Nostellaanpas vajaa kolme vuotta vanhaa keskustelua, sillä jossain mielenhäiriössä tein älyttömän tempun ja kaivoin vihdoin kaapin perukoilta tämän teoksen esille ja asennukseen. Hetki piti kaivella ja mietin että olenko lainannut pelin tai jotain kun sitä ei löytynyt mutta olihan se sitten siellä piilossa, jossa olisi ehkä voinut pysyäkin.
Pitkään olen tätä kyseistä peliä pelaamattomana kritisoinut pelisarjaa paisuneesta koosta, copypastesta ja yhdentekevästä sisällöstä, joten sen kautta oli mielenkiintoista päästä käytännössä asiaa tutkimaan.
Alun perusteella heräsi lähinnä kysymys, että miksi edes asensin tämän. Ensinnäkin yllätyin kuinka elottomia hahmot tässä on. Onhan pelillä jo ikää mutta en muistanut että pelihahmot voi olla jotenkin näin tönkköjä. Pelattavuus on myös sellaista että nykyään kaipaisin jo vähän sulavampaa menoa kuin mitä tässä on tarjolla.
Ja sitten se pahin. Peli ei ymmärrä rytmityksen päälle yhtään mitään. Melkein heti alussa lyödään laiva alle ja varsinaisen kohteen välille ilmestyy ihan helvetisti kaikkea muuta. Siis mitä tässä olisi tarkoitus tehdä? Palleroita, karttamerkintöjä ja muuta on joka paikka täynnä ja pelaajana itsellä on ihan hukassa että oliko tässä nyt siis joku kiire sinne kotisatamaan vai oliko näillä viikingeillä joku "riehutaan siellä täällä"-suunnitelma päällä?
Odysseyssa sentään maltettiin seikkailla alussa hillityn kokoisella saarella ennen kuin tungettiin pelaajan ruutu täyteen tekemistä mutta tässä ilmeisesti on haluttu heti ottaa luulot pois.
Tuli myös ikävä saman firman Fenyx Risingia, sillä siinä sentään pääsi vikkelästi paikasta toiseen.
Yritin olla avoin, fiilistellä ja päästä meininkiin mukaan mutta ei tämä kyllä nyt lähde yhtään. Tuntuu heti kättelyssä paskemmalta kuin Origins tai Odyssey.
Ja järkytyin myös alun lapsi-kohtauksessa sille, miten paska äänitys sen lapsen äänessä oli: joku kaiku, mitä ei kuulunut muiden hahmojen puheissa? Siis mitä ne kaikki sadat studiot tekee näissä kun hahmot on elottomia pökkelöitä ja äänitys tuota tasoa? En muista että aiemmissa AC-peleissä olisi äänityksessä tuollaista ollut.
Sitten siellä piti valita että oletko ukko vai akka. No mistä minä tiedän, kai nyt pelin pitäisi itse tietää kenestä se tarinansa kertoo. Alussa kyllä koin että pelattiin pojalla mutta ilmeisesti ei sitten tiedetäkään vaan pelaajan pitää se pelille kertoa. Valitsin sitten sen "kumpi on vahvempi milloinkin"-valinnan, jota en edes ymmärtänyt. Siis vaihtuuko tuossa hahmon sukupuoli pelin aikana jonkin vahvuuden mukaan vai mitä ihmettä?
Tiedän että Animus on tässä edelleen taustalla ja pidän ideana siitä että ne muistot voi "bugittaa" mutta tuota voisi käyttää niin paljon mielenkiintoisemminkin kuin vain noin.
Alkufiilikset siis pettyneet vaikka en mitään ihmeitä edes odottanut. Pelillä olisi ollut mahdollisuus yllättää positiivisesti vaan ei. Odotin että ongelmana olisi lähinnä tekemisen määrä mutta ainakin alun perusteella tässä pitää jaksaa vielä tönkköä/hidasta pelimekaniikkaakin. Tätähän tämä toki taitaa aina ollut mutta itsellä pidempi tauko, joten odotin että olisi sen kautta maistunut paremmin.
Ja siis oli tässä alussa toki hetkensä. Siitä kohtaa kun oikeasti alettiin pelata ja oli pientä kosto-/pelastusretken alkua, oli tunnelma ihan jees. Vaan sitten alettiin riehua (tylsää napin hakkausta) ja lähdettiin seilaamaan ja joka paikkaan ilmestyy karttamerkintöjä eikä mielestäni annettu mitään osviittaa siitä että mikä näiden suunnitelma on ollut tai mitä niiden oli tarkoitus tehdä. Jos ideana on mennä kotiin, niin miksi peli ohjaa merkinnöillään kaikkialle muualle?
Ubisoft ei selvästikään hallitse rytmitystä eikä pelaajan oikeanlaista ohjausta, missä pelaajalla on vapauksia mutta peli silti luonnollisesti ja pakottamatta ohjaa tätä oikeaan suuntaan.
Siis hetkinen, kuulostaa taas siltä, kuin olisi pelattu ihan eri pelejä. Esim. Alussa Norjahan oli aika samankaltainen ja kokoinenkin kokonaisuus kuin se alun saari Odysseyssa. Eihän sitä muuta tekemistä alkanut tulla, ennen kuin lähdit tekemään sitä tehtävää, joka vie pelaajan tarinan mukana Brittein saarille.
Sitten tuohon rytmitykseen on pakko todeta, että eihän tuon kaltaisissa avoimen maailman peleissä se peli varsinaisesti määritä sinulle rytmiä, vaan sen teet sinä itse. Ihan sen mukaan miten paljon milloinkin haluat edetä suoraviivaisesti päätarinaa, tehdä sivutehtäviä, tai seikkailla ihan vaan vapaasti pelimaailmassa, tehden mitä milloinkin tulee mieleen tehdä. Jos haluat tiiviin rytmityksen, niin etenet sitten lähes koko ajan päätehtäviä eteenpäin. Muilla tavoin edetessä rytmitys on toki ihan toisenlainen.
Ihan samaan tapaan myös Odysseyssa valittiin miehen ja naisen väliltä, kummalla haluaa pelata, joka on ainakin itselleni juuri se mitä peleiltä usein toivonkin. Pelaan mieluummin miehenä kuin naisena, jos vaan voin valita, koska asia vaikuttaa jossain määrin pelin immersioon omalta osaltani. Toki joku ikoninen hahmo, kuten vaikkapa Lara Croft menee mielellään juuri sillä sukupuolella, jolla se pelihahmo on alunperin toteutettu. Mutta varsinkin tuollaiset historialliset ajat, niin en henkilökohtaisesti pysty ajattelemaan, että joku aikansa suuri soturi olisi kuitenkaan nainen. Ihan vaan jo fyysisistä syistä johtuen, mutta myös ajan henkeen liittyvistä realiteeteista johtuen. Itselleni se siis tuntuu silloin väkisin tehdyltä pelata naishahmolla. Toki oikein mielelläni silti suon juurikin sen, että sukupuolen saa hahmolleen valita. Sen verran kokeilin Odysseyta myös Cassandralla pelata, että tuli todettua Ubin ihan hienosti tuoneen tarinaan ja hahmojen vuorovaikutukseen nyansseja valitun hahmon sukupuolen perusteella. Varsinaisen läpipeluun pelasin toki Alexiosilla, mutta kyllä tuo Cassandrakin ihan ok hahmolta noin persoonana vaikutti.
En myöskään pysty allekirjoittamaan mitenkään sitä, että näissä Ubin AC-peleissä ainakaan olisi tönköt hahmotkaan, päinvastoin luontevia ja hyvinkin erilaisilla ja mielenkiintoisilla persoonilla varustettuja hahmoja löytyy roppakaupalla. Kovin eri silminhän pelejä välillä katsotaan eri pelaajien toimesta. En nyt sinänsä lähtenyt väittelemään asiasta, että mikä on joku yleinen totuus, mutta sen halusin todeta, että nämä tietyt asiat näin ja koin vaan hyvinkin eri tavalla kuin sinä.
Sen voisin sinänsä myös todeta, että taistelun olen kokenut Valhallassa huonommaksi kuin Odysseyssa. Enemmän juuri kuvaamaasi nappien hakkaamista, kuin varsinaista taktisia elementtejä sisältävää taistelua, jota koin Odysseyssa olleen paremmin tasapainotettuna. Pelimaailman koin myös Odysseyssa mielenkiintoisempana, siis ihan vaan sen takia, että antiikin Kreikka kiiinnostaa minua enemmän kuin viikinkien ajat ja Britannian historia (vaikka sekin toki ihan ok kiinnostavaa oli). Vastaavasti ne mysteerit ja niihin liittyneet pikkutarinat tekivät sitten toisaalta Valhallaan rakenteellisesti parhaan pelimaailman kaikkiin AC-peleihin verrattuna.