Vastaus: Battlefield 1943 [XBLA]
Hyvät matsit oli juu eilen isommalla Suomi-porukalla. Siellä pyöri pidemmän aikaa tämänkin ketjun sankareista Foeman, stammy, Kain ja moni muu. Itsekin eksyin mukaan privaservun testausjoukkoon ja eihän siitä lopulta mitään tullut, kun täysi 16 pelaajan suomitupa hajosi kaksi kertaa kahdesta yrittäessään päästä peleihin mukaan. Sen verran työlästä kasata moista joukkoa kasaan vain todetakseen homman turhaksi, että pienemmissä squadeissa sitten loikattiin sotimaan. Harmi, että luvattu ominaisuus ei toimi toivotulla tavalla.
Indeed velmuketta oli olla ekaa kertaa isossa härmämenossa mukana. Herrat Paavi ja Corca saivat totta tosiaan arvoisensa "kyydin" foorumiyhteisön rautaisessa käsittelyssä. Minut ajettiin ainakin kerran yli jeepillä, oliko se juuri Foeman. Vieläkin täällä renkaanjäljet poskessa ihmetellään mitä siinä tapahtui =P. Lisäksi humoristinen tiimihöpinä saavutti tasonsa Guadalcanalin mäkisessä maastossa, kun tasaisena massana vyöryiltiin kohti tiukasti vihujen defuttamaa eteläistä tukikohtaa, ja kaiken sen helvetillisen tulituksen keskellä peräkanaa vaan arpoilitte että kenenkä takalistoa kukin seuraili. Sotilaallinen
bottom line näkyi kaikilla olevan suht hyvin hallussa, kun taisi se beissikin sieltä lopuksi irrota. Melkoisia peppupoikia oli liikkeellä, huh huh.
Coral Sea: Ironinen hekumamappi. Kaikki odottivat massiivisen 43 miljuunan tapon jälkeen tätä kuin kuuta nousevaa, vaan ei tainnut monikaan jäädä eilisestä peliporukasta kartalle pidemmäksi aikaa pörräilemään. Itsekään en viihtynyt kuin jonkun viitisen minuuttia ilmaherruutta ihmetellessä siirtyessäni takaisin saarivalloituksen pariin. Ilmataisteluiden täyttämässä Coral Seassa ei (Paavin lentotukialusten lentskarihärö-huomio poislukien) ole sinänsä mitään vikaa, mutta tavallinen kuolonmatsi lentokoneilla ei vain tarjoa samaa pelillistä syvyyttä kuin normit saarenvalloitusoperaatiot. Tätä varmaan monet Coral Sealta odottivat. Koiruustappelijoille kartta on kuitenkin ehtaa hyvettä, joten heille korallilätäkkö on omiaan.
PS. Niille, jotka tuumaavat ettei tämä peli ole 12-13 euron arvoinen, olette lähtökohtaisesti ihan oikeassa. Esimerkiksi alkuperäisen 1942-kokoelman saa puuceelle kympillä (
klik), jossa saaria pääsee Coral Seata lukuun ottamatta harrastamaan huomattavasti laajemmassa paketissa. Mutta, puhtaasti konsolipelaajille ja lajityypin ystäville suunnattuna kovin harva
latauspeli tarjoilee ydinhyvettä yhtä monipuolisessa ja kompaktissa paketissa kuin 1943. Jos teoksen näkee pelkästään "samaa lippujen perässä juoksua ja fragien keruuta" -vinkkelistä, kannattaa kokeilla pelata muullakin tavalla. Esimerkiksi suojelemalla omaa lippupaikkaa virittelemällä joka kerta itselleen uudet ja juonikkaat väijyasemat, pommittamalla ilmateitse ja immelmanien kera vihubeissin grillipippalot karrelle tai harjoittelemalla vihukoneiden täsmätiputtamista IT-pyssyttimellä. Kyllä vaihtoehtoja ja omaa joukkuetta hyödyntäviä rooleja piisaa, jos niitä vain haluaa löytää ja hyödyntää.
Makuasioitahan nämä tietysti on. Jos joku ei tykkää, niin hällä on täysi oikeus olla tykkäämättä. Ja kyllästyminen samoin. Mutta 1943 on silti ladattavaksi konsolihyveeksi helposti 13 euron arvoinen.
Itse jouduin valitettavasti jo poistumaan karkeloista.