Ja tämä nyt tuotu suspend ominaisuus ei poista haastetta alkuperäisestä yhtään mihinkään. 100% vain parantaa pelikokemusta koskematta tuohon mainitsemaasi ytimeen millään tavalla. Ja tämä ominaisuus oli nimenomaan se mitä ihmiset kaipasivatkin kokoajan.
Aivan, suspend, eli paussi, ei vaikuta pelin ytimeen mitenkään. Moni on tätä kaivannut, mutta moni on kaivannut myös checkpointeja jne. Suspend on minustakin, tietenkin, ehdottoman hyvä ominaisuus.
Mitä tulee portinvartija-eliittiin
@JC Denton, niin kyllähän näitäkin on joukossa. Tällaisissa kysymyksissä on aina eri lähtökohdista porukkaa mukana. Itse kuitenkin katson aina tässä kysymyksessä nimenomaan pelin ydintä, mihin peli pyrkii, mitä kokemusta se pyrkii tarjoamaan, mitkä ovat kokemuksen kannalta ne oleelliset asiat ja mitä näiden muuttaminen tai näihin kajoaminen tekisi, sitä tasapainoa. Souls-pelit ovat tehneet koko pelialalle massiivisen palveluksen sillä, että ovat panostaneet _tinkimättömästi_ haasteeseen. Se on oikeasti ollut luomassa uutta porukkaa pelaajiin (tai herättämässä monia uinuvia pelaajia), jotka välittävät taas peleissä muustakin kuin siitä, että ne ovat kivoja välipaloja työpäivän jälkeen. Pelit kykenevät antamaan niin paljon enemmän kuin vain kävelyä läpi komeiden maisemien (ja variaatioita sitten tästä, jossain painetaan yhtä nappia, toisessa toista, jossain lennetään, jossain sukelletaan). Ja tämän pelaajajoukon kasvaessa on myös pelinkehittäjiä herännyt tähän todellisuuteen. Se on aivan selvästi näkyvissä kaikkialla. Lisäksi tuo yhteisöllisyys-aspekti, jonka haastava yhden vaikeustason peli saa aikaan, on hienoa nähdä, vaikka sehän rajoittuu näihin, joissa on se sama vaikeusaste kaikille. Mutta myös niissä peleissä, joissa on valinta vaikeustasolle, on tullut selvää panostamista kehittäjillä niiden haastavien tasojen tuunaamiseen ja promotoimiseen.
Mutta, nyt jätän aiheen tähän. Tiedän etteivät jakolinjat mihinkään muutu jauhamalla samasta asiasta. Mutta tosiaan, Souls-peleille olen kiitollinen nykypelien tason parantamisesta laajemmin, vaikken itse ole pelannut niistä kuin Demonsin PS3:lla ja nyt uudelleen PS5:llä.
Itsekin aion luultavasti hyödyntää suspendia ja hankkia pelistä platinan. Kiva välillä yrittää kerätä puuttuvia glyphejä jne ja sitten voi jatkaa joskus myöhemmin.
T
Toivon peliin myös DLC:tä. Yleensä Housemarquen DLC on ollut laadukasta ja jollain tapaa entisestään kokemusta laajentavia pelimuotoja on tullut, toivottavasti siis tekevät tähänkin. Mikä tahansa DLC kelpaisi, mutta ehkä eniten kaipaisi jonkinlaista korkeaa uudelleenpeluuarvoa omaavaa settiä vähän päivähaasteiden tyyliin, mutta jollain twistillä.
Edit: On vielä pakko kertoa pieni omakohtainen kokemus. Olen aina pitänyt peleissä pääasiana pelimekaniikkoja. Sitä, että pelissä on vahvat mekaniikat ja niitä toivon mukaan pelit vaativat hyödyntämään. Kuitenkin, itsekin olin jo vuosia alkanut lipua enemmän siihen suuntaan, että pelailin pelejä enemmän vain "läpi" läpäisyn vuoksi, yleensä jättäen korkeammat vaikeusasteet kokeilematta ja pelejä tuli aloitettua lähes easylläkin, jotta pääsee pelin läpi mutkattomasti. Mukaan mahtui sitten joitain suosikkeja, joita pelasin enemmän ja joissa halusin oppiakin mekaniikkoja. Minua kuitenkin jollain tapaa ärsytti tämä, koko ajan mietin, miksi ylipäänsä pelaan? Sitten tuli Enter the gungeon, johon päätin panostaa vähän enemmän ja se herätti taas kärsivällisyyden ja muistutti pelien syvimmästä olemuksesta. Miksi pelaisin pelejä liukuhihnalta vain, jotta pääsisin seuraavaan jonossa odottavaan peliin? Mitä tarkoitusta se palvelee? Miksen keskittyisi kunnolla siihen peliin mitä kulloinkin pelaan, ja ottaisi siitä kaiken irti? Nyt pelit maistuvat taas eri tavalla. Ne eivät olet liukuhihnatavaraa, vaan taas harrastus, josta saa paljon irti. Toki monella se harrastus on niitä välipaloja ja välipalat antavat sen saman nautinnon kuin toinen saa panostamalla peliin enemmän, mutta väitän, että siellä on myös monia, jotka ovat ajautuneet välipaloihin huomaamatta, pysähtymättä ajattelemaan miksi pelaavat ja mitä siltä saavat.