, koska pandemian jälkeen duunipaikka vaihtanut muutaman kerran) ovat nykyään käytännössä etätyöpaikkoja on ollu itselle melkolailla negatiivinen kokemus. Se, että tiimikaverit etäilee (itse käyn toimistolla pääasiassa) on tehnyt omasta elämästä raskaampaa, koska on vaikeampi kommunikoida, tehdä yhteistyötä ja jakaa kokemuksia. Tämä pandemian puskema muutos työelämään on selkeästi huonontanut omaa työhyvinvointia, koska itselle toimistolla tapahtuvat kokemukset ja keskustelut ovat olleet tärkeitä ja elämää rikastavia asioita. Omasta sielusta kuolee pieni osa joka kerta kun liityn videopuhelupalaveriin. Mutta olenkin ollut onnekkaassa asemassa, että olen ollut töissä yrityksissä missä on ollut turvallinen ja tiivis yhteisö, ja toimistolla oleva toiminta on ollut rikasta ja hyödyllistä.

Tämä onkin mielenkiintoinen pointti ja aihe.

Mitä varten töissä lopulta käydään? Riittääkö se, että tekee työt miten itselle parhaiten sopii vai täytyykö tulla toimistolle jos siellä on joku, joka välttämättä kaipaa ihmisiä ympärilleen? Minun näkemys on aina ollut se, että töissä tehdään töitä. Siihen ei ole pakko kuulua mitään pullanmussutuksen ohessa tapahtuvaa kuulumisten vaihtoa ja muuta ylimääräistä.

Toisaalta sitten ns. tupakkaporukat on helposti niitä, jotka todistaa että tuolla on merkitystä. Mutta nimenomaan myös paljolti negatiivisesti. Siinä ei enää merkitsekään se, osaatko työt ja miten paljon niitä teet, vaan että oletko ns. "hyvä tyyppi". Käytännössä siis se, että pyörit X määrän aikaa tupakalla/kahvilla/vastaavassa tilanteessa. Jos keskityt töihin tuon sijaan, niin helposti kyräillään tms.

Totta kai itsekin jutustelen työkavereiden kanssa mutta meneeköhän vähän jo liian pitkälle jos muiden pitäisi sopeuttaa omia työtapojaan vain siksi että joillekin tulee "ikävä" kun ei ole ihmisiä ympärillä. Omalta kohdalta on siis jopa kokemusta tästä, koska meillä asioista päättävä on aika suoraan ilmaissut ettei pidä etätöistä ja että "on niin kiva kun on ihmisiä ympärillä", minkä jälkeen ei liene yllätys että etätöistä joutuu aina erikseen kysymään, ellei käytännössä jopa anomaan. Tosin ei yhtä paha kuin eräässä nuoruuden työpaikassa, jossa pomo halusi käytännössä lakeijan paikalle ja kun olin 8 tunnin työpäivän jälkeen lähdössä niin alkoi kyseenalaistamaan että "eihän sitä nyt voi lähteä, että jos tarvitsen johonkin tekijää". Sama tyyppi "päivitti" kotisivuja aina niin että saneli suureellisesti käsiään heilutellen mitä sinne piti kirjoittaa: "Yrityksemme on uuden laadukkaan järjestelmän vuoksi-- Ei kun laita että on uuden laadukkaan, mutta edullisen järjestelmän vuoksi" jne. Tuollaista tämä herra keksi usein juuri siinä kohtaa kun alkoi oma työpäivä lähentyä loppua - ja itse hän tuli usein paikalle vasta kello 10-12.

 

[Wile.y]

Tämä onkin mielenkiintoinen pointti ja aihe.

Mitä varten töissä lopulta käydään? Riittääkö se, että tekee työt miten itselle parhaiten sopii vai täytyykö tulla toimistolle jos siellä on joku, joka välttämättä kaipaa ihmisiä ympärilleen? Minun näkemys on aina ollut se, että töissä tehdään töitä. Siihen ei ole pakko kuulua mitään pullanmussutuksen ohessa tapahtuvaa kuulumisten vaihtoa ja muuta ylimääräistä.

Toisaalta sitten ns. tupakkaporukat on helposti niitä, jotka todistaa että tuolla on merkitystä. Mutta nimenomaan myös paljolti negatiivisesti. Siinä ei enää merkitsekään se, osaatko työt ja miten paljon niitä teet, vaan että oletko ns. "hyvä tyyppi". Käytännössä siis se, että pyörit X määrän aikaa tupakalla/kahvilla/vastaavassa tilanteessa. Jos keskityt töihin tuon sijaan, niin helposti kyräillään tms.

Totta kai itsekin jutustelen työkavereiden kanssa mutta meneeköhän vähän jo liian pitkälle jos muiden pitäisi sopeuttaa omia työtapojaan vain siksi että joillekin tulee "ikävä" kun ei ole ihmisiä ympärillä. Omalta kohdalta on siis jopa kokemusta tästä, koska meillä asioista päättävä on aika suoraan ilmaissut ettei pidä etätöistä ja että "on niin kiva kun on ihmisiä ympärillä", minkä jälkeen ei liene yllätys että etätöistä joutuu aina erikseen kysymään, ellei käytännössä jopa anomaan. Tosin ei yhtä paha kuin eräässä nuoruuden työpaikassa, jossa pomo halusi käytännössä lakeijan paikalle ja kun olin 8 tunnin työpäivän jälkeen lähdössä niin alkoi kyseenalaistamaan että "eihän sitä nyt voi lähteä, että jos tarvitsen johonkin tekijää". Sama tyyppi "päivitti" kotisivuja aina niin että saneli suureellisesti käsiään heilutellen mitä sinne piti kirjoittaa: "Yrityksemme on uuden laadukkaan järjestelmän vuoksi-- Ei kun laita että on uuden laadukkaan, mutta edullisen järjestelmän vuoksi" jne. Tuollaista tämä herra keksi usein juuri siinä kohtaa kun alkoi oma työpäivä lähentyä loppua - ja itse hän tuli usein paikalle vasta kello 10-12.

Korjaa ihmeessä, jos sanoitan väärin, mutta luin tätä niin että ymmärsit minun tarkoittaneen työpaikalla tapahtuvaa kanssakäymistä = töiden välissä tapahtuvaa jutustelua. Kärjistäen että on ns. työt jotka tehdään ja erikseen taukojuttelut.

Taukojuttelut ja muuten vaan kohtaamiset toimistolla on kyllä itselle tärkeitä, jos työkavereihin on muodostunut hyvät ja aidosti kiinnostusta mahdollistavat yhteydet. Mutta en tuossa omassa aiemmassa viestissä pääosin viitannut näihin. Vaan siihen, että omassa työssä (koodari) jatkuva ja sujuva kommunikointi on hyvin tärkeä osa tekemistä: sekä projektin onnistumisen näkökulmasta, että työn mielekkyyden näkökulmasta. Tässä siis projektin onnistuminen = asiakas sai ratkaisun mikä tuottaa heille hyötyä. Työn mielekkyys = keskustellaan miten koodataan, jotta koodi pysyy järkevänä ja tekemisen flow pysyy hyvänä.

Etänä työskentely on oman kokemuksen mukaan vaikeuttanut tuota huomattavasti. Aiemmin keskustelimme päivän lomassa projektiin ja koodiin liittyvistä asioista jatkuvalla tahdilla: "Hei hetkinen, mut mites tämä käyttötilanne?!" ja "Mitvit mites me koodissa käsitellään asia X". Se mikrokommunikoinnin määrä ja hyöty oli/on valtava. Nykytilanteessa kynnys kysyä työkaverilta "miten tää kannattaisi tehdä" on kasvanut, koska pitäisi joko a) yrittää miettiä miten kirjoittaa kysyttävän asian työchattiin b) pingata henkilöä, että olisiko aikaa sparrailla asiasta jossain kohtaa tänään/huomenna/viikolla. Se tekemisen momentum on varsin eri.

Empatian määrä vähenee, kun ei keskustella kasvokkain, jolloin oman edun tavoittelu ja omaan napaan tuijottaminen on mielestäni kasvanut. Se näkyy mm. siinä että ei enää auteta työkaveria yhtä helposti. Sanoisin kans että työkaverin voinnista ja työkuormasta välittäminen on vähentynyt. Ja sanomattakin selvää, että puhun vaan omasta näkövinkkelistä.

Yks random huomio liittyy aloittavin juniorkoodareihin. Aiemmin koodausalalla aloittavalle kun mietittiin mielekästä projektia, niin usein valittiin työpariksi kokenut kaveri stabiilissa projektissa, jolloin juniorimpi koodari sai päivittäin hyvää tukea ja sai jatkuvasti kuulla työparilta ja tiimiläiseltä tärkeää tietotaitoa, jolloin oma osaamisen kehittyminen oli vauhdikasta. Nyt olen todistanut vierestä useampaa tilannetta missä vastavalmistunut koodari tulee firmaan ja ajautuu yksin tekemään koodia. Hän ei ole enää sen jatkuvan koodista keskustelun ympäröimänä. On huomattavasti vaikeampi pala juniorina lähtee työchatista kysymään apua varsinkin kun impostor-syndrome on vahvana.

Nämä ylläolevat asiat riippuu vahvasti työtehtävästä, työkontekstista ja tiimin koosta. Jos se konteksti minkä parissa työskennellään on riittävän kapea ja tiimin koko riittävän pieni (3-5 henkilöä), niin varmasti myös etätyöskentelyssä voidaan saavuttaa hyvää kommunikointitasoa. Ja monilla ihmisillä on työtehtävä, jossa tiimityötä ja kommunikointia ei ole yhtä paljon jolloin etätyö tuo työrauhan ja keskittymisen. Ja isoimpana asiana tietty jokaisen meidän oma pääkoppa ja sen tarpeet. On ihmisiä joille toimistoympäristö on pääosin kuluttava ja tuo ahdistusta. Itsellä taas päivittäinen yksin tekeminen on se mikä johtaa ahdistukseen ja kaipaan yhdessä tekemistä.

 

[shamaniac]

Korjaa ihmeessä, jos sanoitan väärin, mutta luin tätä niin että ymmärsit minun tarkoittaneen työpaikalla tapahtuvaa kanssakäymistä = töiden välissä tapahtuvaa jutustelua. Kärjistäen että on ns. työt jotka tehdään ja erikseen taukojuttelut.

Juu, väärin ymmärsin/tulkitsin. Hyvää tekstiä oli eikä voi olla kuin samaa mieltä kaikesta tai todeta että hyvin kirjoitettu.

Tähän osaan kuitenkin haluan erikseen kommentoida:

Empatian määrä vähenee, kun ei keskustella kasvokkain, jolloin oman edun tavoittelu ja omaan napaan tuijottaminen on mielestäni kasvanut. Se näkyy mm. siinä että ei enää auteta työkaveria yhtä helposti. Sanoisin kans että työkaverin voinnista ja työkuormasta välittäminen on vähentynyt. Ja sanomattakin selvää, että puhun vaan omasta näkövinkkelistä.

On tietysti toivottavaa että on yhteishenkeä sen verran, että huolehditaan työkavereista mutta toisaalta voisi (kyynisenä ainakin) todeta että tämähän kuuluu varsinaisesti johtajien ja esimiesten kontolle, huolehtia että työntekijöille on hommat ok eikä kuormitusta liikaa jne.

Ei siinä kohtaa voida tai ole järkevää kritisoida etäilijää tämän etävalinnasta. Toki tämä valinta ajaa siihen suuntaan, ettei tuota kyselyä voi niin luontevasti kysyä mutta toisaalta vähän tuntuu ikävältä tavallaan lukea että aiheuttaa tuollaista ongelmaa vain koska etäilee. Eli tässä tulee nimenomaan se esimiehen tai vastaavan rooli huolehtia että kaikilla on asiat hyvin. Myös siellä etäilijöille, joilta pahimmillaan saattaa jäädä se hyvinvointi varmistamatta ja/tai voivat jäädä enemmän tai vähemmän muusta porukasta ulos.